OSMO MYLLYKANGAS  

Viljelijäkysely selvitti
Utaretulehduksesta suuret taloudelliset menetykset

Maitohygienialiitto teetti keväällä 2006 Suomen Gallup Elintarviketieto Oy:llä viljelijäkyselyn koskien utaretulehduksen aiheuttamia taloudellisia menetyksiä. Kysely suoritettiin kirjekyselynä ja siihen vastasi 382 maitotilaa. MMM Tarja Korhonen teki laskelmat ja laati raportin. Kyselyn kohteena oli kulunut kiintiövuosi.

Tutkimus liittyi liiton asettaman Utareterveysryhmä 2006-2010 –työryhmän työhön, jonka tehtävänä on toimintasuunnitelma tulevalle utareterveyskampanjalle. Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa viljelijöiden käsityksiä asiasta ja

toisaalta kerätä tietoja sellaisista asioista, joista muutoin tietoa ei ole saatavilla, esimerkiksi umpeutettujen neljännesten määrästä.

Lähes joka neljännellä lehmällä
hoidettu utaretulehdusta

Lääkkeillä hoidettuja utaretulehduksia esiintyi kiintiövuoden aikana kaikilla isoilla yli 40 lehmän tiloilla ja miltei kaikilla korkeatuottoisilla tiloilla, joilla lehmien keskituotos oli 9 500 litraa. Sen sijaan pienillä ja varsinkin alhaisen tuotannon sekä tuotostarkkailuun kuulumattomilla tiloilla lääkkeillä hoidettujen tapausten prosenttiosuudet olivat huomattavasti alhaisempia (83 % ja 73 %).

Kiintiökauden aikana 23,5 prosentilla lehmistä on ollut lääkkeellä hoidettu utaretulehdus vähintään kerran. Prosenttiluku on jonkin verran alempi kuin esimerkiksi vuonna 2001 suoritetussa utaretulehduskartoituksessa. Silloin se oli 31 %. Tämän kartoituksen pohjana olivat maitonäytteistä tehdyt bakteeri- ja solututkimukset. Ero selittynee sillä, että kaikkia utaretulehdustapauksia ei ole huomattu tai niitä ei ole jostain syystä hoidettu.

Utaretulehduslehmillä hoidettua utaretulehdusta esiintyi keskimäärin 1,4 kertaa tutkimusjakson aikana. Keskimäärin 50 % utaretulehduslehmistä tulehdusta esiintyi enemmän kuin kerran. Pienillä ja alhaisen tuotoksen tiloilla %-luku oli korkeampi kuin isoilla tiloilla.

Kesken lypsykauden utaretulehduksen takia umpeen jätettyjä utareneljänneksiä oli keskimäärin 4 %. Pienillä ja alhaisen tuotannon tiloilla umpeutettuja neljänneksiä oli keskimääräistä enemmän. Umpeen jätettyjen neljännesten määrästä aikaisemmin ei ole ollut tilastoja.

Antibiootti- ja solumaitoa
43 miljoonaa litraa vuodessa

Kyselyssä pyrittiin selvittämään utaretulehduksen takia tilalle jäävän maidon määrää kysymällä erikseen antibioottimaidon ja korkean solupitoisuuden tai muiden tulehdusmuutosten takia tilalle jätetyn maidon osuutta. Yhtä utaretulehdushoitoa ja lehmää kohti antibioottimaitoa tulee keskimäärin 275 litraa. Tilaa kohti laskettuna sitä on vuodessa 1875 litraa eli noin 1,2 prosenttia tilan kokonaismaitomäärästä. Viime kiintiövuotena kyselyn perusteella laskettuna Suomessa tuotettiin 24,9 miljoonaa litraa antibioottimaitoa. Solumaitoa jätettiin meijeriin lähettämättä valtakunnan tasolla yhteensä 18,3 miljoonaa litraa eli jonkin verran vähemmän kuin antibioottimaitoa.

Antibiootti- ja solumaidon kokonaismäärä, jota ei lähetetty meijeriin, oli 43,2 miljoonaa litraa eli 1,8 prosenttia valtakunnan kiintiövuoden maitomäärästä. Sen rahallinen arvo oli 18,6 miljoonaa euroa. Tilaa kohti laskettuna menetys oli keskimäärin 3 500 litraa ja 1 500 euroa.

Tällaisen maidon käyttöä selvitettiin kysymyksellä ”Mitä teette utaretulehduksen takia tilalle jäävälle maidolle”. Vaihtoehtoja oli viisi. Osa tiloista vastasi useampaan kohtaan. Eniten vastauksia tuli kohtaa ”annan vasikoille”, seuraavaksi eniten ”kaadan lannanpoistojärjestelmään” ja ”kaadan viemäriin”. Muihin kohtiin tuli huomattavasti vähemmän vastauksia.

