Lehmän syömän rehun laadulla on ratkaiseva merkitys maidon itiöihin.

Suurin osa tiloista on saanut itiöongelman
hallintaan tarkentamalla lypsyhygieniaa ja parantamalla lehmien kuivitusta. Mutta on myös joukko tiloja, jotka kovasta työstä huolimatta eivät ole saaneet itiöitiöasioita kuntoon.

Näillä tiloilla syy on rehun erittäin korkea voihappoitiöpitoisuus. Kaikesta”torjunnasta” huolimatta itiöt pääsevät siirtymään rehusta

maitoon. Ratkaisevaa on, että rehun hyvä laatu säilytetään uokintaketjussa
lehmän eteen asti.

Puhdas navetta ja puhtaat, kuivat lehmät vähentävät itiöongelman puoleen.

Voihappobakteeri-itiöt siirtyvät utareen ja vedinten pinnoilta lypsyn yhteydessä maitoon. Joskus lehmä voi potkaista lypsimen irti, jolloin alipaine voi imaista koneeseen kuiviketta ja lantaa.

Jo aikaisemmin on selvästi osoitettu, miten ahdas keskuskappale kerää maitoa lypsimeen ja tämä huuhtelee vetimen pinnasta koko lypsyn ajan itiöitä maitoon. Navettailman ja lypsykoneen sisään vetämän ilman itiöpitoisuudella ei ole käytännön merkitystä.

Seosrehu voi pahentaa
ongelmaa

Ellei rehua erotella siilolla ennen seosrehun tekoa, laakasäilön reunojen ja pinnan mahdolliset heikot kohdat joutuvat sekoitetuksi tasaisesti koko rehumassan joukkoon.

Olosuhteet itiöitymiselle ovat erittäin suotuisat sekoituksen, sitä seuraavan varastoinnin, pöydälle levityksen ja pöydältä syönnin aikana.

Seosrehulaitteisiin ja jakelimiin jää rehurippeitä, jotka jäävät useaksi vuorokaudeksi laitteistoon. Seuraavaa rehuerää sekoitettaessa ne joutuvat rehun sekaan lisäten edelleen massan itiöpitoisuutta.

Seosrehuista on mitattu jopa 10 miljoonan itiön pitoisuuksia/rehugramma.

Robottilypsy
•	Tarkkaile lehmien ja erityisesti utareiden ja vetimien puhtautta. Seuraa laitteiston pesutehoa. Varmista, että vetimet ja utareen alaosat puhdistuvat kunnolla. Lisää pesuaikaa likaisille lehmille.
•	Tarkista, jäävätkö pestyt pinnat kuiviksi. Varmista, ettei nännikupin pää likaannu laitteiston etsiessä vedintä. Seuraa ajoittain utareen ja vetimien kuntoa lypsyn jälkeen.
•	Pidä lypsyautomaatin ympäristö puhtaana ja lannattomana. Märäksi jäänyt utare ja vetimet voivat vain lisätä itiöiden määrää maidossa.

Hollantilainen selvitys on osoittanut, että seosrehussa pitäisi pyrkiä vhbi-pitoisuuteen alle 1000 kpl/g rehua ja pyrkiä estämään kokonaan eosrehun
”pitoisuuspiikit” jotka ylittävät 100 000 kpl/g. Säilörehuanalyysien lisäksi pitäisi kehittää valmiin seosrehun laadun analysointia ja luoda siihen oman kriteeristönsä. Ongelmatapauksissa ensimmäinen rehunäyte pitäisikin ottaa lehmän edestä ruokintapöydältä.

Laakasäilön tarkka kartoitus paljastaa, että voihappobakteeri-itiöt ovat pääasiassa pintaosissa, jotka näyttävät osin aerobisesti pilaantuneilta. happea pääsee rehuun paitsi säilytyksen aikana myös avoimesta syöttöpinnasta.

Se johtuu epätasaisesta tiivistämisestä, vuotavasta peittämisestä ja hapen virtauksesta muovituksen läpi rehuun. Osasyynä tässäkin on, että korjuukoneistus on pellolla tehokas, mutta pullonkaula muodostuu siilon täytössä.

Laakasäilön kohdat, jotka ovat kuumentuneet, ovat näkyvässä homeessa tai voimakkaan tummia. Tarkka pilaantuneen rehun erottelu ennen syöttöä tai seosrehun sekoitusta on siis tärkeätä.

Puhtaus vähentää riskiä

Puhdas navetta ja puhtaat, kuivat lehmät vähentävät itiöongelman puoleen. Puhtaat lantakäytävät pitävät eläinten jalat puhtaina, vähentävät makuuparsien likaantumista ja edistävät lehmien puhtautta.

Ulkonäöltään likainen lehmä on todennäköisesti se, jonka maito nostaa tilan maidon itiöpitoisuutta. Mitä vähemmän likaisia lehmiä navetassa on sen parempi. Kyljistään likaisella lehmällä on yleensä likaiset jalat sekä likainen utare.

Lannan voihappobakteeri-itiöt tarttuvat tiukasti vedinten ihon pinnalle eikä niitä saada nopealla pyyhinnällä tai automaattipesulla vähennettyä iittävästi.
Puhtaat käytävät edistävät myös sorkkaterveyttä. Makuuparsien säännöllinen puhdistus ja kuivitus lisäävät lehmien hyvinvointia ja puhtautta.

Erottele heikko rehu

Säilörehun korkeat itiöpitoisuudet johtuvat hapen tunkeutumisesta säilörehuun säilytyksen tai syötön aikana ja aerobisesta pilaantumisesta sekä anaerobisten taskujen muodostumisesta välittömästi pinnan alle oloissa, joissa rehussa on kohonnut pH-arvo. Voihappobakteeri kasvaa voimakkaasti näissä anaerobisissa taskuissa, mikä aiheuttaa paikallisesti itiömäärän kasvun.

Kun säilörehu on hyvää eli sisältää vhb-itiöitä vähemmän kuin 1000 kpl/g, normaali utareen puhdistus, jossa 75 % itiöistä poistuu vedinten pinnasta, riittää varmistamaan maidon tavoiteltavan vhbitiötason alle 1000 kpl/l.

Jos säilörehu sisältää itiöitä enemmän kuin 100 000 kpl/g, ei rehua pitäisi syöttää lainkaan, koska millään navettahygieniatasolla ei ole mahdollista saavuttaa juustolamaidolle tyydyttävää maidon vhb-itiötasoa.

Kirjoittaja on kenttäpäällikkö Valion Alkutuotannossa.