Laura Kulkas   

Paratuberkuloosin vastustusohjelma 
alkaa olla ajankohtainen

Suomalaisissa lypsykarjoissa ei paratuberkuloosia ole tavattu, mutta varuillaan hankalan taudin kanssa kannattaa olla. Mycobacterium paratuberculosis aiheuttaa naudoille kroonisen, hitaasti kuolemaan johtavan ripulitaudin, jolle ei ole parannuskeinoa.

Naudan paratuberkuloosissa kliiniset ripulioireet ilmenevät noin 2-4 vuotiaana, vaikka eläin olisi saanut tartunnan jo vasikkana eli taudin kehittymisaika on pitkä. Eläimet saattavat erittää paratuberkuloosibakteereja jo paljon ennen kliinisten oireiden ilmenemistä ja tartuttaa muita eläimiä.

Tartunta leviää ulosteiden välityksellä ja maidon välityksellä jälkeläisiin. Myös kohdun sisäinen tartunta on mahdollinen, muttei tavallinen. Vasikat ovat herkimpiä saamaan tartunnan. Tartunnan saaneet vasikat usein myös erittävät bakteereja jonkin aikaa vasikkaiässä, mutta ovat sitten jopa vuosia erittämättä, kunnes tauti aikuisena puhkeaa.

Tautia esiintyy myös lampaissa ja vuohissa sekä jonkin verran villieläimissä, kuten kaneissa ja peuroissa. Lampaissa ja vuohissa on oma kantansa, mutta nautakanta voi myös tarttua niihin. Suomessa paratuberkuloosia on tutkittu vain naudoilla. Muissa eläimissä tautia on todennäköisesti vähän jos ollenkaan. 

Hankala todeta

Tauti voidaan useimmiten diagnostisoida vasta-ainemäärityksellä verestä tai ulostenäyteviljelyllä. Vasta-ainemääritykset antavat paljon vääriä positiivisia tuloksia. Tämä on ongelmana varsinkin Suomessa, jossa maaperässä on paljon mykobakteereja, joiden aiheuttamat vasta-aineet elimistössä ristireagoivat paratuberkuloosi antigeenin kanssa. Ulostenäyteviljelyn ongelmana on pitkä inkubaatioaika (4-5 kk) ja suhteellisen korkea hinta.

Paratuberkuloosi aiheuttaa noin 10-15 prosentin maidontuotantomenetyksen paratuberkuloosia sairastavissa eläimissä. Taudilla on myös eläinsuojelullista merkitystä.

M. paratuberculosiksen merkitys ihmisen Crohn'in taudin aiheuttajana on edelleen epävarma, vaikka se löytyy useimpien Crohn'in tautia sairastavien potilaiden vaurioituneen suolen seinämästä. Koska paratuberkuloosi bakteeria erittyy sairastuneiden eläinten maitoon, eikä normaali pastörointi aina kokonaan tuhoa niitä, on pastöroiduista maidoista voitu viljellä paratuberkuloosi bakteereita.

Tuontieläimet riskinä

Paratuberkuloosia esiintyy yleisesti naudoissa ympäri maailmaa, paitsi Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Suomessa paratuberkuloosi on varmuudella todettu 5 emolehmäkarjassa, jotka useimmiten ovat saaneet tartunnan tuontieläinten mukana. Tautia ei ole todettu lypsykarjoissa, mutta kattavaa tutkimusta ei ole.

Paratuberkuloosia on erittäin vaikea vastustaa pitkän inkubaatioajan ja hankalan diagnostiikan takia. Vaikuttavin ohjelma toimii Alankomaissa. Meijeriteollisuus on siellä asettanut tavoitteeksi, että raakamaidossa ei saa olla enempää kuin 1000 bakteeria /ml, kun oletetaan että pastörointi kykenee tapaamaan varmuudella enintään 1 000 000 bakteeria /ml. 

