Esa Manninen  

Nännikumien ominaisuudet

MTT/Vakolan Maitokoneet -yksikkö teki viime keväänä otoskartoituksen markkinoilla olevista nännikumeista. Tavoitteena oli saada kokonaiskuva mm. nännikumien kovuudesta ja kauluksen korkeudesta.

Aiemmin vastaavaa kartoitusta ei ole tehty, vaan mittauksia on kertynyt tarpeen mukaan. Tarkoituksena on, että tämäntyyppisestä seurannasta tulisi pysyvää, noin kerran vuodessa toistuvaa seurantaa.

Mittauksiin pyydettiin hiljattain valmistettuja nännikumeja jokaisesta tyypistä yksi neljän nännikumin pakkaus. Näin mitattavia nännikumeja kertyi 24 sarjaa eli 96 nännikumia. Tarkempi laatukartoitus edellyttäisi tietysti suuremman määrän mittaamista, mutta jos toiminnasta saadaan pysyvä, kertyy käsitys laadusta ja ominaisuuksista ajan myötä.

Sukkaosan kovuus eli paine-ero 
ensimmäiseen kosketukseen (TPPD)

Nännikumin sukalla tarkoitetaan nännikumin hylsyn sisällä olevaa nännikumin liikkuvaa osaa. Nännikumin sukka painautuu nänniä vasten siinä vaiheessa, kun tykytin päästää normaali-ilmanpaineisen ilman nännikupin ja sukan väliseen tilaan ja nännikumin sisällä vaikuttava jatkuva lypsyalipaine vetää nännikumin kiinni nänniin. Tämä vaihe antaa nännille lepoa ja hierontaa, jotta verenkierto toimisi ja nännin biologiset toiminnot olisivat siten mahdollisia. Kun tykytin ohjaa alipaineen em. tilaan, nännikumi avautuu ja nännistä virtaa maitoa. Kyseessä on nykyisen lypsykoneen perustoiminto eli tykytys, jolla lievennetään jatkuvan alipaineen aiheuttamia verenkiertohäiriöitä. Tykytys eli nännikumin liike keksittiin vuonna 1903 eli kohta 100 vuotta sitten.

Nännikumin painautuminen nännin ympärille on kriittinen vaihe lypsykoneen toiminnassa. Tykytyspuolen alipaineen käyttäytymiselle on asetettu varsin selvät raja-arvot. Standardeissa ja ohjeissa ei kuitenkaan ole raja-arvoja nännikumin toiminnalle ja ominaisuuksille. Kuitenkin lehmän kannalta katsottuna tärkeintä on se, miten nännikumi painautuu nännin ympärille. Jos kuvitellaan nännikumin sukkaosa hyvin ohueksi ja veltoksi, painautuu nännikumi erittäin tiiviisti nännin ympärille. Nännin muodon muutos eli puristuminen on hyvin vähäistä. Jos nännikumin sukka on kova, on tilanne päinvastainen eli nännin muodon muutos on suuri, mutta nännikumi ei painaudukaan tiiviisti nännin ympärille, vaan nännin pinnalle jää suuret alueet, joihin alipaine vaikuttaa jatkuvasti, myös hierontavaiheen aikana.

Käytännön lypsyhavainnot ovat osoittaneet, että nännikumin sukan kovuudella on vaikutusta lypsyyn. Raja-arvoja on vielä vaikea löytää, mutta erään laitevalmistajan mukaan nännikumien tulisi olla välillä 8-12 kPa. Neuvonnan tekemien käytännön lypsyhavaintojen perusteella tuntuisi siltä, että pehmeähkö nännikumi olisi optimaalinen eli paine-ero olisi hyvä olla 8 kPa:n paikkeilla. Paine-erolla tarkoitetaan sitä paine-eroa nännikumin sisä- ja ulkopuolen välillä, joka saa nännikumin vastakkaiset seinämät koskettamaan toisiaan. Mittaus tehdään nännikumi hylsyyn asennettuna.

Yhteenvetona mittauksista voidaan todeta seuraavia havaintoja:

DeLavalin kevytlypsimen kumit olivat kaikki kovia; 12,7 - 15,4 kPa. Nännikumi 964 008-01, jota on käytössä melko vähän oli ”pehmein”.

DeLavalin kumit HP 100L ja TF 350 -lypsimiin olivat 9,5 kPa kumpikin.

SAC:n nännikumeista mikään ei ollut yli 10 kPa.

Westfalian silikonikumit olivat kovia. Mielikuva silikonin pehmeydestä ei siis toteudu.

Westfalian tavalliset kumit olivat hieman pehmeämpiä kuin silikonikumit.

Kotimaisten nännikumien kovuus vaihtelee hieman enemmän kuin alkuperäisten. Yhdessä pussissa olleiden 11- nännikumien (DeLavalin TF -lypsimen teräshylsyyn tarkoitettu nännikumi) välinen ero oli 1,8 kPa, kun muut sarjat olivat hyvin tasalaatuisia eron ollessa välillä 0,0 - 1,0 kPa.

