Laura Kulkas   

Mikä utaretulehdus kannattaa hoitaa antibiooteilla?

Kaikki utaretulehdukset eivät parane antibiooteilla, joten on tärkeää oppia erottamaan, mitä kannattaa hoitaa ja mitä ei. Turhista antibioottihoidoista koituu turhia kustannuksia. Lisäksi utaretulehdusta aiheuttavien bakteerien antibioottiherkkyys saattaa heiketä.

Pääsääntöisesti antibioottihoidolla on hyvä ennuste, jos lehmä on nuori, se on ollut aikaisemmin terve,

tulehdus ei ole krooninen, käytetty antibiootti puree aiheuttajaan, annostelu on oikea (määrä, annosteluväli) ja hoito on riittävän pitkä. Jos lehmä on vanhahko, tulehdus on krooninen, antibiootti ei pure bakteeriin (esim. penisilliini Klebsiellaan), antibiootin annostelu on liian niukka tai hoito on turhan lyhyt, on ennuste huono. Aiheuttajabakteerin ominaisuuksilla ja lehmän omalla puolustuskyvyllä on myös merkitystä paranemisennusteessa.

Karjan antibioottihoitojen määrää kannattaa tarkastella vuosittain. Tavoitteena on keskimäärin alle 25 prosentin antibioottihoitofrekvenssi lypsykaudella. Hoitoprosentti on yleensä suhteessa terveystilanteeseen, joten utaretulehduksia kannattaa ennaltaehkäistä.

Stafylokokit

Staphyloccous aureus on yleisistä utaretulehduksen aiheuttajabakteereista hankalin. Tulehduksen alkuvaihe, aikaisemmin terve lehmä ja penisilliinille herkkä S. aureus ovat suotuisia tekijöitä paranemisennusteelle. Hoitoon kannattaa käyttää sekä tuubeja että pistoksia. Myös suhteellisen pitkiä hoitokuureja suositellaan.

Penisilliiniresistentin S.aureuksen aiheuttama tulehdus paranee huonosti antibiooteilla, joten nykyään sellaista tulehdusta ei juurikaan suositella hoidettavaksi. Jos ongelma on karjassa laaja, joudutaan joskus menemään hoitolinjalle, suosituksista huolimatta.

Koagulaasi negatiivisiin stafylokokkeihin (KNS) antibiootit tehoavat melko hyvin, mutta KNS-tulehdukset paranevat jonkin verran myös ilman hoitoa. Tämän vuoksi vastapoikineiden lieviä tulehduksia suositellaan usein seurattavaksi 1-2 viikon ajan, jos tulehdus vaikka paranisi itsestään. Maitonäyte kannattaa kuitenkin lähettää laboratorioon heti, jotta aiheuttaja selviää. Tuoreiden tutkimusten mukaan KNS-tulehdukset paranevat huonommin kuin on uskottu.

Eri KNS alalajien (>15 kpl) erilaisesta taudin aiheuttamiskyvystä ja paranemistaipumuksista johtuen joidenkin alatyyppien aiheuttama tulehdus paranee hyvin, toiset huonommin, joten antibioottihoitostrategia on suunniteltava karjakohtaisesti riippuen aiheuttajabakteerin ominaisuuksista.

Streptokokit

Streptokokkeihin puree laboratoriotasolla penisilliini, mutta käytännössä kaikki hoidetut neljännekset eivät aina parane. Tämä johtunee joko eläimen huonosta puolustuskyvystä, bakteerin poikkeuksellisesta taudinaiheuttamiskyvystä, antibiootin mahdollisesti liian niukasta annostelusta, liian lyhyistä hoitokuureista tai siitä, että tulehdus on kroonistunut ja/tai että tulehduksen aiheuttama vaurio neljänneksessä on niin suuri, ettei maidon solutaso koskaan normalisoidu. Mainitut tekijät koskevat myös kaikkia muita vakavia utaretulehduksia.

Koliformit

Kolibakteeriin ja Klebsiellaan ei penisilliini pure, vaan niiden hoidossa käytetään laajakirjoisia antibiootteja. Nykykäsityksen mukaan koliutaretulehduksia ei tarvitse aina hoitaa antibiooteilla, vaan niitä hoidetaan nestehoidolla ja kipua/kuumetta alentavilla lääkkeillä.

Klebsiellatulehdus kannattaa hoitaa antibiooteilla. Tärkeintä on ehkäistä uusia tartuntoja puhdistamalla parret ja juomalaitteet huolellisesti, koska Klebsiella pesiytyy niihin.

Korynebakteeri

Corynebacterium bovis tulehdusta ei yleensä kannata hoitaa antibiooteilla, koska bakteeri nostaa vain lievästi soluja. Korynebakteeri leviää lypsyn välityksellä, minkä takia hyvä lypsyhygienia on tarpeen. Koska bakteeri pesiytyy vedinkanavaan on vetimet kastettava lypsyn jälkeen. Vedinkastosuihke ei tässä tapauksessa riitä, koska se ei ulotu vedinkanavan sisälle.

Muut mikrobit

Enterokokkien ja Pseudomonaksen aiheuttamiin tulehduksiin eivät antibiootit juurikaan pure. Ne voivat kuitenkin joskus parantua itsestään. Antibiootit eivät pure lainkaan hiivoihin, mutta osa paranee ennemmin tai myöhemmin itsestään.

Utarevikaisten poisto

Lehmien poisto utarevian vuoksi on kallis tapa päästä eroon utaretulehduksista. Penisilliiniresistenttiä S.aureusta kantavien lehmien poisto näyttää vähentävän kyseisen bakteerin aiheuttamien utaretulehdusten esiintymistä karjassa, koska jokainen tulehdusta kantava eläin on tartunnan levittäjä. Nopea poistotahti rassaa kuitenkin kannattavuutta. Jos lisäksi joutuu ostamaan eläimiä, saattaa kaupan päälle saada jonkin ärhäkän utaretulehdusta aiheuttavan bakteerikannan, jolloin seuraukset voivat olla tosi hankalat. Karjaimmuniteetin kehittyminen saattaa kestää jopa 1-2 vuotta.

Utareterveyssuunnitelma

Hyvä työkalu tulehdusten ennaltaehkäisyyn on utareterveyssuunnitelma, jossa kartoitetaan altistavat tekijät ja ryhdytään korjaaviin toimiin. Pitkällä aikavälillä tulehdusten ennaltaehkäisy on järkevin tie hyvään utareterveyteen.