Eeva-Kaisa Pulkka    

Itiöiden torjunta ei vaadi poppakonsteja

Minna ja Hans Hall Leppävirralla ovat Idän Maidon tuottajia, mutta sijainnista johtuen maito kulkee milloin Lapinlahdelle, milloin Joensuuhun ja päätyy todennäköisesti juustonvalmistukseen.

Voihappoitiöiden torjunta on Hallin tilalla päivittäistä rutiinia, vaikka niiden suhteen ei tilalla ongelmia ole ollutkaan. Huonoa rehua ei tuoda edes välivarastoon, vaan ajan sen suoraan lantalaan, Hans Hall kertoo.

-Nyt itiöiden torjunta on helpompaa, kun lypsy ja ruokinta ovat eri paikoissa. Parsinavetan aikaan vielä säätelimme rehun jakoa lypsyaikojen mukaan, Hans Hall sanoo.

-Tärkein vaihe huonoa rehua käsiteltäessä on juuri huonojen kohtien erottelu jo ennen navettaan tuomista, painottaa neuvonta-agrologi Heikki Niskanen. -Parsinavetassa työjärjestyksellä on suurempi merkitys kuin pihatoissa. Rehua ei pitäisi jakaa lypsyaikaan, Niskanen suosittelee.

Hallit tekevät säilörehun tarkkuussilppurilla siiloihin ja kesäsyöttöä varten on muutama sata pyöröpaalia. -Talvella otan välivarastoon viikon rehut kerralla ja lämpimänä aikana parin päivän annoksen, Hans Hall kertoo.

Niskanen pitää väliä sopivana. -Lämpimällä säällä rehu voi lämmetä myös varastossa, hän muistuttaa.

Hallit puhdistavat ruokintapöydän kahdesti päivässä. -Tähteet työnnetään hiehoille ja lehmille jaetaan uutta rehua, olipa entistä jäljellä enemmän tai vähemmän. Niskanen suosittelee puhdistamaan ruokintapöydän ainakin kerran päivässä, ettei rehu ala pilaantua siinä.

Puhtaus ei vaadi
vedellä läträämistä

Maidossa voi olla korkea itiömäärä, vaikka hygieenisesti se olisi huippumaitoa. Itiöiden määrä

lannassa on kymmenkertainen rehuun verrattuna, siten huono rehu nostaa helposti itiömäärän korkeaksi ja maito on pilalla, vaikkei bakteereja olisikaan paljon.

Tilatiedot Minna ja Hans Hall Lievolanlahti, Leppävirta pihatto valmistunut 2002 40 lehmää ja nuorkarja keskituotos noin 10 000 kg/v peltoa noin 80 ha, josta reilu puolet vuokrattua 30 ha ohraa ja kauraa, 35 ha nurmea, 15 ha kesantoa lapset: Elina, 7 v. ja Tiia-Maria, 1 v.

Huonosti puhdistettujen vetimien pinnalta itiöt pääsevät parhaiten maitoon. Ilman kautta kulkeutuminen on melko vähäistä. -80 prosenttia maidon itiöistä päätyy sinne lannan mukana, joten lypsyn puhtaus on erittäin tärkeää itiöiden torjunnassa, Niskanen sanoo.

-Meillä käytetään puuvillaisia lypsyliinoja, jotka pestään aina käytön jälkeen pesukoneessa. Vesisuihkulla pestään vain todella likaiset utareet ja ne kuivataan paperilla ennen lypsyä, Minna Hall kertoo. Lypsyn jälkeen vetimet rasvataan.

-Minulla on muutenkin riittävästi virtsan ajamista pellolle, joten turhaan ei vedellä saa lypsyasemalla läträtä, Hans Hall perustelee.

Samaa mieltä on myös Niskanen. -Tarpeetonta navetan ja eläinten pesua tulisi välttää, vettä kuluu ja lietteen määrä lisääntyy. Pellolle kertyy turhaan lisää ajettavaa ja kaikki tämä lisäävät kustannuksia.

Lypsyasema pestään kuumavesipesurilla joka lypsykerran jälkeen. -Pesurilla menee murto-osa vettä letkuun verrattuna ja tulee puhtaampaa, Hallit perustelevat. Painepesurin letku on kelalla lypsyaseman kulmalla, josta se on helppo ottaa käyttöön.

Mitä itiöt ovat? Itiöt ovat hapettomissa olosuhteissa kasvavien bakteerien lepomuotoja. Voihappoitiöt ovat hyvin kestäviä esim. lämmön, kuivuuden, happamuuden suhteen. Ne voivat säilyä elinvoimaisina maassa vuosikausia. Voihappokäynyt rehu aiheuttaa maitoon maku- ja hajuvirheitä. Juustoissa olosuhteet itiöiden kasvulle ovat optimaaliset.

