Laura Kulkas

Klebsiella utaretulehduksen saneeraus ja ennaltaehkäisy

Klebsiella bakteeri aiheuttaa lehmälle yleensä kuumeisen utaretulehduksen, joka muistuttaa koliutaretulehdusta. Tautia kannattaa hoitaa tarmokkaasti sekä antibiooteilla, kipulääkkeillä että nesteillä. Lehmä menettää yleensä

maitotuotostaan reilusti, mikä saattaa johtaa teurastukseen myöhemmin.

Klebsiella bakteeria esiintyy tyypillisesti maaperässä, vesissä ja puiden rungoilla. Ympäristöstä bakteeri kulkeutuu helposti navettaan esimerkiksi eläinten jaloissa ja puuperäisissä kuivikkeissa (erityisesti sahanjauho). Laidunalueiden makuualueet voivat saastua massiivisesti eri teitä.

Useimmiten ongelmat kärjistyvät kesän lämmössä tai navetassa jo aikaisemmin keväällä, kun aurinko lämmittää navettaa. Ongelmia voi kuitenkin esiintyä myös talvella. Karjassa tartunnanlähteenä saattaa myös olla tartunnan saanut utare. Vedinkastot, vedinliinat ja AMS:ssa esimerkiksi puhdistusharjat yms. voivat kontaminoitua. Nykytietämyksen mukaan myös vesijärjestelmät voivat saastua ja olla piileviä tartunnan aiheuttajia.

Klebsiellan patogeneesia ei tunneta täysin. Joissakin karjoissa sairastuu vain satunnaisesti yksi tai kaksi lehmää, kun taas joissakin karjoissa sairastuu monia lehmiä, yleensä pitemmän ajanjakson kuluessa. Tartunta tapahtuu joko lypsyjen välillä vedinkanavan kautta, varsinkin jos vedin sulkeutuu huonosti tai hitaasti lypsyjen välillä. Tai tartunta voi tapahtua lypsyn yhteydessä esimerkiksi paineiskujen viedessä bakteeripitoista maitoa loppulypsyssä johonkin neljännekseen.

Klebsiella voi kulkeutua utareeseen sekä lypsykaudella että ummessa ollessa. ummessaolokauden tartunta näkyy yleensä kliinisenä tautina vasta juuri ennen poikimista tai heti sen jälkeen. Ummessaolokauden kaksi ensimmäistä viikkoa ja kaksi viimeistä viikkoa ovat korkean riskin aikaa kaikille koliformi-infektioille (E.coli ja Klebsiella). Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan Klebsiella tartunta tapahtuu useimmiten alku ummessaolokaudella ja koli-infektio yleensä ummessaolokauden lopussa. Suomalaisia tutkimuksia aiheesta ei ole.

Alku ja loppu ummessaolokauden korkeampi riski johtuu lypsyn aikana tapahtuvan maitohuuhtelun puuttumisesta, avoimemmasta vedinkanavasta ja maitoeritteen koostumuksesta. Maitoeritteen koostumus on monien bakteerien kasvua rajoittavaa ummessaolokaudella, mutta alku ja loppupäässä kasvun rajoitusteho heikkenee merkittävästi.

Puhtaat parret vähentävät tulehdusriskiä

Ennaltaehkäisyssä on tärkeää, että poistetaan riskitekijöitä. Parsien kunnollinen siivous ja kuivikkeiden vaihto turpeeseen tai olkisilppuun auttaa yleensä paljon. Kuiva, suurijakoinen kuivike säilyy puhtaana pitempään kuin kostea, hienojakoinen kuivike. Kuivike on vanhaa kahden päivän kuluttua parressa, joten kuivikkeiden ahkera vaihto varsinkin utareen kohdalla, on eduksi parren puhtaudelle.

Jos laitumen makuualue on epäilyttävä kannattaa pintamaa vaihtaa makuualueelta tai kyntää alue. Vesikuppien tai altaiden puhdistus ja desinfektio on todennäköisesti hyödyksi. Myös vesisäiliöt kannattaa puhdistaa esimerkiksi kuumalla vedellä. Joskus normaalivesilähdekin on ollut saastunut, mutta se on harvinaista. Klebsiellaa esiintyy yleisesti pintavesissä lähellä massa- ja paperitehtaita. Myös vedenpuhdistuslaitoksissa tiedetään Klebsiellan pesiytyneen. Sitkeissä ongelmatapauksissa kannattaa ottaa näytteitä eri vesilähteistä ja kuivikkeista sekä viljelyttää niistä Klebsiella. Ahtaus, huono ilmanvaihto (=kosteus), huono parsien siivous, ongelmia käytävien, ruokintapaikkojen ja jaloittelutarhojen puhtaudessa, likaiset poikimakarsinat, yleisesti suttuinen navetta ja mutaiset alueet laitumella lisäävät riskiä. Jaloittelutarhat ovat vain jaloittelua varten, eivätkä lehmät saa maata niissä, koska pohjat ovat yleensä liian likaisia utaretulehdustartuntoja ajatellen.

Kirjoittaja on Valion neuvontaeläinlääkäri.