Laatu ja terveys
18.10.2006
|
MINNA KOIVULA MAITOISAn soluratkaisut paljastavat utareterveyden ongelmia Utaretulehdus aiheuttaa lypsykarjan sairauksista eniten tulonmenetyksiä koko maidontuotantosektorille. Kustannukset aiheutuvat mm. maidon meijeriteknologisen laadun heikkenemisestä, hylätyistä maitoeristä ja lehmien tuotantopotentiaalin laskusta. Lisäksi on arvioitu, että yli 30 % lypsylehmien aiennetuista poistoista johtuu utaresairauksista. Suomessa utareongelmat on yksi tärkeimmistä lypsylehmien poistosyistä. Nykyisin sekä tuotanto- että solulukuominaisuuksien jalostusarvostelut lasketaan ns. koelypsymallilla. Koelypsymallissa eläinten jalostusarvot ratkaistaan suoraan yksittäisten koelypsymittausten perusteella. Luotettavampien jalostusarvojen lisäksi koelypsymalli mahdollistaa myös ympäristövaihtelun ja karjojen yksilöllisen vuodenaikaisvaihtelun huomioon ottamisen paremmin kuin mikään aikaisemmin käytetty arvostelumalli. Samalla saadaan karjatasolla tarkempaa tietoa mm. poikkeavista koelypsyistä ja toistuvista maidontuotanto-ominaisuuksissa tai soluluvussa tapahtuvista hyppäyksistä. Jotta näitä tietoja voidaan hyödyntää myös tuotannonohjauksessa, avuksi on kehitetty sovellus, jonka avulla pystytään havainnollistamaan ympäristöstä johtuvaa vaihtelua. Uudistunut MAITOISA Maidontuottajien ja neuvojien käytössä on vuodesta 2001 saakka ollut karjan kuukausiratkaisuihin perustuva tuotannonohjauksen työkalu, MAITOISA. Vuonna 2005 MAITOISAa uudistettiin sekä ulkoisesti että sisällöllisesti niin, että maidontuotanto- ominaisuuksien (maito-kg, valkuais-% ja rasva-%) lisäksi myös maidon solulukujen kuukausiratkaisut ovat tarkasteltavissa. Uudistuneessa MAITOISAssa käyttäjä voi katsoa ja tallentaa karjansa kuukausiratkaisut, alueelliset vertailuluvut, samoin kuin mallinnetut kuukausiratkaisut vuodesta 2001 lähtien sekä graafisesti että taulukkolaskentaa varten lukuina. Aikaisemmat tiedot vuoteen 1997 saakka, esitetään kuukausiratkaisujen vuosikeskiarvoina. Soluratkaisut MAITOISAssa MAITOISAssa on uusimpana ominaisuutena mukana solulukupoikkeamat ensimmäisellä ja myöhemmillä lypsykausilla. Solulukupoikkeamat esitetään solujen määränä maitomillilitraa kohden (1 000 kpl/ml). Soluluvun kohdalla negatiivinen poikkeama kertoo keskimääräistä alhaisemmista soluluvuista ja positiivinen poikkeama keskimääräistä korkeammista soluluvuista ja tilalla mahdollisesti tavallista useammin ilmenevistä utareterveydellisistä ongelmista. Halutessaan käyttäjä voi pyytää myös ns. ennustekäyrän. Siinä kuukausihavaintoihin on sovitettu tilastollinen malli, joka ennustaa karjan solulukutasoa, muutosten syklisyyttä ja pitkän aikavälin trendiä.
Kuvassa 1 näkyy yhden esimerkkikarjan useamman kerran poikineiden lehmien solulukupoikkeamat vuodesta 2002 lähtien. Karjan ennustettu solulukukäyrä seuraa melko hyvin todellista solupoikkeamakäyrää. Samoin voidaan havaita, että tässä karjassa solulukupoikkeamien perusteella eläinten utareterveys on valtakunnallisesti verrattuna ollut hyvä, koska poikkeamat ovat lähes koko ajan negatiivisia ja näin ollen valtakunnan keskitason yläpuolella. Vaikka karjassa onkin keskimäärin mennyt hyvin, kuvassa on myös havaittavissa muutama heikompi jakso, jolloin soluttelua näyttää esiintyneen.
Kuvassa 2 on toisen karjan solulukupoikkeamat samalta ajanjaksolta. Tässä karjassa näyttää tapahtuneen jotain poikkeuksellista vuoden 2003 lopussa, koska vuoden 2004 alussa soluluvut ovat olleet huomattavasti aiempaa korkeammalla. Tarkasteltaessa kyseisen tilan utaretulehdushoitoja tänä ajanjaksona, utaretulehdusmerkintöjä olikin useita. Tässä piileekin MAITOISAn tehokkuus: sen avulla voidaan konkreettisesti havainnollistaa tilan ongelmakohtia ja niihin voidaan ehkä paremmin tarttua. Kuvissa tilastollisesti merkitsevät (sekä positiiviset että negatiiviset) poikkeamat havainnollistetaan mustilla palloilla. MAITOISAn esittämiä solulukuratkaisuja tarkasteltaessa on myös hyvä huomata, että kuvissa y-akseli on käänteisessä järjestyksessä, eli negatiiviset (=paremmat) luvut ovat pystyakselin yläpäässä ja positiiviset (=huonot) luvut alapäässä. Niin tuotanto- kuin solulukuominaisuuksissa y-akselin yläpäässä ovat siis paremmat arvot ja alapäässä heikommat arvot. Kuukausittainen näyte Ennusteiden teko soluluvulle on huomattavasti hankalampaa kuin tuotanto-ominaisuuksille, johtuen soluluvun satunnaisemmasta vaihtelusta. Solulukuhan on osa eläimen immuunijärjestelmää, joka reagoi eri tavalla ärsykkeisiin, kuten erityyppisiin utaretulehdusbakteereihin. Solulukuun ei siis ole yhtä helppo vaikuttaa tilahoidollisesti kuin maitotuotokseen. Ongelmallisinta solulukuennusteiden laskennassa on kuitenkin puuttuvat tiedot. Mitä vähemmän solulukuhavaintoja karjasta on, sitä epävarmempaa ennusteiden tekeminen on. Jos esimerkiksi vertaa kuvia 1 ja 2, voi havaita, että kuvan 2 karjassa ennustekäyrä seuraa paljon tarkemmin havaintokäyrää, koska karjasta on solulukutiedot joka kuukaudelta. Tältä kannalta katsottuna olisi parasta tehdä karjantarkkailun solulukumittaus mahdollisimman usein – mielellään joka kuukausi. Monesta karjasta solulukumittoja ei kuitenkaan oteta säännöllisesti edes joka toinen kuukausi, vaan välissä saattaa olla jopa pidempiä taukoja. Mikäli siis MAITOISAn antamat karjan solulukuennusteet näyttävät jollain tapaa oudoilta, yhtenä syynä voi olla nämä aukot tiedoissa. Ilman todellisia havaintoja ei voida myöskään laskea kunnollisia ennusteita. Kuukausittainen solulukumittaus olisi siis kaiken kaikkiaan kannattava satsaus myös yksittäisten lehmien utareterveyden kannalta. Kirjoittaja
on tutkija |
 |
Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |
