ELK MATTI TÖLLI
ELT OLLI PELTONIEMI

Eläinten terveydenhuolto
on yksi keinoista kannattavuuden parantamiseen

Kustannustehokkuusajattelu on vahvistunut maataloudessa. Saman aikaisesti kuluttajien vaatimukset elintarvikkeiden tuotannon suhteen ovat kasvaneet. Toisaalta myös erilaisten tarttuvien ja helposti leviävien tautien uhka on suurentunut rajojen vapautumisen myötä. Tämä kaikki on luonut pohjaa säännöllisen terveydenhuoltotyön kehittämiselle tuotantoeläinten hoidossa.

Ehkä merkittävin muutos ensimmäisten EU-vuosien shokin jälkeen on maataloussektorin ajattelutavan muutos - tuotantoaan jatkavat tilat 

haluavat kehittää kilpailukykyään kansallisesti ja kansainvälisesti sekä taata kuluttajille ja teollisuudelle mahdollisuuden laadukkaisiin ja eettisesti kestävin perustein tuotettuihin elintarvikkeisiin ja raaka-aineisiin.Suomessa terveydenhuoltotoimintaa on lähdetty kehittämään tuottajien, eläinlääkäreiden, neuvojien, teollisuuden sekä valtiovallan yhteistyönä. Sikataloudessa terveydenhuoltotyö on jo arkipäivää ja siihen kuuluu myös Internetin välityksellä seuranta- ja tulospalvelu ETU-toiminnan kautta. Lypsykarjojen osalta terveydenhuoltopalveluiden tuottaminen ja saatavuus ei ole vielä koko maan kattavaa, vaan toiminta on perustunut erilaisiin lähinnä maaseutukeskusten organisoimiin projekteihin.

Tässä ja seuraavassa Maito ja Me -lehdessä julkaistavassa kahden artikkelin sarjassa esitellään lypsykarjojen terveydenhuoltotyötä käytännön tasolla Oulun Maaseutukeskuksen alueella toteutetun Laatuportaat-hankkeen avulla. Ensimmäinen artikkeli kertoo terveydenhuoltotyön tavoitteista ja työn aloittamisesta lypsykarjatilalla ja toinen esittelee tiloilla toteutettuja toimenpiteitä sekä tuottajien mielipidettä terveydenhuoltotyöstä.

Terveydenhuollon
laatuportaat

Lainsäädäntö asettaa erilaisia vaatimuksia karjatiloille. Nämä eläinsuojelullisista, sekä elintarvike- ja rehuhygieenisistä lähtökohdista asetetut minimivaatimukset muodostavat perustason, jonka on toteuduttava kaikilla karjatiloilla. Viranomaisten eli käytännössä kunnaneläinlääkäreiden tekemät eläinsuojelu- ja maidonkäsittelytilojen tarkistukset ovat näiden lakien toteutumisen valvontaa.

Varsinainen terveydenhuoltotyö on vapaaehtoista, mutta Suomessa on tavoitteena, että kaikki karjatilat saataisiin terveydenhuoltotyöhön mukaan. Terveydenhuoltotyö voidaan jakaa kahteen eri tasoon ikään kuin portaina. Ensimmäistä järjestelmällisen terveydenhuoltotyön piirissä olevaa tasoa kutsutaan kansallisen tason terveydenhuoltotyöksi.

Toinen taso on ns. erityistason terveydenhuoltotyö, johon kuuluu omia lisävaatimuksiaan tuottajan ja meijerin tai teurastamon lähtökohdista. Nämä kaikki muodostavat kolme askelmaa, joita kutsutaan terveydenhuollon laatuportaiksi.

Mitä kansallisen tason terveydenhuoltotyö on?

Perusmääritelmältään terveydenhuolto tarkoittaa karjan terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitoa ja edistämistä taloudellisen tuloksen parantamiseksi ja siihen kuuluvat sekä ennaltaehkäisevät että sairaudenhoidolliset toimenpiteet. Tavoitteina ovat sekä tilatasolla, että valtakunnallisesti kannattavuuden parantaminen, tautitilanteen seuranta, valvonta ja ennaltaehkäisy, hallittu ja valvottu lääkkeidenkäyttö, tuotantotietojen kerääminen ja niiden hyödyntäminen, elintarvikkeiden laatu ja kuluttajaturvallisuus sekä lainsäädännön toteutumisen edistäminen.

Miten terveydenhuoltotyötä tehdään tilatasolla?

Perusstrategiana on aloittaa terveydenhuoltotyö eläinlääkärin tekemällä tilakäynnillä, jolla kartoitetaan tilan ongelmakohdat.

Kartoitusta varten on olemassa valmiita lomakepohjia, mutta niiden käyttö ei ole mikään ehdoton edellytys. Olennaisinta on, että kartoituskäynnillä käydään huolellisesti läpi tilan tuotantoraportit, lääkekirjanpito, eläinten kunto, navetan olosuhteet sekä keskustellaan tuottajan omista näkemyksistä ja tavoitteista. Tilan tuotantolukuja vertaillaan karjantarkkailutietojen perusteella asetettuihin valtakunnallisiin tavoitearvoihin sekä arvoihin, joiden alittaminen heikentää selvästi tilan taloudellista kannattavuutta. Tarkoituksena on, että tuottajalle ja terveydenhuoltotyötä tekevälle eläinlääkärille muodostuu kokonaisvaltainen käsitys karjan terveydestä, tuottavuudesta sekä tuotanto-olosuhteista.

Tämän jälkeen eläinlääkäri laatii terveydenhuoltosuunnitelman, joka perustuu tilakäynnin tuloksiin. Suunnitelmaan listataan mahdolliset korjaustoimenpiteet ja parannusehdotukset aikatauluineen. Usein työ vaatii laajaalaista osaamista mm. eläinlääkinnän, ruokinnan, rakennussuunnittelun sekä viljelytyön suhteen, ja tarvittaessa eläinlääkärin tehtävänä onkin neuvoa tuottajaa ottamaan yhteyttä eri alojen asiantuntijoihin.

Työn jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että eläinlääkäri ja tuottaja tekevät terveydenhuoltosopimuksen, jossa määritellään terveydenhuoltokäyntien tiheys, sisältö ja hinta. Tavoitteena on, että terveydenhuoltokäyntejä olisi säännöllisesti vähintään kerran vuodessa.

Näillä myöhemmillä käynneillä tarkastellaan tuotannon kehittymistä, korjaustoimenpiteiden onnistumista sekä jatketaan uusien ongelmien ratkomista. Ei ole tarkoituksenmukaista, että yhdellä käynnillä pyritään ratkaisemaan kaikki, vaan kullakin käynnillä keskitytään sen hetkisiin keskeisiin kysymyksiin.

Käyntien sisältöä ja tiheyttä voidaan myös soveltaa tilan tarpeiden ja eläinlääkärin tarjoaminen palveluiden mukaan, niihin voidaan esimerkiksi liittää eläinten kuntoluokitusta ja tiineystarkastuksia. Sikataloudessa eläinlääkärin on mahdollista jättää tuottajalle lääkkeitä tulevia sairastapauksia varten, jos käyntitiheys on vähintään kuusi kertaa vuodessa ja muut edellytykset niitten käytölle ovat kunnossa. Vasikkavälikasvattamoiden terveydenhuoltoon on suunniteltu liitettäväksi vastaava etu.

Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston 
Eläinlääketieteellisen tiedekunnan Saaren yksiköstä.
Kirjoitus kuuluu Lypsykarjan terveydenhuollon 
ekonomia -tutkimushankkeeseen.