Mitä pidemmälle tauti on lehmässä edennyt sitä enemmän bakteereja on ulosteissa ja maidossa. Tämän vuoksi hollantilaiset keskittyvät poistamaan ulosteviljelypositiiviset eläimet lypsykarjoista. Lisäksi tehostetaan eläinten ympäristön puhtautta eli ulostekontaminaation vähentämistä. Vasikoiden aikainen vierotus emästä ja niiden hoitaminen erillään aikuisista on tärkeää. 

Tanskassa aiotaan toteuttaa erittäin pitkälle suunniteltu vastustusohjelma. Tanskalaiset arvioivat, että heillä voisivat karjat olla vapaita paratuberkuloosista aikaisintaan v. 2030. Ei ole taloudellisesti mahdollista edetä nopeammin, paitsi jos ihmispatogeenisuus voidaan todistaa varmasti. Tällöin resurssejakin löytyy enemmän yhteiskunnan taholta.

Suomessa on vaarana, että tauti leviää hitaasti piilevänä, kunnes se 10-20 vuoden kuluttua alkaa ilmetä kliinisesti sairaiden eläinten yleistymisenä ellei mitään tehdä. Tällöin tautia saattaa jo olla noin 20-30 prosentissa karjoista. 

Tällä hetkellä tautia on varmasti joissakin emolehmäkarjoissa, joista se eläinten myynnin välityksellä leviää emolehmäkarjoihin ja lihakarjoihin, mutta joskus myös lypsykarjoihin. Joihinkin isoihin lypsykarjoihin on jo ostettu liharotuinen sonni astumaan. Tällainen sonni muodostaa erittäin suuren tartuntavaaran lypsykarjoille. Lypsykarjoihin tuodaan ulkomailta eläimiä, mikä on selvästi merkittävä riski tartunnalle, koska taudin diagnosointi on epävarmaa. Kun tauti on yleistynyt, on sen saneeraaminen kallista ja vaikeaa. 

Ajoissa toimiin

Kaikissa suurissa maitotaloustuotteita vievissä maissa toimii paratuberkuloosin vastustusohjelma tai sellainen on suunnitteilla. Näyttää siltä, että Suomeenkin on aika pystyttää nautakarjojen paratuberkuloosin vastustusohjelma. Venäjälle myytävien maitovalmisteiden vientitodistuksessa on maininta, että tuotteet on saatu karjoista joissa ei ole 12 kuukauteen esiintynyt kliinistä paratuberkuloosia. Paratuberkuloosi vaikuttaa vientimahdollisuuksiimme. 

Maidontuottaja voisi (mahdollisesti) itse kerran vuodessa ottaa keskimäärin 10 vanhimmalta lehmältä ulostenäytteet ja yhdistää ne kahdeksi viljelynäytteeksi. Näytteiden viljelyn seurauksena varmuus karjan paratuberkuloosivapaudesta varmentuu vuosi vuodelta tai ennemmin tai myöhemmin tartunta löytyy, jolloin ryhdytään saneeraustoimenpiteisiin. Saneerauksen pitäisi olla taloudellisesti tuettua, jottei viljelijä jää yksin vaikean ongelman kanssa. Eläinten myynti paratuberkuloosi positiivisesta karjasta tulisi kieltää, kunnes saneeraus on onnistunut. Kannattaisi myös harkita elävien eläinten tuonnin kieltämistä ulkomailta.

Emolehmäkarjoista on otettu/ otetaan verinäytteitä mahdollisen BVD tartunnan löytämiseksi ja saneeraamiseksi. EELA:ssa on tarkoitus samoista verinäytteistä testata emolehmäkarjat myös paratuberkuloosin varalta. Mikäli jokin karja osoittautuu epäilyttäväksi, voidaan taudin hakemista jatkaa ulostenäytteiden avulla. Useissa ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu, että ottamalla näytteitä lantalasta ja eläinten kulkuväyliltä pystytään tartunta melko varmasti toteamaan. Tällaiset näytteet saattavat emolehmäkarjoissa olla helpommin saatavissa kuin yksilökohtaiset ulostenäytteet. Pihattolypsykarjoissakin menetelmä on harkinnan arvoinen.

Kirjoittaja on Valion neuvontaeläinlääkäri.