DeLavalin VMS:ssä vedinpesuihin on 
erillinen pesukuppi, jossa vedin pestään 
kiertävän ilman ja veden seoksella ja 
kuivataan ilmalla pesun jälkeen. Sama 
kuppi myös ottaa alkusuihkeet. Pesukuppi huuhdellaan lehmien välillä.

Lely  Astronautissa on pesujärjestelmänä pyörivät harjat, jotka liikkuvat pysty-
suunnassa vetimeen nähden ja joiden 
väliin vedin asettuu. Harjat huuhdellaan vedinpesujen välissä desinfiointiainetta sisältävällä vedellä.

Mari hovinen
Anna-maija aisla

Vedinpesujen onnistuminen automaattilypsyssä

Hyvä lypsyhygienia on tärkeä askel kohti ensiluokkaista maidon laatua ja hyvää utareterveyttä. Hyviin lypsytapoihin kuuluu utareen esikäsittely ja puhdistaminen sekä maidon laadun ja utareterveyden tarkastus. Maassamme on jo lähemmäs sata automaattilypsynavettaa, joissa lypsyhygienian ylläpitotavat ovat muuttuneet perinteiseen lypsyyn verrattuna, sillä osa tehtävistä suoritetaan automatiikan avulla.

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa käynnistyi automaattisen lypsyn toimintatutkimus vuonna 2003. Tutkimus keskittyy selvittämään automatiikan avulla suoritettavien toimintojen käyttökelpoisuutta utareterveyden ylläpidossa. Vedinten puhdistaminen ja utaretulehduksen ja huonon maidon laadun havaitseminen ovat keskeisiä utareterveyteen ja sitä kautta maidon laatuun vaikuttavia tekijöitä lypsytapahtuman yhteydessä. Tässä kirjoituksessa käsittelemme tutkimuksen ensimmäisen, vedinpesuja koskevan osan tuloksia.

Tutkimuksen taustaa

Vedinten puhdistaminen suoritetaan automaattisessa lypsyssä eri tavoin robottimallista riippuen. Suomessa valtaosassa

 automaattilypsynavetoita on lypsyjärjestelmänä tällä hetkellä joko ruotsalainen De-Lavalin VMS tai hollantilainen, NHK-keskuksen maahantuoma Lely Astronaut. VMS:n ratkaisuna vedinpesuihin on erillinen pesukuppi, jossa vedin pestään kiertävän ilman ja veden seoksella, ja kuivataan ilmalla pesun jälkeen. Sama kuppi ottaa myös alkusuihkeet.

Pesukuppi huuhdellaan lehmien välillä. Astronautissa on pesujärjestelmänä pyörivät harjat, jotka liikkuvat pystysuunnassa vetimeen nähden ja joiden väliin vedin asettuu. Harjat huuhdellaan vedinpesujen välissä desinfiointiainetta sisältävällä vedellä. Vedinpesujen asetuksissa voidaan tehdä vähintään karjakohtaisia säätöjä, mutta missään järjestelmässä ei ole menetelmää, joka mittaisi vetimen puhtauden ennen pesua pesutehokkuuden säätämistä varten tai pesun jälkeen pesutuloksen arvioimiseksi.

Käytännön havaintojen mukaan vedin ei aina näytä syystä tai toisesta osuvan pesukupin tai harjojen sisään pesutapahtumassa. VMS:n pesukuppijärjestelmä paikantaa vetimen pesukupin kiinnittämisen yhteydessä. Vedin saattaa luiskahtaa pois pesukupista lehmän heilahtaessa paikannuksen jälkeen, jolloin pesukuppi suorittaa pesun vetimen vieressä. Harjamenetelmässä ei ole mahdollisuutta vetimen sijainnin paikantamiseen, vaan se aloittaa pesutapahtuman ennakkotietoihin perustuen. Jos lehmä seisoo eri paikassa kuin normaalisti, niin kone pesee tietämättään väärää kohdetta. Näistä epäonnistumisista ei tällä hetkellä tule ilmoitusta koneen käyttäjälle, joka ei näin ollen pysty seuraamaan järjestelmän toimivuutta tietokoneelta.

