Maidon laatu ja eläinten terveys 28.11.2007
![]() Markku Juntunen näyttää Valio Oulun meijerin vastaanotossa, kuinka maidon purku tapahtuu. Kuljettaja ottaa kuormanäytteet, yhdistää letkut säiliöön ja naputtelee tietokoneelle kuormat ja reittitiedot. |
Lypsyrobotteja on jo lähes jokaisen keräilykuljettajan reitillä. Robottitiloilla tankin tyhjennys ja pesurin käynnistys poikkeavat toisistaan paljonkin tekniikasta riippuen ja yksityiskohtainen ohjeistus on välttämätön. Väärä napin painallus saattaa pahimmassa tapauksessa katkaista lypsyn useiksi tunneiksi, tietää liikennöitsijä Markku Juntunen. Lypsymenetelmästä riippumatta maitohuoneessa pitää aina olla selvä merkintä ja toimintaohjeet, jos kuljettajan toivotaan käynnistävän pesurin, muistuttaa Pohjolan Maidon tuotantoneuvoja Eija Kontio. Ohjeistus on tarpeen, vaikka tuttu |
|
kuljettaja tietäisi ja osaisi systeemit. Jokaisella reitillä ajaa myös uusia kuljettajia ja lomatuuraajia. Kirjoitettu viestilappu on tarpeen myös poikkeustilanteissa. Jos esimerkiksi meijerille lähtevää maitoa on muussa, kuin ”normaalissa” tankissa, siitä pitää olla näkyvä ilmoitus. Muuten maito jää tilalle. Ohjeet helpottavat Selvästi kirjoitetut ohjeet vähentävät väärinkäsityksiä, Markku Juntunen sanoo. Tiloilla on tekniikkaa maitotonkasta robottiin. Joku pesee tankin itse, toinen toivoo kuljettajan käynnistävän pesun. Pelkän muistin varassa virheriski kasvaa. Lisäksi robottitilat ovat oma lukunsa. Robottilypsy edellyttää aina laitekohtaisia ohjeita. Toiset ovat konstikkaita, toiset yksinkertaisempia käyttää.
Lypsyrobotti ei jouda seisomaan tyhjän panttina, vaan se on työssä ympäri vuorokauden. Tankin tyhjennyksen jälkeen pesu on käynnistettävä heti, jotta lypsy pääsee jatkumaan. Virheellinen käynnistys voi pysäyttää lypsyn useiksi tunneiksi ja sekoittaa koko navetan päiväjärjestyksen. Ongelmatilanteita sattuu harvoin ja selkeällä ohjeistuksella niitä voi ehkäistä. Ohjeiden lisäksi tarvitaan puhelinnumero, josta tuottajan saa kiinni vaikka yöllä. -Yhdellä kertaa automaatti ei avannut hanaa ja esti tankin tyhjennyksen. Toisessa tapauksessa pesuri ei käynnistynyt, Juntunen kertoo. Yhteispeliä Kuljetusliike Markku Juntunen Oy kerää maitoja Pohjolan Maidon lukuun Muhoksella, Vaalassa, Kestilässä ja Utajärvellä. Kolmella reitillä on 98 maitotilaa, joista robottitiloja kuusi. Juntusen lisäksi ajossa on kolme kuljettajaa. Kuljetusliike ylläpitää myös vara-autoa Pohjolan Maidon käyttöön. Maidon keräily ei ole jokaisen ratinpyörittäjän hommaa. Tarkka ja huolellinen pitää olla, Juntunen sanoo. Kyydissä on maidontuottajan tili ja herkästi pilaantuva raaka-aine. Tehtävät ovat moninaiset näytteenottoineen ja tavarankuljetuksineen. Aikataulut ovat tiukat eikä keliä voi valita. Tuuraajien ja uusien kuljettajien löytäminen vaativaan tehtävään on käynyt vaikeaksi. Viime kesänä Juntunen sai lomittajaksi Elina-tyttärensä. Maidon keräily on tilan ja kuljettajan yhteispeliä. Maidontuottajan osuutena on varmistaa tilalla turvalliset ja puhtaat olosuhteet keräilylle. Pääsääntöisesti asiat ovat tiloilla kunnossa, Juntunen sanoo. Kolmannessa polvessa maitoa rahtaava Juntunen on itsekin ollut maidontuottaja. Näkökulmaa on siis molemmilta puolilta. –Tuottajan työ ei ole helpoimmasta päästä. Työ on sitovaa ja sitä tehdään luonnon ja osin päättäjienkin ehdoilla, hän sanoo. Keräilykuljettajalle työn ilo ovat mukavat asiakkaat. Yöreitin tuottajia tosin tapaa harvoin, hän sanoo.
|
| |
Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |