Suomen ensimmäinen automaattinen lypsyjärjestelmä, DeLavalin VMS,
alkoi
lypsää vuoden 2000 lopulla Marjo ja Aki Jaakkolan navetassa
Mietoisissa. Nyt automaattisia lyspyjärjestelmiä on jo
noin 50
suomalaisella maitotilalla.
Aino Murtomaa-Niskala
Automaattiset
lypsyjärjestelmät tarvitsevat ihmisen valvontaa
Lypsyrobotteja on tällä hetkellä noin viidelläkymmenellä
suomalaisella tilalla. Yleistymistahti on ehkä joidenkin mielestä ollut
yllättävänkin ripeää. Suomalaisten maitotilojen rakennekehitys on
ollut nopeaa ja uudet pihatot osuvat kokoluokassaan sopivasti yhden tai
kahden robotin kokoluokkaan.
"Lehmät hoitavat itse itsensä". Tätä automaattista
lypsyjärjestelmää markkinoivaa mainoslausetta
kukaan tuottaja ei
varmaan edes uskonut. Toimiva automaattinen lypsyjärjestelmä tarvitsee
havainnoivaa ja ajattelevaa ihmistä. Lypsyrobotti on vain kone.
Automaattisten lypsyjärjestelmien yleisyys
Pohjoismaisten meijerijärjestöjen maidon laatutyön yhteistyöelin on
koonnut tilastoa automaattisten lypsyjärjestelmien yleisyydestä.
Yhteenvedot on tehty vasta kaksi kertaa; vuoden 2002 syksyllä ja vuoden
2003 huhtikuussa. Yhteenvetojen välisenä 7 kk:n aikana pohjoismaissa AMS
(Automatic Milking System) tilojen määrä lisääntyi noin 108 tilalla
ja lypsypaikkoja (robotteja) tuli lisää noin 200. Yli puolet
pohjoismaisista AMS tiloista ja lypsypaikoista on Tanskassa, seuraavana on
Ruotsi 35 %:n paikkeilla olevilla osuuksilla. Suomen osuus on 8 %.
Tanskalaisista tiloista on AMS tiloja noin 3,3 %, Ruotsissa 1,8 %,
Islannissa 1,1 %, Suomessa 0,2 % ja Norjassa 0,1 %.
Kansainvälisen meijerijärjestön arvion mukaan marraskuussa 2002 oli
maailmassa noin 1700 AMS tilaa, joilla oli käytössä noin 2900
robottia/lypsypaikkaa.
Tällä hetkellä (syyskuu 2003) Suomessa lypsyrobotti on lähes 50
tilalla. Maatilan Pellervo julkaisi elokuun 2003 numerossaan tekemänsä
puhelinhaastattelun tuloksia. Artikkelit oli otsikoitu: "Käyttäjät
kiittävät lypsyrobotteja". Toimittaja oli saanut kasaan 39 tilan
mielipiteet ja siksi otos olikin varsin hyvä. "Moni on iloisesti
yllättynyt, hälytyksiä ja ongelmia on paljon odotettua
vähemmän." Automaattilypsyn alkutaival on ilmeisesti lähtenyt
Suomessa hyvin liikkeelle. Niin tuottajat kuin myös robotteja
maahantuovat yritykset ovat panostaneet automaattilypsyn onnistumiseen.
"Soitelleen sotaan" -asenteella liikkeelle ei kannata lähteä
lainkaan.
Maidontuottaja - automaattilypsyn tärkein lenkki
Haastattelun tuloksista kävi varsin selvästi ilmi, että
automaattilypsyn tilalleen valinneet tuottajat ovat panostaneet myös
omaan tekemiseensä automaattilypsyn onnistumiseksi. Ilman tätä
panostusta automaattilypsy voi osoittautua vääräksi valinnaksi.
"Se, miten hyvin tuottaja käytännössä pystyy toteuttamaan
AMS:n hyödyt, vaikuttaa siihen, kuinka suureen investointiin hänellä on
mahdollisuus." toteavat tutkimusraportissaan tutkijat Arendzen ja
Scheppingen. Niin lehmien tuotoksen kuin terveydenkin kehittyminen
positiiviseen suuntaan edellyttää, että tuottaja seuraa tiiviisti ja
säännöllisesti järjestelmän toimintaa, tekee johtopäätöksiä sekä
puuttuu välittömästi poikkeamiin. Päivittäiset tarkastukset ja
puhdistukset maksavat itsensä varmasti takaisin. Erään tuottajan
kuvauksen mukaan ennen työ oli 50 % ajattelua ja 50 % tekemistä. Nyt se
on 90 % ajattelua ja 10 % tekemistä. Tämä kuvastaa etenkin sitä, että
tuottajan on opittava lukemaan niin omia havaintojaan etenkin eläimistä
kuin myös järjestelmän tuottamaa tietoa ja ohjaamaan näiden avulla
järjestelmän toimintaa parempaan suuntaan.