Maailmalla tähän mennessä tehdyissä tutkimuksissa on keskitytty lähinnä pesutehokkuuteen. On selvitetty erilaisia keinoja mitata vetimen puhtautta ja verrattu puhdistumista perinteisellä tavalla ja automaattilypsyssä. Tulokset ovat ristiriitaisia johtuen erilaisista määritysmenetelmistä, kokeellisesta vedinten likaamisesta ja pesutavoista. Kolmivuotisessa EU-projektissa verrattiin pesutehokkuutta luonnollisissa oloissa tiloilla, joilla oli eri automaattinen lypsyjärjestelmä.

Havaittiin, että tilojen välillä oli suurempia eroja vedinten puhdistumisessa kuin eri laitemallien välillä. Tilanne on sama myös perinteisessä lypsyssä inhimillisistä tekijöistä eli lypsäjästä riippuen.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää pesujen teknisen onnistumisen osuutta ja epäonnistumisiin johtaneita syitä sekä vedinpesun tehokkuutta ja miettiä miten automaattilypsynavetassa päästään hyvän lypsyhygienian kannalta parhaaseen lopputulokseen.

Miten tutkimus tehtiin

Tutkimukseen osallistui syksyn 2003 aikana yhdeksän automaattilypsytilaa. Neljänneksiä oli kaikkiaan 616 (VMS) ja 716 (Astronaut) kpl. Vedinpesututkimus tehtiin seuraamalla tilojen kaikkien lehmien vedinpesut.

Vedinpesujen teknistä onnistumista selvitettiin katsomalla, onko vedin pesulaitteessa eli tässä tapauksessa pesukupissa (VMS) tai harjojen välissä (Astronaut). Vetimen täytyi olla pesulaitteessa kokonaan ja suorana koko pesutapahtuman ajan. Osittain onnistunut pesu oli kyseessä silloin, kun vedin oli pesulaitteessa vain osittain (esim. taittui utaretta vasten). Epäonnistuneessa pesussa vedin ei ollut ollenkaan pesulaitteessa.

Mukana oli myös lehmiä, joiden vedinpesu ja lypsinten kiinnitys tehtiin käsin huonon utarerakenteen takia. Ne jätettiin pois aineistosta.

Vetimen puhtaus arvioitiin ennen pesua ja pesun jälkeen asteikolla 0-4 (0 = täysin puhdas, 1 = hieman likainen, vetimen pinta-alasta < 10 % lian peitossa, 2 = osittain likainen, 10 -20 % vetimen pinta-alasta lian peitossa, 3 = likainen, >20-50 % vetimen pinta-alasta lian peitossa, 4 = erittäin likainen, > 50 % vetimen pintaalasta lian peitossa). Arviointi tapahtui silmämääräisesti taskulamppua ja peiliä hyväksi käyttäen. Arvioijana toimi koko tutkimuksen ajan sama henkilö. Samalla kirjattiin lian paikka (vetimen runko, pää ja aukko) sekä laatu (lanta, kuivike).

Lisäksi kirjattiin oliko utarerakenteessa, vetimen kunnossa tai lehmän käyttäytymisessä jotain poikkeavaa, poikkesiko vetimen väri normaalin vaaleasta ja oliko utarekarvat leikattu. Lehmän taustatiedoista poimittiin poikimakerta, lypsytiheys, tuotos, vrk:ta poikimisesta sekä aika edellisestä lypsystä.

