Laatu ja terveys 18.10.2006 Ruokintapöytä voisi olla leveämpi. Jos rehua on paljon, nuorkarja yltää lypsävien rehuihin.  Jalostuksessa katsotaan jalkojen ja utareiden rakennetta. Tuotospotentiaalia karjalla on riittävästi. Timo Korkala ja seminologi Simo Savaloja valitsevat sonnia siemennettävälle Tikka-lehmälle.  Lypsyrobotin odotustila on väljä. Se on ehdottomasti hyvä ratkaisu, Timo Korkala sanoo.  Parsipedit kuivitetaan hienojakoisella kutteripurulla. Kuivat ja mukavat parret vetävät puoleensa. Käytävällä makaajia ei tässä navetassa ole. Lehmät pysyvät puhtaina.
|
AINO MURTOMAA-NISKALA Navetan puhtaus Asiantuntevat tahot tietävät kertoa, että Tervolan oppilaitoksen pihatossa lehmät pysyvät puhtaina. Maito ja Me –lehti kävi ottamassa selvää, miten se tehdään. Ensimmäinen ajatus on, että helppohan oppilaitoksen navettaa on pitää puhtaana, kun palkattujen karjanhoitajien lisäksi käytettävissä on oppilastyövoimaa. -Ei se välttämättä noin mene, toteaa navetasta ja karjanhoidosta vastaava työnohjaaja Timo Korkala. -Onhan meillä lukukausien aikana opiskelijoita navetassa, mutta vastaavasti karjanhoitaja myös joutuu suoriutumaan 158 eläimen pihatossa yksin. Vakituiset karjanhoitajat, Paavo Pallari ja minä, vuorottelemme navetassa. Työtä tässä hommassa ei sovi pelätä. Korkalan mukaan navetan puhtauteen panostaminen on harkittua. Tavoitteena ovat terveet, hyvin lypsävät eläimet. Pitämällä parret ja käytävät kuivina ja hoitamalla eläimet muutenkin hyvin ne pysyvät terveinä, mikä puolestaan helpottaa hoitotyötä. Sairaiden eläinten kanssa tuhraaminen on työlästä ja kannattamatonta, hän sanoo. Lisäksi maidon laatu kärsii automaattilypsyssä, jos eläimet ovat likaisia. Korkala toimii kuten puhuu. Navettaa esitellessään hänellä on kaiken aikaa kola kädessään ja kasa tuolta ja toinen täältä saa kyytiä ritilän alle. Hiljaista ja raikasta Pihatto valmistui 2003. Lehmäpaikkoja on 70. Nuorkarja mukaan lukien eläinpaikkoja on kaikkiaan 158. Ilmanvaihto hoituu automatiikan avulla aukeavan harjan ja räystäiden alla olevien luukkujen kautta. Lämpötila on säädetty 8 asteeseen. –Hiljaisuuden huomaa. Koneellisesti ilmastoiduissa navetoissa tuulettimien pauhu on rasittavaa, sanoo Korkala. Puhdistus kahdesti päivässä Parissa on parsipedit. Kuivituksena käytetään kutteria. Kerran viikossa kutteripaalit tuodaan navettaan ja puretaan parsien pääpuoleen, josta se vedetään parsiin puhdistuksenjälkeen. Ruotsalaista alkuperää oleva kutteri on vähän tavallista hienompaa eikä valu parsissa tai takerru karvoihin, Korkala selvittää. Parret harjataan kahdesti päivässä. Samalla vedetään uudet kuivikkeet pintaan. Puhdistusten välilläkin käydään läpi kolan kanssa märimpiä kohtia ja lantakasoja. -Valuttavien lehmien kanssa pitää olla erityisen tarkkana.