Maidontuottajasta tuleekin automaattilypsyn myötä järjestelmän
käyttäjä ja ohjaaja. Monessa tutkimuksessa tärkeimmäksi vaikuttavaksi
tekijäksi mainitaankin "management" eli se, miten
järjestelmää käytetään ja ohjataan. Ennen päätymistä
automaattilypsyyn tuottajan kannattaisikin tehdä itselleen
"työhönottohaastattelu". Pystynkö toimimaan
järjestelmällisesti ja säännöllisesti ilman, että minua mikään
pakottaa siihen? Automaattilypsyssä ei enää ole aamu- tai iltalypsyjä,
jotka pakottavat tuottajan lehmän ääreen vähintään kaksi kertaa
vuorokaudessa. Nyt kaikkia lehmiä on seurattava vapaaehtoisesti.
Työ kevenee ja elämän laatu paranee
Työn keveneminen ja työn sitovuuden väheneminen/muuttuminen ovat
ilmeisesti tärkeimpiä syitä, joilla perustellaan robotin hankintaa.
Terveydelliset asiat on vaikea hinnoitella; mitä kannattaa maksaa siitä,
että eläkkeellä ollessa voi vielä liikkua normaalisti eikä tarvitse
jonotella keinonivelten asennusleikkauksiin. Myös maidontuottajalla
tulisi olla oikeus terveisiin eläkepäiviin. (Kävin muuten juuri
katsomassa isäukkoa sairaalassa. Hänen molemmissa polvissaan on nyt
tekonivelet. Äitimuorilla toinen lonkkanivel on jo tekonivel.)
Lypsyrobotti on vain kone
Jälleen siteeraus eräältä kokeneelta maidontuottajalta, jolla homma
on hanskassa: "Lypsyrobotti on vain kone siinä, missä muutkin
koneet." Hänellä ei missään vaiheessa ole ollut sitä
harhakuvitelmaa, että järjestelmä toimisi itsestään ilman ihmisen
valvontaa.
Lypsyrobotti on osa automaattista lypsyjärjestelmää.
Lainsäädäntö asettaa joitakin vaatimuksia lypsylaitteistolle, mm.
vedinten pesuun ja muuttuneen maidon havaitsemiseen ja erilleen
ohjaamiseen liittyen. Nämä kyseiset vaatimukset ovat olleet voimassa
uusien laitteiden kohdalla 1.8.2003 lähtien. Ennen 1.8.2003
käyttöönotetuilla laitteilla on siirtymäaikaa 1.8.2005 asti.
Viranomaiset ottavat kantaa nykyisin markkinoilla olevien laitteiden
ominaisuuksiin vuodenvaihteessa, kunhan meneillään olevat kotimaiset
selvitykset ovat valmistuneet.
Perinteisessä lypsyssä lypsäjä pyyhkii vetimet ja arvioi maidon
laadun alkusuihkeiden perusteella. Robotin tulee kyetä myös
samantasoiseen toimintaan. Jos vedin ei ole ollut edes
puhdistuslaitteessa, tulee laitteen ilmoittaa siitä käyttäjälle, jotta
käyttäjä tietää ongelmasta mahdollisimman nopeasti. Perinteisessä
lypsyssä vedinten puhdistamatta jättäminen on tietoinen teko. Jos
lehmän maito on muuttunutta, tulee laitteen havaita tämä muuttunut
maito ja ohjata se erilleen elintarvikemaidosta.
Nämä ja jotkut muut lainsäädännön vaatimukset pyrkivät siihen,
että automaattiset lypsylaitteistot tuottaisivat riittävästi
informaatiota maidontuottajalle myös niistä seikoista, jotka vaikuttavat
suoraan elintarvikkeeksi tuotettavan maidon laatuun. Lopputulos on
kuitenkin aina kiinni itse laitteen käyttäjästä. Laite voi olla kuinka
informoiva tahansa, mutta jos sen antama tieto jätetään
käyttämättä, on taatusti vastassa ongelmia joko maidon laadussa,
eläinten terveydessä, tuotostasossa tai näissä kaikissa. Ihmistä
tarvitaan jatkossakin ja juuri niitä ihmisen ominaisuuksia, jotka
erottavat meidät koneista. Ihminen ei ole kone ja sopii siksi hyvin
lypsyrobotin käyttäjäksi ja vastuulliseksi lehmien hyvinvoinnista ja
maidon laadusta.
Kirjoittaja on neuvontapäällikkö
MTT/Vakolan Maitokoneet
-yksikössä.