Pesun tekninen onnistuminen

Pesujen teknisessä onnistumisessa oli tilastollisesti merkitseviä eroja sekä automaattisten lypsyjärjestelmien että tilojen välillä. Erityisesti DeLavalin tilojen välillä vaihtelu oli suurta; onnistuneita pesuja oli 63-96 %. Lelyllä vaihtelu oli vähäisempää; 80-90 %. Molemmilla malleilla lehmäkohtainen onnistumisprosentti oli keskimäärin 60 % (yksi tai useampi epäonnistunut neljännes). Astronautilla kaikilla tiloilla käytettiin kahta harjauskertaa. Kaksi kolmesta epäonnistumisesta tapahtui molemmilla harjauskerroilla.

Epäonnistumisten syyt

Täydellisesti epäonnistuneita pesuja oli VMS:llä 7,20 % pesuista (44 kpl). Näistä puolet johtui selvittämättömästä laitteen teknisestä viasta yhdellä tilalla, jolla kuuden lehmän vetimet jäi kokonaan pesemättä. Muutaman neljänneksen kohdalla epäonnistuminen johtui lehmän rauhattomuudesta. Kolme neljännestä oli huonorakenteisia, mikä saattoi johtaa epäonnistumiseen. Yhteen kolmannekseen tapauksia selkeää syytä ei löytynyt.

Osittaisia epäonnistumisia oli VMS:llä 12,8 % (78 kpl). Kahteen kolmasosaan päonnistumisista ei syytä löytynyt. Yksi mahdollinen selitys sekä täydellisille että osittaisille epäonnistumisille on nk. "tiitsausvirhe", eli vedinten koordinaatit on ohjelmoitu epätarkasti tai ne ovat muuttuneet ohjelmoinnin jälkeen. Erityisesti yhdellä tilalla oli kyseessä luultavasti tiitsausvirhe usean eläimen kohdalla, eli pesukuppi ei osunut aivan kohdalleen, vaan ruttasi vetimen utaretta vasten. 10 % tapauksista johtui yhden tilan pitkistä utarekarvoista joihin oli tarttunut kutteria, jolloin robotti tähtäsi pesukuppia niihin. 10 %:lla syyksi osoittautui huono utarerakenne, mm. liian paksut vetimet aiheuttivat sen, ettei vedin mahtunut kuppiin kokonaan vaan kuppi jäi roikkumaan vetimen päähän. 10 % tapauksista johtui lehmän rauhattomuudesta.

Astronautilla täydellisesti epäonnistuneita pesuja oli 4,30 % (31 kpl). Yli puoleen epäonnistumisista ei löytynyt syytä. Laite yksinkertaisesti suoritti pesutapahtuman vetimen vieressä. Loppujen epäonnistumisten syyksi löytyi rauhaton käytös, tai lehmä saattoi seisoa epänormaalissa paikassa.

Osittaisia epäonnistumisia oli Astronautilla 10,6 % kpl (76 kpl). Näistä puoleen ei löytynyt syytä. Neljäsosa johtui huonosta utarerakenteesta, jolloin vedin ei osunut optimaalisesti harjojen väliin vaan saattoi taittua tai tulla muuten puutteellisesti pestyksi. Neljäsosalla osittainen epäonnistuminen johtui lehmän rauhattomasta käytöksestä tai siitä että lehmä seisoi epänormaalissa paikassa.

Utareen rakenneongelmia oli tiloilla tasaisesti laitemallista riippumatta. Tilastollisessa analyysissä rakenneongelmat olivat yhteydessä vain Astronautilla tapahtuviin pesujen osittaisiin epäonnistumisiin, joista ne selittivät neljäsosan. Tällaisia rakenneongelmia olivat esimerkiksi matala utare tai epänormaali vetimen koko. Täydellisiä epäonnistumisia rakenneongelmat eivät selittäneet. Silti myös VMS:llä rakenneongelmat selittivät vajaan 10 % epäonnistumisista.