Yhden utaretulehduksen hoito maksaa
keskimäärin 123 euroa

Hoitokustannuksia selvitettiin kysymyksellä ”Kuinka suureksi arvioitte yhden eläinlääkärin hoitoa vaatineen utaretulehduksen hoitokustannuksen keskimäärin? (sis. eläinlääkärin käynti- ja matkakustannukset mahdollisine lisineen sekä lääkkeet).

Viljelijöiden arvio yhden utaretulehdushoidon hinnaksi oli 123 euroa. Tilakoko tai tuotostaso ei vaikuttanut kovin paljon sen suuruuteen. Tilaa kohti laskettuna hoidot maksoivat vuoden aikana keskimäärin 840 euroa. Valtakunnan tasolla utaretulehduksen hoitokustannukset olivat 11,2 miljoonaa euroa tutkimusjakson aikana.

Utaretulehdusongelmien takia
lehmiä poistettiin 12,3 %

Poistojen määrää selvitettiin kysymyksellä ”Kuinka monta lehmää olette joutuneet suunnittelemattomasti poistamaan karjastanne viime kiintiövuonna utaretulehdusongelmien takia?”

Keskiarvo oli keskimäärin 2,5 lehmää tilaa kohti eli 12,3 % lehmistä. Pienillä tiloilla %-luku oli 15,6 ja isoilla tiloilla 10,5.

MTT:n Kestävä lehmä –hankkeen raportin mukaan hiehon kasvatuskustannus on keskimäärin 2 000 euroa. Lehmän keskimääräinen teurasarvo oli 364 euroa vuonna 2005. Tästä laskien lehmän uudistuskustannus olisi noin 1640 euroa.

Lehmien uudistamisesta utaretulehduksen takia valtakunnan tasolla tuli 43,3 miljoonan euron menetykset vuoden aikana. Lisäksi keskituotoksen alenemisesta on laskettu tulevan vielä 0,9 miljoonan euron kustannus.

Tuotoksen alenemasta
vähän tietoa

Utaretulehduksessa vaurioituu miltei aina maitorauhaskudosta. Tuotos tulehduksen jälkeisenä tuotoskautena alenee. Kuinka paljon tuotos alenee ja kuinka pitkäksi aikaa, siitä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa. Kyselytutkimuksella
sitä ei pystytty selvittämään.

Hiljattain ilmestyneessä amerikkalaisessa tutkimuksessa asiaa oli selvitetty. Siellä tuotannon alenema oli hoidettua utaretulehdusta sairastaneilla ensikertaa poikineilla 690 kiloa ja vanhemmilla lehmillä 1181 kiloa lypsykautena. Jos nämä luvut olisivat suoraan Suomen olosuhteisiin siirrettävissä, tuotannon lasku olisi yli 10 prosenttia. Yleinen asiantuntija-arvio kuitenkin on, että Suomessa luku olisi 5 prosentin luokkaa. Myös piilevää utaretulehdusta sairastavilla tapahtuu tuotoksen laskua.

Vuonna 2001 tehdyn erään norjalaiseen laskentamalliin perustuvan laskelman mukaan tuotoksen alenemisesta johtuvat menetykset olisivat olleet silloin 157 miljoonaa markkaa eli 26 miljoonaa euroa.

Utaretulehduksesta
100 miljoonan euron menetykset

Kyselyn mukaan suurimmat menetykset syntyvät lehmien uudistamiskustannuksista 43,3 miljoonaa euroa. Seuraavaksi eniten tappioita tulee tilalle jäävästä antibiootti- ja solumaidosta 18, 6 miljoonaa euroa ja hoitokustannuksista 11,2 miljoonaa euroa.

Kaikkia utaretulehduksesta aiheutuvia menetyksiä tässä kyselytutkimuksessa ei voitu selvittää, esimerkiksi tuotoksen alenemaa tulehduksen jälkeisellä lypsykaudella ja lisääntynyttä työmäärää. Todennäköisesti näistä seikoista syntyy ainakin parin kolmenkymmenen miljoonan tappiot.

Yhteenvetona voidaan arvioida, että kiintiövuonna 2005-2006 utaretulehdus aiheutti 100 miljoonan euron suuruusluokan menetykset maidontuottajille.

Kirjoittaja on ELT ja toimii
Maitohygienialiitto ry:n toiminnanjohtajana