|
|
Parret yritetään pitää mahdollisimman kuivana. Kesällä käytetään kerran viikossa kuivadesinfiointiainetta, etteivät pöpöt pääse lämpimässä riehaantumaan. Lantakäytävät ajetaan työnnettävällä puhdistuskoneella kolme kertaa päivässä. Makuuparsien takana olevat käytävät useamminkin. Lehmät osaavat sotkea itsensä eikä lehmän tehtävä ei ole polkea lantaa, Korkala sanoo. Kerran vuodessa navetta pestään läpikotaisin kuumalla vedellä ja painepesurilla. Tuotos putosi Vanhassa parsinavetassa lypsettiin 30 lehmää. Keskituotos oli 11 500 kiloa. Pihattoon karjaa on lisätty ja tuotos putosi 9 600 kiloon. Parhaillaan lypsyssä on 58 lehmää. Vasta nyt päästään karsimaan huonompia lypsäjiä, Korkala selvittää. Karja on holsteinia, ayrshireä ja Pohjois-Suomen karjaa. Nuorten eläinten runsaudesta johtuu myös keskipoikimakertojen pudotus. Parsinavetassa keskipoikimakerta oli parhaimmillaan huikeat 4,7, nyt ollaan 2,2:ssa, mutta suunta on ylöspäin. Osa maitotuotoksen laskusta saattaa mennä aperuokinnan piikkiin. –Seoksen koostumuksessa on vielä säätämistä. Lisäsimme seoksen väkevyyttä muutaman ketoositapauksen jälkeen, Korkala sanoo. Tavoitteena on tuhannen kilon lisäys tuotostasoon. Seoksessa on säilörehua, kuivaa ohraa, rypsiä ja täysrehua. Lely lypsää Automaattilypsyn etuna Korkala pitää aina samanlaista lypsyä. Lehmät sopeutuivat robottiin hoitajiakin nopeammin. Uuteen navettaan siirryttäessä myytiin vanhemmasta päästä neljä lehmää pitoon. Niitä ei alettu opettaa robotille. Kahdesta tuli uudessa kodissa vielä satatonnari ja kolmannestakin melkein. Robotti lypsää melko eriparisiakin vetimiä. Jalostuksessa katsotaan jalkojen ja utareen rakennetta. Kokemus on osoittanut, että on myös varottava liian voimakasta keskisidettä. Umpeen pantaessa se vetää takavetimet nippuun ja lypsy hankaloituu. Etuvetimet eivät myöskään saisi olla liian kaukana toisistaan, Korkala sanoo. Hyvää ja parannettavaa Navetan ehdottomasti onnistuneiksi ratkaisuiksi Korkala nimeää ilmanvaihdon, valoisuuden, navetan väljyyden ja erityisesti lypsyaseman ison odotusalueen. Lehmillä on tilaa olla ja liikkua häiriintymättä.
Ruokintapöytä voisi olla leveämpi. Jos rehua on pöydällä paljon, hiehot yltävät lypsävien rehuihin. Tämän välttämiseksi rehurobotti jakaa appeen 10 kertaa, mikä puolestaan katkoo lypsävien lepoaikaa. Kohtele hyvin Nuorissa on aivan mahtavia tyyppejä, Korkala sanoo opiskelijoista. Karjanhoitoon pitää olla luontainen kiinnostus, muuten oppi menee kiville. Tervolassa saa taatusti hyvää opetusta karjanhoidossa. Timo Korkalan katse seuraa koko ajan eläimiä. –Mikähän Stellalla on, kun makoilee apean oloisena? Pitääpä tarkistaa, onko käynyt lypsyllä. ”Karjasilmä” on automaattilypsyssä entistäkin tärkeämpi. Eläimiä on seurattava järjestelmällisesti sekä tietokoneelta että navetassa. Korkala tähdentää eläinten rauhallista ja hyvää kohtelua. Lehmien kanssa on helppo työskennellä, jos niitä on kohdeltu hyvin vasikasta alkaen. -Huonona aamuna harmittaa, kun parsia puhdistaessa tulevat työntämään turpansa kainaloon. Mutta mieluummin sitä työkaveria ohimennen rapsuttaa kuin alkaa rähjäämään, hän naurahtaa. -Pysyvät välit kunnossa. Kirjoittaja on lehden päätoimittaja.
|
 |
Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |
