Maidon laatu ja eläinten terveys 28.11.2007
![]() Sukupolvien työ näkyy Riitta ja Esko Rahkolan tuvassa. Kaappi on1800-luvulta. Tilan päärakennus ja pihassa oleva aitta ovat 1700-luvulta. ![]() Suoraviivainen toiminta lypsyasemalla on tehokasta. Riitta Rahkola valmistelee kaksi lehmää kerrallaan lypsyyn. Kone ja irrotin hoitavat loput. Irrottimien ansiosta lypsäjä ehtii myös tarkkailemaan eläimiä ja koneen toimintaa. Kuva Jari Korva ![]() Kokoomatilassa ja lypsyasemalla ei ole nousuja eikä laskuja. Lattia ei luista märkänäkään. Ilmanvaihto on erillään navetasta. ![]() Kolmessa vaiheessa rakennettu navetta on sopusuhtainen. Vasemman päädyn uudisosassa ovat maitohuone ja lypsyasema. Korkea osa on entiseen rehuhalliin rakennettu pihatto ja oikealla parsinavetta. ![]() Vanhoihin tiloihin tehdyn pihaton erityisratkaisu on poikivien ja muiden erilleen lypsettävien siirtäminen parsinavetan puolelle. Kulkuväylä ylittää pihaton ruokintapöydän, jossa on aidaksi kääntyvä, nostettava kansi. Eläimet eivät pääse astumaan ruokintapöydälle. Pihattopuoli vasemmalla, parsinavetta oikealla.. |
Ullavalaiset Riitta ja Esko Rahkola suoriutuvat reilun 40 lehmän lypsystä noin tunnissa. Eikä työssä kiirehditä. Rahkolat tähdentävät, että jokainen luo toimivat käytännöt itse. -Se, mikä toimii meillä, ei toisenlaisessa navetassa välttämättä onnistu. Riitta ja Esko Rahkolan keskinäinen työnjako on hioutunut vuosien aikana. Sen sijaan lypsettävät työkaverit vaihtuvat vähän väliä. -Työ helpottuu, kun eläimet opetetaan pihaton tavoille pienestä pitäen, he sanovat. ”Antaa haistella”, sanoo meidän isäntä, kun hiehoja totutetaan uusiin asioihin, kertoo Riitta Rahkola. Pakottaminen ja hätäily ei oppimista edistä. Nuoriin käytetty aika tulee monin kerroin takaisin aikuisten eläinten käsittelyssä. Lehmät liikkeelle Rahkolat rakensivat viisi vuotta käytössä olleen pihaton vanhojen seinien sisään. Suunnittelu onnistui lehmäliikenteen ja lypsytyön kannalta hyvin. Selkeä reitti ja lyhyt matka makuuparsilta kokoomatilaan ja lypsyasemalle helpottaa lehmien liikkumista. Lattia on tasainen, ei nousuja, ei laskuja, ei kapeikkoja, ei teräviä kulmia. Sama pätee asemalta poistumisessa. Ruokintapöytä ja kioskit ovat lähellä. Kun ensimmäiset 12 innokasta ovat lypsyasemalla, loput mahtuvat kokoomatilaan. Siitä ne tulevat itsekseen luontaisessa järjestyksessä lypsylle. Lehmät kulkevat asemalle tunnistinportista. Numeroita ei tarvitse erikseen näpytellä koneeseen. Hintavuudestaan huolimatta tunnistinportti on ehdottomasti kannattava investointi, Rahkolat sanovat. Samoin irrottimet. Lypsäjälle jää aikaa seurata laitteiden toimintaa ja eläimiä. Puhtaat vetimet on nopeasti pesty. Tulppausta käytetään ainoastaan, jos vedin joudutaan umpeuttamaan. Näitä on muutama vuodessa, Rahkolat kertovat. Asemalypsy on suoraviivaista, koska Rahkolat lypsävät erilleen lypsettävät putkikoneella parsinavetan puolella. Se lisää lypsettävistä riippuen kokonaislypsyaikaa, mutta esimerkiksi antibioottimaitoja ei voi joutua vahingossa tilatankkiin, Rahkolat sanovat. Tutut rutiinit Itse lypsy on kaikille lypsäjille tuttua rutiinia. Emäntä valmistelee lypsykoneen. Asema sekä kokoomatila huuhdellaan vedellä, ettei lanta tartu kiinni. Isäntä avaa navetan puolella portit ja ensimmäiset lehmät tulevat lähes kilpaa asemalle. Ritilöitä kolatessaan isäntä varmistaa kaikkien lähtevän liikkeelle. Harvoin ketään joutuu hätyyttämään, hän sanoo. Riitta Rahkola pesee järjestyksessä kaikkien vetimet lämpimällä vesisuihkulla. Sen jälkeen hän valmistelee kaksi lehmää kerrallaan: kuivaa puhtaalla, kuivalla puuvillaliinalla vetimet, ottaa alkusuihkeet ja kiinnittää lypsimet. Kone |
|
ja irrottimet hoitavat lopun. Lopuksi vedinsuihke ja portit auki.
