KNS eli koagulaasinegatiivinen stafylokokki on yleisin bakteerilöydös utaretulehdusmaitonäytteestä.

Suomessa noin 20 prosenttia oireellisista ja noin 50 prosenttia oireettomista utaretulehduksista on KNS-bakteerien aiheuttamia. KNS ei ole yksittäinen bakteerilaji, vaan ryhmä stafylokokkien bakteerisukuun kuuluvia bakteerilajeja, joita on yhteensä nelisenkymmentä.

Maitonäytteiden rutiinidiagnostiikassa KNS-bakteereja ei tunnisteta lajitasolle asti, vaan ainoastaan erotetaan koagulaasipositiivinen Staphylococcus (S.) aureus -bakteeri koagulaasinegatiivisista stafylokokeista.

Näin siksi, että ainakaan toistaiseksi eri KNS-lajien aiheuttaman utaretulehduksen ennaltaehkäisy- ja hoitokäytännöt eivät poikkea toisistaan, mutta S. aureus tunnetaan hankalana ja vaikeasti häädettävänä utaretulehdusbakteerina. Jos tutkimuksissa todetaan, että KNS-lajien välillä on eroja, täytyy diagnostiikassa ruveta panostamaan myös lajitunnistukseen.

Tällä hetkellä lajitunnistuksessa on ongelmia. Rutiinikäytössä olevat bakteerien biokemiallisia ominaisuuksia eli ilmiasua (fenotyyppiä) mittaavat testit eivät aina tunnista bakteerilajeja kovin hyvin. DNA-tekniikkaan perustuvien menetelmien kehittyessä on havaittu, että bakteerin perimään eli genotyyppiin ja sen fenotyyppiin perustuva lajitunnistus eivät aina täsmää.

Bakteerilajien tunnistusmenetelmät ovat valtaisan kehityksen pyörteissä. Odotettavissa on uusia, entistä luotettavampia, utaretulehdusnäytteidenkin tutkimiseen sopivia ja hinnaltaan edullisia testejä.

KNS-bakteerit eivät ole yhtenäinen ryhmä. Viitisentoista eri KNS-lajia on eri tutkimuksissa eristetty utaretulehduksesta, mutta muutamat niistä ovat selvästi muita yleisempiä. Kaksi lajia, S. chromogenes ja S. simulans, vallitsevat. S. chromogenes on yleisin ensimmäisellä maidontuotantokaudella.

On todettu, että S. chromogenes voi pesiytyä utareeseen jo kauan ennen poikimista ja on yleisimmillään ensimmäisen poikimisen aikoihin. Sitä löytyy myös vetimien iholta. Myöhemmillä maidontuotantokausilla S. simulans on kaikkein yleisin utaretulehduksen aiheuttaja, ja ensimmäiselläkin maidontuotantokaudella lähes yhtä yleinen kuin S. chromogenes.

Vaikka tilastollisesti merkitseviä eroja ei toistaiseksi ole havaittu, vaikuttaa hieman siltä, että S. simulans löytyisi muita KNS-lajeja useammin oireellisesta utaretulehduksesta. Muita utaretulehduksesta eristettyjä lajeja ovat mm. S. hyicus, S. epidermidis ja S. haemolyticus.

Ensikoilla yleinen

Toistaiseksi tuntemattomasta syystä KNS-utaretulehdus on ennen kaikkea hiehojen ja ensikoiden ongelma, myöhemmillä lypsykausilla sitä esiintyy selvästi vähemmän. Useimmiten se on oireeton tai aiheuttaa vain lievää turvotusta ja vähäisiä maitomuutoksia.

Maailmalta on kuitenkin kuulunut uutisia, joiden mukaan KNS on aiheuttanut vakaviakin utaretulehduksia. KNS utaretulehduksen aiheuttama maidon solupitoisuuden nousu on yleensä selvästi pienempi kuin vaikkapa S. aureus- tai streptokokkitulehduksen aiheuttama.

Silti KNS-utaretulehdus aiheuttaa solupitoisuuden nousun noin kymmenkertaiseksi terveen utareneljänneksen solupitoisuudesta: kun terveen neljänneksen solupitoisuus on yleensä 10 000–50 000 solua/millilitrassa maitoa, KNS- utaretulehduksessa maidossa on keskimäärin satoja tuhansia soluja/millilitrassa ja joskus hetkellisesti miljoonia soluja/millilitrassa.

Akuutissa S. aureus- tai streptokokkiutaretulehduksessa maidon solupitoisuus on yleensä miljoonia soluja/millilitrassa. Jos KNS-utaretulehdus on yleinen karjassa, saattaa lievempikin neljännessolupitoisuuden nousu vaikuttaa tankkimaidon solupitoisuuteen.

Useiden tutkimusten mukaan KNSutaretulehdus myös vähentää jonkin verran maidontuotantoa, mutta arviot tuotannon laskun suuruudesta vaihtelevat.

Pian poikimisen jälkeen havaitun KNS-utaretulehduksen on oletettu paranevan itsestään, eikä sitä, ainakaan oireetonta, ole ollut tapana hoitaa antibiootein. Osa KNS-tulehduksista häviääkin maidontuotannon alkaessa, mutta osa jää paranematta ja säilyy utareessa pitkiä aikoja, yleensä koko maidontuotantokauden, aiheuttaen jatkuvaa jonkinasteista solutusta.

Toisin kuin vaikeasti häädettävä S. aureus, KNS-utaretulehdus tuntuu paranevan antibioottihoidolla hyvin. Penisilliinille herkkien KNS-bakteerien aiheuttamista utaretulehduksista paranee tutkimusten mukaan 80–90 prosenttia, penisilliinille resistenttien KNS-bakteerien aiheuttamista utaretulehduksista 60–70 prosenttia.

Sopivasta hoidon pituudesta ei ole olemassa tutkimuksia, mutta todennäköisesti kolmen päivän hoito riittää ainakin penisilliiniherkän KNS-bakteerin häätämiseen. Koska hoitotulokset ovat hyviä, kannattaa alkulypsykaudella harkita soluttelevien KNS-neljännesten hoitamista antibiootilla. Antibioottihoitoa täytyy kuitenkin harkita tarkasti, sillä osa neljänneksistä voi parantua itsestään, eikä hoidon taloudellisuudesta ole olemassa laskelmia.

Nyrkkisäännöksi voisi ehdottaa, että jos selvä soluttelu kestää muutamaa viikkoa kauemmin, ja KNS-bakteeri löytyy kahdesta muutaman viikon välein otetusta maitonäytteestä, kannattaa neljännes hoitaa utaretuubeilla. Näin välttyy ainakin jatkuvalta soluttavan neljänneksen vahtimiselta.

Kirjoittaja on ELT ja työssä Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitoksella.