Viimeisten viiden vuoden aikana tarttuvat sorkkasairaudet ovat rakennekehityksen seurauksena yleistyneet. Karjaa laajennetaan ostoeläimillä ja eläinliikenne lisääntyy. Samalla tarttuvien tautien ja tarttuvien sorkkasairauksien riski kasvaa.

Laajentavilla tiloilla, joissa eläinliikenne on suurta ja karjakokoa kasvatetaan ostoeläimillä, puhkeaa yhä useammin herkästi tarttuva sorkkavälin ajotulehdus. Jos se tarttuu karjaan, sairastuvat usein monet lehmistä lyhyessä ajassa.

Onko kyseessä niin sanottu ”päiväkoti-ilmiö”, jolloin eri paikoista ja eri olosuhteista tulevat

lehmät aiheuttavat tartuntapaineen nousun ja osa sairastuu vai tuleeko tauti mahdollisesti ostoeläimen mukana?

Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Lisäksi märällä alustalla tai esimerkiksi mutaisella laitumella oleva karja voi sairastua ilman ostoeläimiäkin.

Tyypillisesti sorkkavälin ajotulehdus on Fusobacterium necrophorumin aiheuttama tulehdus syvällä sorkkavälissä, hapettomissa olosuhteissa. Fusobakteeri on gram-negatiivinen, anaerobi bakteeri.

Fusobakteerista on olemassa erilaisia muotoja – neljä eri biotyyppiä, joista osa on voimakkaasti tautia aiheuttavia, mutta esimerkiksi tyyppi C ei ole patogeeninen eli tautia aiheuttava. Patogeeniset tekijät tuottavat myös samanlaisia myrkkyjä, kuin esimerkiksi coli utaretulehduksessa. Nämä myrkyt, muun muassa endotoksiinit ja leukotoksiinit, tekevät eläimestä kipeän. Suositeltavaa on tämän vuoksi käyttää aina hoidossa kipulääkettä.

Aiemmin ajateltiin, että taudin puhkeamiseen tarvitaan sorkan ihoa vaurioittava tekijä esimerkiksi terävä rakolattiapalkin reuna tai rikkoutunut laatan kulma. Epäiltiin jopa erityisen teräviä purulastuja, joiden aiheuttamasta viillosta sorkan ihossa tulehdus sitten siirtyy sisälle sorkkaväliin ja alkaa tehdä tuhojaan. Jos olosuhteet navetassa ovat huonot ja lattiat ovat märkiä, virtsaisia ja lantaisia, sorkkavälissä oleva tulehdus etenee syvempiin kudoksiin ja aiheuttaa sorkkavälin ajotulehduksen.

Kuitenkin ajotulehduksia puhkeaa ilman varoitusta jopa parsinavetoissa. Tällainen nopea taudin puhkeaminen kertoo hyvin voimakkaasta tartunnallisuudesta ja on yllättänyt kaikki tiloilla toimijat. Tieto taudin leviämisestä on epäselvää ja epämääräistä, eikä todellista tutkimusta ole olemassa Suomesta.

Olosuhteissa korjattavaa

Muita tartunnallisia sorkkasairauksia ovat sorkka-alueen ihotulehdus ja vaarattomammat sorkkavälin ihotulehdus sekä kantasyöpymä.

Tarttuvat sorkkasairaudet on Suomessa luokiteltu neljään eri ryhmään. Sorkkahoitaja merkitsee sorkkaraporttiin sorkkavälin ihotulehduksen koodilla 765, kantasyöpymän koodilla 766 ja sorkka-alueen ihotulehduksen koodilla 767. Yleensä eläinlääkärilöydöksenä havaitaan sorkkavälin ajotulehdus, jolle sorkkahoitajalla ei ole omaa koodia.

Tyypillisesti suomalaisessa pihattonavetassa on esiintynyt vähän sorkkavälin ihotulehdusta, kun taas kantasyöpymä on yleisempi. Molempien aiheuttajana pidetään Bacteroides nodosusta. Mikäli tilalla on säännöllinen sorkkahoito ja suhteellisen hyvät olosuhteet, kumpikaan ei yleensä aiheuta ontumaa eikä merkittäviä oireita.