Miten saadaan itiötöntä rehua? Säilörehun teko huolella: rehun korjaaminen puhtaana (ei multaa) säilöntäaine rehun kuiva-aineen mukaan rehun tiivistäminen ilmattomaksi, huolellinen siilon peittely ja reilu painotus paaleihin 6-8 kerrosta muovia vähintään 8 cm sänki

Jos rehussa kuitenkin on itiöitä: huonon rehun erottelu navetan ja välivaraston ulkopuolella lämpimällä säällä vain päivän annos rehua kerralla parsinavetassa ei rehun jakoa lypsyaikaan huolellinen vedinten puhdistus, puhtaat lypsyliinat ja vähintään yksi lehmää kohti lypsinten kiinnitys kuiviin vetimiin runsas kuivitus, puhtaat parret ruokintapöydän puhdistus päivittäin

Pesemisen tarve pysyy kurissa, kun lehmät pysyvät puhtaana. -Lehmän on erotettava parret ja käytävät toisistaan. Parsissa on käytettävä runsaasti kuiviketta, että lehmät makaavat niissä mielellään, Niskanen neuvoo.

Hallin parsissa on olki-purukuivitus.

-Parren etuosaan laitetaan kerran viikossa runsaasti kuiviketta ja sieltä vedetään sitten parteen aina tarvittaessa, Minna Hall kertoo. Lannat vedetään kolalla pois parsista aina navetalla käydessä.

Hallien pihatossa on avokouru, jossa raappa kulkee päivällä kahden tunnin välein. Yöllä raappa puhdistaa lantakäytävän kaksi kertaa.

-Rakennusvaiheessa ei raskittu laittaa raappaan automaattia, mutta vuoden jälkeen todettiin, että se on pakko hankkia. Ei kukaan jaksa ravata navetalla tarpeeksi usein laittamassa raappaa päälle, Hallit sanovat.

Mullat pois rehusta

Ensimmäinen vaihe itiöiden estämiseksi on rehun teon onnistuminen. -Itiöt tulevat rehuun mullan mukana. Liian alhainen sängen pituus lisää itiöiden riskiä, Niskanen sanoo.

-Jos nurmelle levitetään lietettä, niin mieluummin toiselle sadolle kuin ensimmäiselle. Liete painuu silloin paremmin kasvuston juureen eikä jää kasvuston päälle. Lietteellä lannoitettu nurmi tulisi myös niittää pitempään sänkeen.

-Meillä sänki on pitkää, ellei halua kiviä kerätä, Hans Hall nauraa. Totta kuitenkin toinen puoli, seitsemän vuotta käytettyihin niittokoneeseen ja tarkkuussilppuriin ei ole tarvinnut terälappuja vaihtaa, kun nurmelle jätetään kymmenen sentin sänki.

-Lisäksi kasvuun lähtö on pitkästä sängestä nopeampaa kuin lyhyestä, Hall on huomannut.

Tilalla käytetään toisen sadon lannoitteena virtsaa.

Niskanen toppuuttelee myös karhotusintoa, sillä myös siinä on riskinä mullan pääsy rehun joukkoon.

-Siilolla tärkeää on polkeminen ja reilu painotus. Meillä siilon päälle laitetaan kaksi muovia ja painoina on renkaita, Hallit kertovat. Säilöntäaineena käytetään biologista säilöntäainetta.

-Märässä rehussa biologisen säilöntäaineen teho on heikompi, sitä tulisi käyttää vain esikuivatulle rehulle. Jos rehusta tulee puristenestettä, on parempi käyttää runsaasti muurahaishappoa sisältävää säilöntäainetta, Niskanen suosittelee.

Itiöt syövät maitotiliä

-Jos maidossa on itiöitä ja se pilaa juustoerän, tulee juuston myynnistä tappiota ja sitä kautta se vaikuttaa lopulta tilityshintaan, Niskanen yksinkertaistaa. Itiöiden tutkiminen maidosta kestää neljä vuorokautta, joten maitoerä on jo ehditty tehdä juustoksi testin valmistuessa.

-Eniten tappiota huonosta säilörehusta koituu kuitenkin tilalle itselleen. Huonon rehun tekemiseen menee aikaa ja rahaa htä paljon kuin hyvänkin, mutta se sairastuttaa lehmät, vähentää tuotosta ja lisää ruokintakustannuksia. Ja tappiota on myös huonompi tilityshinta, Niskanen sanoo.

-Vastuu on jokaisella tuottajalla, sillä yhdenkin tilan maito voi pilata koko keräilyreitin maidon jalostuskelpoisuuden, Niskanen muistuttaa.