Suomessa otettiin lokakuussa käyttöön lypsyrotuisten sonnien ja lehmien pohjoismainen kokonaisjalostusarvo, jonka avulla Tanskan, Ruotsin ja Suomen sonnit ja lehmät ovat vertailukelpoisia.

Tämä on iso askel jalostuksen tehostamisessa, mutta pieni askel verrattuna siihen, mitä on tulossa. Sonnien ja lehmien jalostusarvo määritetään pian  

näiden eläinten DNA:sta, eikä jälkeläisarvostelua tarvitse jäädä odottamaan.

– Jalostuksessa ollaan siirtymässä genomiseen valintaan. Valinta siirtyy DNA:sta tehtäväksi, jälkeläisarvostelua ei enää odoteta, naudanjalostuksen johtaja Jaana Kiljunen Faba Jalostuksesta sanoo.

Genominen valinta merkitsee jalostuksen nopeutumista. Sonnin jalostusarvo tiedetään jo vasikan syntyessä, ja siementä voidaan ryhtyä käyttämään jalostukseen heti sonnin alkaessa tuottaa sitä eli noin 1,5-vuotiaana. Nyt siementä päästään käyttämään vasta kun sonni on 5,5-vuotias, jolloin on käytössä jälkeläisarvostelun tulokset. Ero on neljä vuotta.

– Genomivalintaan siirtyminen on yhtä iso mullistus kuin sperman pakastuksen oppiminen ja jälkeläisarvostelun käyttöönotto aikanaan. Se nopeuttaa jalostusta huomattavasti, koska sukupolvien välinen viive lyhenee, Kiljunen sanoo.

Tueksi valtavasti tietoa

Helppoa genomivalinta ei ole. Valintojen perusteeksi tarvitaan valtavasti tietoa.

– Tarvitsemme noin 60 000 DNA-tietoa per sonni. Meidän pitää saada DNA-arvostelu 3 000 sellaiselle sonnille, joilla jo on jälkeläisarvostelu, Kiljunen sanoo. Näiden tietojen perusteella muodostuu koodiavain, jonka avulla tiedetään, mitä DNA kertoo.

Sonnin DNA:n kuvaus on halpaa, se maksaa vain noin 140–200 euroa sonnia kohden. Kun mukaan lasketaan sonnin jalostusarvon määritykseen tarvittava koodiavain, kokonaisuus maksaa maltaita.

– Pohjoismaisen genomivalinnan tutkimushanke on käynnistymässä. Sen kustannusarvio on kahdeksan miljoonaa euroa viideksi vuodeksi. Siihen tarvitaan pohjoismaista yhteistyötä, sellaisia rahoja ei Suomesta irtoa, Kiljunen sanoo.

Maailmalla myydään jo genomivalintaan perustuvaa spermaa, mutta myyjät eivät ole julkistaneet, millaisiin koodiavaimiin valinnat perustuvat. Tällaiset spermaerät voivat periaatteessa olla mitä tahansa, jopa täyttä huijausta, sillä eihän pelkkä menetelmän käyttö tee siemenestä hyvää.

– Jos koodiavain puuttuu, ei voida tietää, mitä DNA kertoo, Kiljunen sanoo. EU-komissio tulee Kiljusen mukaan vaatimaan julkaistavaksi ne menetelmät, joilla genominen valinta on tehty.

Pohjoismainen arvosteluyhdistys

Nyt käyttöönotettu pohjoismainen kokonaisjalostusarvo NTM perustuu pohjoismaiseen jalostusyhteistyöhön, joka alkoi vuonna 2002, jolloin perustettiin Pohjoismainen arvosteluyhdistys, NAV.

Silloin ryhdyttiin laskemaan yhteisiä pohjoismaisia jalostusarvoja sekä sonneille että lehmille. Indeksejä on tullut lisää sitä mukaa kuin niitä on ehditty laskea.

Maidontuottajille yhtenäinen, vertailukelpoinen valikoima merkitsee lisää valinnan varaa. NTM:n avulla voi valita parhaan pohjoismaisen sonnin. Vertailusta näkee myös, miten oma sonni tai lehmä pärjää pohjoismaisessa kilpailussa.

Faba-palvelu myy kaikkia pohjoismaisia vaihtoehtoja Suomessa.

– Siemenen hinta määräytyy jalostusarvon, ei maan perusteella, Kiljunen sanoo.

Pohjoismainen yhteistyö voi Kiljusen mukaan johtaa nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön, pohjoismaiseen jalostusyhtiöön. Ruotsissa ja Tanskassa on jo yhteinen yhtiö, Viking Genetics.

– Yhteiseen yhtiöön varmaan mennään. Myös Norja olisi hyvä saada mukaan yhteistyöhön.

Kiljusen mukaan pohjoismaisessa yhteistyössä on kyse kustannussäästöistä ja riittävistä resursseista.

– Yhdessä toimien on mahdollista saada tarvittava määrä osaajia tähän työhön. Lehmien terveys korostuu Lehmien terveys on puhuttanut suomalaisia maidontuottajia pitkään.

Asiakkailta tullut viesti on Kiljusen mukaan selvä. Tiloille halutaan helppohoitoisempia, terveempiä lehmiä: ei soluja, ei utaretulehduksia, eikä huonoja utarerakenteita.

– Näille asioille olisi pitänyt tehdä jotain jo 1980-luvulla. Rakennejalostus tuli mukaan vasta vuonna 1996, Kiljunen sanoo.

– Utarerakenteelle ja utareterveydelle on nyt pantu lisää painoa. Vuoden 2007 alusta suomalaista kokonaisjalostusarvoa muutettiin pohjoismaiden suuntaan. Nyt NTM:ssä ovat mukana myös muut hoidot. Painopiste siirtyy terveyttä tukevaan suuntaan, Kiljunen sanoo.

Kuka päättää jalostustavoitteet?

Yksi iso kysymys pohjoismaisessa yhteistyössä on jalostustavoitteista päättäminen. Nyt tilanne on Kiljusen mukaan sellainen, että Suomen ääni kuuluu punaisten rotujen jalostuksessa. Holsteinin jalostuksessa kuuluu tanskalaisten ääni. Isoja ristiriitoja ei ole ollut.

Jalostusohjelma on Kiljusen mukaan osa elintarvikeohjelmaa. Silloin on päätettävä myös, millaista maitoa halutaan tuottaa.

– Kuka sen päättää, Arla vai Valio? Tulevaisuudessa ehkä se, joka on aktiivinen, Kiljunen aprikoi.

Kiljusen mukaan meijeriyhtiöiden nyt jalostukselle asettamat tavoitteet ja maidon hinnoittelu ovat ristiriidassa.

– Jalostuksella halutaan lisätä kuivaainetta, hinnoittelu suosii nestettä, tuet etenkin, Kiljunen sanoo.