Sorkkasairaudet kertovat navetan olosuhteista. Tyypillisesti märkyys, likaisuus ja/tai kuivunut uloste aiheuttavat kantasyöpymää. Erittäin paljon virtsaa, lantaa ja ylitäyttöä navetassa voi aiheuttaa kantasyöpymän, joka syövyttää koko sorkan kannan ja lehmä ontuu. Tällaisella tilalla on usein myös muita sorkkasairauksia.

Kantasyöpymä vähenee, kun eläimillä on tilaa käytävillä, lattia on kuiva ja sitä puhdistetaan esimerkiksi rakopalkkien päällä kulkevalla raapalla.

Kantasyöpymään, kuten kaikkiin tartunnallisiin sorkkasairauksiin auttaa kantojen avaus sorkkahoidossa ja olosuhteiden korjaus sekä ulkojaloitteluvarsinkin lumella. Sorkkakylvyistä ollaan montaa mieltä.

Muita tartunnallisiin sorkkasairauksiin vaikuttavia tartuntapaineen tekijöitä ovat ammoniakkipitoisuus (lietelannan taso), ilman kosteus, eläintiheys, eläimen oma vastustuskyky ja muut sen terveyteen vaikuttavat tekijät kuten ruokinta ja genetiikka.

Sorkka-alueen ihotulehdus - digitalis dermatitis - aiheuttaa erittäin kivuliaan ihotulehduksen sorkan yläpuolelle, etu- tai takapuolelle sorkkaa, tai lähelle sorkkaväliä. Kroonisessa muodossa nähdään syylämäisiä kasvamia sorkan ylätai alapuolella. Syylämäistä muotoa on Suomessa löydetty joistakin karjoista jo kauan pihatoissa, joissa lehmät ovat aina sisällä. Yleensä se on kuitenkin ollut oireeton. Suomessa sorkka-alueen ihotulehdukset ovat esiintyneet yhdessä ajotulehduksen kanssa ja kroonista muotoa on löydetty karjoista, joissa ajotulehdusepidemia on ollut. Eurooppalaisten kipeitä ja ontuvia sorkka-alueen ihotulehduksia on nähty harvoin Suomessa.

Pysäytä tartunta

Ajotulehduksesta kärsivä eläin ontuu voimakkaasti, sorkkaväli haisee ja on mätämäinen. Eristä sairas eläin heti! Palauta sairastunut eläin muiden joukkoon vasta, kun se on ollut terveenä ainakin viikon. Sairastuneita eläimiä kannattaa hoitaa karanteenissa sillä, jos tauti on tarttuvinta muotoa, se on paras tapa varmistaa, että tauti ei leviä. Parsinavetassa siirretään sairastunut eläin viimeiseksi parressa ja varmistetaan, että sen lantaa eikä märkää kulkeudu toisten lehmien kohdalle.

Sairaille lehmille annetaan antibiootti ja kipulääke. Sairastumattomat käsitellään desinfioivalla jalkakylpyliuoksella, jota pitää vaihtaa usein. Olosuhteiden parantaminen ja puhtauden lisääminen auttaa tavallisessa tilanteessa aina. Kuitenkin pitää muistaa, että epidemian alettua se ei lopu heti, vaikka tilalla tehtäisiin kaikki toimenpiteet. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja tehokasta yhteistyötä kaikkien kesken. Toisaalta ellei ongelmaan reagoida tarpeeksi nopeasti ja tehokkaasti, voi se jatkua pitkään. Epidemian aikana sairaiden eläinten karanteenin lisäksi tilalle ei saisi tuoda uusia eläimiä, vaan antaa tilanteen rauhoittua. Myös aikuisten eläinten myynti epidemian aikana on kielletty.

Karanteenin käyttö uusien eläinten sisäänotossa on yksi vaihtoehto estää taudin leviäminen, varsinkin, jos tilalla on ollut ongelmia.

Jos karja on ollut puhdas tartunnallisista sorkkasairauksista, kannattaa uudet eläimet ostaa tiloilta, joilla ei ole ollut tartunnallisia sorkkasairauksia tai tiloilta, jotka ovat olleet pitempään vapaat näistä sorkkavaivoista; eli uusia tapauksia ei ole tullut useampaan kuukauteen.

Kirjoittaja on eläinlääkäri ja työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.