Molemmalla mallilla etuvetimien pesu onnistui takavetimiä paremmin. Joidenkin lehmien vedinpesua ja lypsyä jouduttiin avustamaan käsin huonon utaremallin takia, syynä oli usein liian pieni maavara. Rakenteen jalostaminen siis kannattaa.

Tilastollisen analyysin mukaan lehmän käyttäytyminen vaikuttaa molemmilla laitteilla pesujen tekniseen onnistumiseen. Lehmien rauhallisuuteen lypsyllä voidaan vaikuttaa tekemällä lypsytapahtuma mahdollisimman miellyttäväksi. Tässä auttaa lypsyllä tarjottu rehu, sekä oikeat lypsyasetukset, jolloin lypsy sujuu tehokkaasti ja turhaa lypsyrasitusta aiheuttamatta. Myös oikein ohjelmoidut vedinten koordinaatit ovat tärkeät, sillä moni lehmä hermostuu robotin hakiessa oikeaa paikkaa ja esimerkiksi osuessa lehmän jalkoihin. Tässä tutkimuksessa joidenkin lehmien rauhattomuus johtui tutkimustilanteesta; kaiken kaikkiaan lehmät kuitenkin suhtautuivat tutkijoihin hyvin. Huomionarvoista oli se, että tilalla, jossa lehmien kanssa selvästi vietettiin hyvin paljon aikaa, lehmät olivat täysin piittaamattomia tutkijoiden läsnäolosta.

Vedinpesut onnistuvat huonommin heti poikimisen jälkeen kuin ensimmäisen tuotoskuukauden jälkeen. Eläimet saattavat olla rauhattomampia, niillä on utarepöhöä ja utareen malli voi muuttua poikimisen jälkeen. Pesujen onnistumisia tuleekin tarkkailla erityisesti tänä aikana, sillä juuri näihin aikoihin myös lehmän vastustuskyky esimerkiksi utaretulehduksille on heikoimmillaan.

Vedinpesua haittaavaa utarekarvoitusta oli vain yhdellä tilalla, jossa VMS:n vetimen paikannusta selvästi häiritsi karvoissa roikkunut kutteri. Utarekarvojen tulee olla ajeltu automaattilypsynavetassa. Vedinten väri eli musta pigmentti ei ollut tilastollisen analyysin mukaan yhteydessä vedinpesujen onnistumiseen VMS:llä.

Vedinpesun 
tehokkuus

Pesutehokkuus arvosteltiin viisiluokkaisella asteikolla sekä ennen pesua että pesun jälkeen ainoastaan onnistuneilla pesuilla. Pesutulos jaettiin puhtausluokkiin vedinten alkuperäisen puhtaustilanteen mukaan. Jos tulos jaettiin kaksiluokkaiseksi siten, että puhdas ja lähes puhdas luokiteltiin puhtaaksi ja loput likaiseksi, alun perin likaisista neljänneksistä puhdistui 79/73 % (VMS/Astronaut). Täydellisen puhtaita neljänneksiä (luokka 0) oli pesun jälkeen 35,2 % havainnoista.

Kuvasta nähdään miten likaisuuaste ennen pesua on määräävä tekijä vedinten puhdistumiselle. Vain hieman yli puolet erittäin likaisista vetimistä puhdistui vedinpesussa. Lanta puhdistui huonommin kun taas kuivike puhdistui lähes täydellisesti molemmalla laitteella. Puhdistumisessa oli tilastollisesti merkitsevä ero sekä automaattisten lypsyjärjestelmien, että tilojen välillä. Tutkituista muista muuttujista vain vedinten kunto ja utarerakenne vaikuttivat pesutehokkuuteen tilastollisesti merkitsevästi ja vain VMS:llä. Röpelöiset vedinten päät johtivat huonompaan pesutulokseen erityisesti vedinaukossa. Astronautilla aineistoon ei osunut niin paljoa huonoja vetimen päitä että tulos olisi ollut tilastollisesti merkitsevä, havainto oli kuitenkin samansuuntainen. Epänormaali utarerakenne vaikutti huonontavasti pesutulokseen VMS:llä.

