Kaj Nyman  

Hyvä lypsyhygienia vähentää itiöongelmia

Voihappobakteeri-itiöiden ennaltaehkäisemisessä hyvä, laadukas säilörehu on avainasemassa. Rehun laatuongelmia kuitenkin esiintyy aina silloin tällöin ja ei vähiten kuluneen kesän kaltaisten vaikeiden rehunkorjuusäiden jälkeen. Jos säilörehun laadun kanssa on ongelmia, nousevat muut itiöiden torjuntatoimenpiteet entistäkin suurempaan arvoon.

Voihappobakteerit eli klostridit ovat itiöllisiä bakteereja. Niille on ominaista, että ne pystyvät muodostamaan ns. lepomuotoja, itiöitä, jotka

kestävät hyvinkin ankaria olosuhteita kuten kuumuutta, kylmyyttä ja kemikaaleja. Sopivissa olosuhteissa itiöt "heräävät" ja bakteerit lähtevät uuteen kasvuun.

Voihappobakteerien pääasiallisia esiintymispaikkoja ovat maa sekä ihmisten ja eläinten suolisto. Säilörehuun voihappobakteereja kulkeutuu esim. kun maata sekoittuu rehuun. Huonosti säilötyssä rehussa voihappobakteerit voivat lisääntyä ja muodostaa itiöitä. Rehussa olevat itiöt kulkeutuvat eläimen ruuansulatuskanavan läpi ja päätyvät lantaan. Suurin osa maidosta löytyvistä voihappobakteeri-itiöistä kulkeutuvat maitoon lannan ja lannan likaaman ihon välityksellä lypsyn yhteydessä.

Maidon jatkojalostuksessa voihappobakteerit aiheuttavat ongelmia virhekäymisinä erityisesti juuston laadulle. Valmiiden maitotuotteiden laatuvirheistä johtuvat taloudelliset tappiot ovat viimekädessä poissa maidontuottajan kukkarosta. Jokaisen maidontuottajan kannattaakin tehdä voitavansa laatuongelmien välttämiseksi. Toimenpiteet, joilla itiöiden määrää maidossa voidaan oleellisesti vähentää, ovat onneksi yksinkertaisia ja halpoja.

Navetan ja lehmän puhtaus

Valtaosa maidossa olevista voihappobakteeri-itiöstä kulkeutuu maitoon lannan ja lannan likaaman ihon välityksellä. Mitä puhtaampana lehmä pysyy sitä vähemmän itiöitä utareen iholla on ja sitä vähemmän niitä siirtyy maitoon. Kaikki toimenpiteet, joilla parret, kulkukäytävät ym. pysyvät puhtaina ja kuivina, edesauttavat itiöongelman torjuntaa. Iitiöpitoisen materiaalin kuten huonolaatuisen rehun ja lannan liikuttamista lypsyn aikana tulee välttää.

Hyvä lypsyhygienia

Hyvällä lypsyhygienialla ja hyvällä lypsytekniikalla itiöiden siirtymistä maitoon lypsyn yhteydessä voidaan vähentää oleellisesti. Lehmän utare ja varsinkin vetimet pitää puhdistaa huolellisesti lannasta ja liasta. Parhaan puhdistustehon antaa lämmin, kostea puuvillapyyhe. Vettä ei kuitenkaan tule käyttää kuin hyvin likaisten utareiden puhdistukseen. Jos vettä käytetään utareen pesuun ennen lypsyä, on koko kasteltu alue kuivattava kunnolla. Lypsyasemalla ei kannata käyttää vesisuihkua systemaattisesti kaikkien lehmien puhdistamiseen. Jos lehmät ovat niin likaisia tullessaan lypsylle, että ne pitää pestä vesisuihkulla, on syytä tähän ongelmaan lähdettävä etsimään navetan puolelta.

Utareen ja vetimien puhdistuksen jälkeen jokaisesta neljänneksestä lypsetään alkusuihkeet, jolloin ensimmäinen mahdollisesti bakteeri- ja itiöpitoinen maito saadaan ulos. Samalla tulee tarkistettua maidon ulkonäkö.

Lypsinten kiinnityksessä, irrotuksessa ja irtipotkaisujen yhteydessä on vältettävä ylimääräisiä ilmanpäästöjä, jotka imevät ilmassa ja lannassa olevia itiöitä maidon joukkoon.

Oikea lypsytekniikka

Hyvä lypsyrutiini tuo mukanaan monia muita positiivisia asioita voihappobakteeri-itiöongelman torjunnan lisäksi. Hyvä lypsyrutiini parantaa maidon laatua, edistää lehmien utareterveyttä, lyhentää lypsyaikaa, keventää työtä ja lisää tuotosta. Lypsyrutiiniin kannattaa siis panostaa tosissaan, monestakin syystä.

Kirjoittaja on erikoisneuvoja 
MTT/Vakolan maitokoneet-yksikössä.