Kotimaisista olivat kovia eli paine-ero oli yli 10 kPa, numerot 15, 11 ja 2. Väite, että kotimaiset ovat pehmeitä, ei siten pidä aina paikkaansa.

Lyhyiden nännien ongelma: ei hierontaa

Jotta lypsykone toimisi, kuten se on suunniteltu toimimaan, pitää lehmän nännin ylettyä riittävän syvälle nännikumin sukkaosaan. Jos nännikumin kaulus on niin korkea, että nänni ei ylety sukkaosaan, on lehmän kannalta kyseessä lypsy ilman tykytystä. Tästä on seurauksena verenkierron pysähtyminen, lypsyongelmat ja lopulta utaretulehdusbakteerit saavat hyvin edulliset olosuhteet iskeä. Perusperiaate on tietysti se, että lypsykoneen pitää täyttää eläimen asettamat vaatimukset. Tehtyjen kauluksen korkeusmittausten tavoitteena oli laittaa nännikumit tämän ominaisuuden suhteen järjestykseen. Tätä tietoa käyttämällä voi etsiä nännikumeja, jotka sulkeutuvat ylempää eli pystyvät hieromaan lyhyempää nänniä.

Yhteenveto kauluksen korkeusmittauksista:

Lypsyalipaine vaikuttaa eniten silikonikumin kauluksen korkeuteen; mitä alhaisempi alipaine, sitä korkeampi kaulus. Liian alhainen lypsyalipaine voi siten etenkin tämän kumin kohdalla aiheuttaa ongelmia. Muissa kumeissa lypsyalipaineen vaikutus on vähäinen.

DeLavalin Harmonyyn tarkoitetut kumit (Meijerin 15, 999 006-01, 999 007-03, 999 009-01) olivat kaulukseltaan kaikkein korkeimmat. 999 008-01 -kumin kaulus on matalin kevytlypsimeen saatavissa olevista nännikumeista. Tämä kumi on myös pehmein kevytlypsimen kumi. Pienille nänneille tarkoitettu 999 006-01 -kumi on kaulukseltaan varsin korkea ja ei siksi ehkä sovellu lyhyille nänneille.

Matalimmat kaulukset ovat SAC:n Unisoft -lypsimen nännikumeissa.

SAC:n Uniflow -lypsimen alkuperäiset nännikumit 15010 ja 15012 olivat kaulukseltaan samankorkuiset, vaikka kauluksen aukko on 15012 -kumissa pienempi.

Mikäli sukkaosa on kova, lisää se myös kauluksen korkeutta. Tämä päästiin toteamaan kotimaisen 11-kumin avulla, jossa TPPD -ero kahden kumin välillä oli 1,8 kPa. Kovemman kumin kaulus oli 2 mm korkeampi kuin pehmeän kumin kaulus.

Mittaustulokset esiteltiin ja jaettiin Tanskassa järjestetyssä seminaarissa ja ne saivat hyvän vastaanoton. Samoin tulokset on jaettu meijereiden neuvojille. Lisäksi yhteenveto on toimitettu kaikkien maahantuojien ja kotimaisen valmistajan tietoon.

Käytännössä nännikumiasiassa 
kannattaa toimia seuraavien kohtien mukaisesti:

Vaihda nännikumit riittävän usein, jotta muutos olisi lehmälle pieni. Monella tilalla on todettu, että nännikumit eivät kestä puolta vuotta. Lypsykertoja tavallisen nännikumin tulisi kestää noin 2000-2500. Silikoninännikumille valmistaja on ilmoittanut vaihtoväliksi 1500 käyttötuntia, joka sisältää sekä lypsyt että pesut. Jos lypsy ja pesu kestää yhteensä 1,5 tuntia sekä aamuin että illoin, on vaihtosuositus silikonikumeille silloin 500 vuorokauden välein eli noin 16 kk.

Laita pakkauksen nännikumit (4 kpl) yhteen lypsimeen, jotta lypsimessä olisi mahdollisimman tasalaatuiset kumit. Ikävaihtelu pakkausten välillä voi vaikuttaa kumin kovuuteen.

Yli kaksi vuotta vanhoja nännikumeja ei tulisi ottaa käyttöön. Tämän vuoksi niitä ei kannata ostaa suuria määriä varastoon: ei tilalle, ei kauppaan, ei mihinkään. Ikämerkintäkoodit ovat valitettavasti epäselkokieltä. Tulkintaan saa apua neuvojalta.

Jos yksi nännikumi menee rikki, vaihda kaikki neljä nännikumia kerralla.

Seuraa nännien kuntoa lypsyn aikana: värimuutokset eivät lupaa hyvää.

Jos mielestäsi lypsyongelmia on, kysy meijerin neuvojalta neuvoa. Vika on ehkä korjattavissa etsimällä sopivampi nännikumi. Neuvojalla on käytössään tarkemmat mittaustulokset.

Hyvä, lehmän huomioiva lypsyrutiini on onnistuneen lypsyn ja hyvän utareterveyden kulmakivi.