Lypsyn aikana seurataan maidon virtausta ja määrää. Niiden äkkinäiset muutokset saattavat olla oire alkavasta sairaudesta tai kiimasta. Lypsyllä mukana olleen tuotantoneuvoja Jari Korvan mukaan lypsyä voisi vielä tehostaa jättämällä suihkupesu pois etenkin, kun navetan ja lehmien puhtaus on hyvää tasoa. Lypsyn lopuksi pestään kone, asema ja kokoomatila. Lattialämmitys kuivattaa puhtaat pinnat nopeasti. Hiehon kasvatus lypsylle Vasikat kasvavat hiehoiksi vanhan parsinavetan puolella, josta ne koko ajan näkevät ja kuulevat pihaton elämää. Karsinakauden jälkeen eläimet siirretään parsiin opettelemaan parressa makuuta. Ritilällä makaajia ei pihatossa ole eikä toivota, sillä se vaikuttaa oleellisesti lypsylehmän puhtauteen ja terveyteen. Hiehoille pihattoon tutustuminen alkaa, kun lehmät lasketaan laitumelle. Osa hiehoista pääsee siksi aikaa tutkiskelemaan tyhjää pihattoa ja haistelemaan ilmapiiriä. Kantavat hiehot siirtyvät hyvissä ajoin lehmien joukkoon. -Pari päivää ne ovat ihmeissään, mutta oppivat pian kioskeille nuuhkimaan väkirehun rippeitä ja jonottamaan joukon jatkoksi lypsyasemalle, Esko Rahkola kertoo. Laitumelle hiehot totutetaan muutama kerrallaan lehmien joukossa. Eläimet poikivat parsinavetassa. Ternimaidot lypsetään putkilypsykoneella. Kun maito kelpaa meijeriin, eläimet siirtyvät pihattoon. Potkurihiehoille Rahkoloilla on kokeiltu keino. -Jätetään yhden kerran iltalypsy väliin ja sen jälkeen lypsyllä onkin rauhallinen eläin, isäntä kertoo. Toimiva navetta
Pihatto rakennettiin vanhan parsinavetan päädyssä poikittain olleeseen rehuhalliin. Uutta tilaa on 7 metrin jatke, jossa ovat lypsyasema, maitohuone ja kokoomatila. Parsinavettaan jätettiin 17 parsipaikkaa hiehoille, poikiville ja hoidettaville. Vanha putkilypsykone toimii erillislypsimenä ja kiskoruokkija jakaa väkirehun sekä hiehoille että ruokintapöydän toisella puolella karsinoissa kasvaville mullikoille. Vasikoilla on kiinteä, oljilla kuivitettu pohja ja juottoautomaatti. Poikivien lisäksi parteen tuodaan myös sairas tai oireileva eläin. Parressa se saa levätä ja syödä rauhassa omaan tahtiinsa. Kokemukset toipumisesta ovat hyvät, isäntä kertoo. Kulkuyhteys pihatosta parsinavettaan ylittää ruokintapöydän. Risteyksessä on silta, joka kääntyy yhdyskäytävän toiseksi aidaksi ja pihaton portti toiseksi. Ratkaisu estää ruokintapöydän likaantumisen. Pihaton puolella täysrehu tulee kahdesta kioskista. Säilörehu kulkee kummallekin puolelle polttomoottorikäyttöisellä Varmolla. Makuuparsissa on parsimatot ja kuivituksena kutteri. Pihatossa