Johtopäätökset - miten 
päästä parhaaseen lopputulokseen

Tässä tutkimuksessa joka kolmannella lehmällä ainakin yksi neljännes oli puutteellisesti pesulaitteessa, tai ei ollut siellä lainkaan vedinpesutapahtumassa. Yli puoleen epäonnistumisista ei ollut selvästi havaittavaa syytä. Tutkijoiden läsnäolo saattoi huonontaa tulosta parilla prosentilla. Potentiaalia tuloksen parantamiseen on, parhaalla tilalla 96 % vedinten pesuista onnistui. Pesujen teknisen onnistumisen seuranta tilalla on tärkeää, sillä epäonnistuneista pesuista ei tullut ilmoituksia käyttäjälle kummaltakaan laitteelta. Tässä kohtaa molemmissa laitteissa on kehittämisen varaa, sillä tällä hetkellä toiminnan seuranta jää tilalla tapahtuvan silmämääräisen arvioinnin varaan. Jos vedinpesujen teknisiä epäonnistumisia on paljon, kannattaa tarkistaa vedinten koordinaatit koneella. Koordinaatit täytyy myös tarkistaa aika ajoin esimerkiksi poikimisen jälkeisen utarepöhön lieventyessä. Utarekarvojen ajelu on hyvä tehdä, sekä seurata ovatko lehmät rauhallisia lypsytapahtumassa, mm. toimiiko rehunjakelu lypsyparressa.

Huono utarerakenne aiheuttaa ongelmia ja karjaa kannattaa siinä suhteessa kehittää. Jos näistä ei syytä löydy, kannattaa kääntyä huollon puoleen ja selvittää onko koneessa teknistä vikaa. Kuten tutkimustuloksista kävi ilmi, kaikkein likaisimmat vetimet puhdistuvat heikoimmin molemmalla laitteella. Navetan hygieniaa ei voi liikaa korostaa, sillä automaattilypsynavetassa kaiken lähtökohta on hygienia; jokaiselle lehmälle pitää olla oma makuuparsi, parsien on oltava hyvin kuivitettuja ja ne tarkastetaan pari kertaa päivässä, käytävät ja ruokintakäytävä pidetään puhtaana. Utareen ja hännän karvat pidetään lyhyinä ja lehmät puhtaina mm. karjaharjan avulla. Myös sorkkaterveys on tärkeää, silloin varmistetaan mahdollisimman sujuva makuullemeno ja sieltä ylösnousu, jolloin utare likaantuu vähemmän. Myös vedinpesujärjestelmän pesutehoa kannattaa seurata, ja säätää tarvittaessa lehmä- tai karjakohtaisesti (pesun pituutta ja harjauskertojen määrää). Vedinten kunto vaikuttaa oleellisesti kriittisimmän kohdan, eli vedinaukon puhdistumiseen. Hellävarainen lypsy ja hyvät ympäristöolosuhteet johtavat siis myös tällä tavoin parhaaseen lopputulokseen.

Kiitokset

Suuri kiitos tutkimukseen osallistuneille tiloille, joilla oli intoa ja kykyä nähdä tutkimuksen tarpeellisuus. Kiitos tutkimuksen rahoittajille: Walter Ehrströmin säätiölle, Valiolle ja Alueosuuskunta Promilkille, sekä asiantuntemustaan antaneille Esa Manniselle (MTT/Vakola), Ari Mäkelälle (Valio) ja Paula Anttilalle (Promilk). Kiitos myös tutkimusta tukeneille ja apua antaneille DeLavalille ja Lelyä maahantuovalle NHK-Keskukselle.

Mari Hovinen on tutkija Helsingin yliopiston 
eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.
Anna-Maija Aisla on gradutyötään 
tekevä maat. ja metsät. yo.