on lietelanta, parsinavetassa kuivalanta. Pihatossa, parsinavetassa ja lypsyasemalla on erilliset ilmanvaihdot. Kaikissa tiloissa ilma on raikas ja kuiva. Pihatossa tuloluukut säätyvät automaattisesti. Ilma poistuu sekä ylä- että alakautta. Kokoomatilan ja lypsyaseman lattiapinnoite osoittautui heikoksi ja se jouduttiin uusimaan viime kesänä. Hyvä ratkaisu löytyi Nanten-akryylista, jonka Kokkolan Teollisuuspinnoite asensi lypsyjen välissä käyttökuntoon. Uusi pinta on helppo pitää puhtaana eikä ole liukas, Riitta Rahkola kiittelee. Työssä tarkkana Pihatossa työskentelyn turvallisuuteen on Rahkoloiden mukaan syytä kiinnittää huomiota. Eläinten seassa kannattaa olla tarkkana esimerkiksi kokoomatilassa tai ritilöitä puhdistaessa. Kun pari riitapukaria osuu lähekkäin, saattaa hoitaja joutua kähinässä välikappaleeksi. Riitta Rahkolalla on kokemusta. Tönitty lehmä kiilasi ja kaatoi hänet seinää vasten ja lehmä rojahti vielä päälle. Siinä olisi voinut käydä todella pahasti. Tällin jälkeen kolme viikkoa oli käveleminen vaikeaa, hän muistelee. Työturvallisuussyistä Rahkolat ovat huolissaan yksin lomittamisen lisääntymisestä. Kuka auttaa, jos lomittajalle sattuu jotakin? Huolta he kantavat myös investoineiden maidontuottajien jaksamisesta. Navetan kokoluokka ja ratkaisut koneistuksineen tulisi mitoittaa omiin voimavaroihin ja työtapoihin soveltuviksi. Viimeisen päälle automatisoitu navetta ei takaa tehokkuutta, jos laitteita ei kyetä hyödyntämään. Raskas investointi kaatuu päälle, jos homma ei toimi. Rahkolat toteavat saaneensa pihatosta kohtuuhinnalla helpotusta työhön, vaikka seinät eivät uutuuttaan kiilläkään. He tutkivat suunnitteluvaiheessa pihattoja Suomessa, Saksassa, Hollannissa ja Ruotsissa.
–Vastaavasti meidän ratkaisuun on käynyt tutustumassa useampi tuottaja, Riitta Rahkola kertoo. Monet menot Rahkolat tulivat viljelemään isännän kotitilaa 1986. Sitä ennen kumpikin oli työskennellyt viitisentoista vuotta Schaumanilla Pietarsaaressa. Ensi vuoden alusta tilaa viljellään yhtymänä, johon osakkaaksi tulee tuleva jatkaja, Petri Rahkola. Hän on mukana tilan töissä sen lisäksi, että toimii mm. kirvesmiehenä, urakoi turvesuolla ja isänsä kanssa rehun pyöröpaalausta. Monitoiminen tuottajaperhe vuokraa mm. lomamökkiä matkailu- ja kokouskäyttöön. Emäntä pitää lisäksi pitopalvelua. Riitta Rahkolaa työllistävät lukuisat luottamustoimet, mm. kunnanvaltuuston puheenjohtajuus, joka juuri nyt vie erityisen paljon aikaa kuntaliitosneuvottelujen vuoksi.
|
| |
Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |