Laura Kulkas  

Lypsykarjojen hedelmällisyysongelmat vaikeutuvat talven edetessä

Monilla tiloilla on ongelmia saada lehmät tiineeksi talven aikana. Tilastojen mukaan vaikeinta on saada tammikuussa poikinut ensikko tiineeksi huhtikuussa. Ongelma näyttää vaikeutuvan vuosi vuodelta ja näkyy poikimavälin pitenemisenä. Monet tuottajat joutuvat tekemään aiempaa enemmän töitä saadakseen lehmänsä tiineeksi. Monet kokevat asian jopa vaikeaksi.

Lisääntyvät tuotokset, suuremmat karjat ja suhteellisesti enemmän lehmiä /hoitaja ovat kaikki osaltaan vaikuttamassa poikimavälien pidentymiseen. Maitotuotoksen lisääntyminen heikentää hieman tiinehtyvyyttä perinnöllisesti. On vaikea sanoa, kuinka paljon on todellista heikentymistä ja kuinka paljon vaikuttaa se, ettemme kaikki osaa ruokkia korkeatuottoisia lehmiämme oikein. Jälkimmäisellä tekijällä on ainakin osassa karjoista suuri merkitys.

Perinnöllistä heikentymistä vastustetaan suomalaisessa lypsykarjojen jalostusohjelmassa systemaattisesti. On vaikea arvioida riittääkö painotus jalostuspuolella, kun hedelmällisyys koko ajan näyttää hieman heikentyvän.

Kiimantarkkailua tehostettava

Suuressa  karjassa kiimantarkkailuun on tietoisesti panostettava tietty aika. Ei riitä, että kiimoja tarkkaillaan lypsy- tai ruokintatyön yhteydessä, kuten olemme tottuneet pienemmissä karjoissa kiimantarkkailun hoitamaan. 

Isoissakin karjoissa 90 prosenttia kiimoista löytyy, jos lehmiä tarkkaillaan 4-5 kertaa vuorokaudessa 20 minuuttia kerrallaan. Keskimäärin isojen karjojen hoitajat havaitsevat noin 50-60 prosenttia kiimoista. Yhtenä tekijänä on ajanpuute tai ainakin, että koetaan, ettei ole aikaa tarkkailla kiimoja. Kiimantarkkailu on kuitenkin rahanarvoista työtä, koska jokainen kiima, joka jää havaitsematta, merkitsee että lehmän tiinehtyminen siirtyy 3 viikkoa eteenpäin ja se merkitsee noin 600-800 markan tappiota englantilaisten arvioiden mukaan.

Suomessa karjat ovat vielä melko kohtuullisen kokoisia. Kiimantarkkailuun ja eläinten ruokintaan kannattaa kuitenkin paneutua erityisesti, jos on vaikeuksia saada eläimet tiineeksi.

Apuna kiimantarkkailussa kannattaa käyttää muistiinpanovälineitä, esimerkiksi kiimantarkkailutaulukkoa tai mahdollisesti pientä vihkoa, johon havainnot kirjoitetaan.

Eläinten kiimakäyttäytyminen on näkyvintä illalla ja yöllä, joten kiimoja kannattaa tarkkailla iltaisin. Lehmät muistavat kiimansa parhaiten, kun ruoat on syöty ja lypsy on ohi. Kiimoja ei kannata varta vasten mennä tarkkailemaan silloin, kun uutta säilörehua levitetään ruokintapöydälle tai lypsy on juuri alkanut. Hoksaava hoitaja tarkkailee eläimiä kaiken aikaa tehdessään työtä navetassa. Pienemmissä karjoissa tarvitaan harvoin erityistä kiimanseuranta-aikaa, koska homma hoituu pääasiassa muiden töiden ohella.

Progesteronimääritys apuna

Eläinten progesteronitasojen seuranta maidosta on erinomainen apuväline, jos on ongelmia. Käytössä on sekä tilalla tehtäviä pikatestejä että Valion laboratorion progesteronitestipalvelu. Laboratoriosta saa progesteronitason todellisen arvon, mikä on vielä parempi kuin pikatestin korkea/matala tulos. Jos lehmän progesteronitaso on korkealla toisessa  kahdesta, 10 päivän välein otetusta näytteestä, on lehmän kiimakierto käynnistynyt. Jos progesteronitaso on matala molemmissa testeissä, on syytä soittaa eläinlääkärille, koska tällöin kiimakierto ei ole käynnistynyt. Eläinlääkäriä kannattaa käyttää apuna, jos on ongelmia. Joillakin tiloilla ovat eläinlääkärin tekemät ns. kuukausitarkastukset helpottaneet tilannetta oleellisesti tiinehtymisen suhteen.

Ruokinnassa kannattaa erityisesti kiinnittää huomio alkulypsykauden energiavajeen tyydyttämiseen hyvälaatuisella, vapaasti syötettävällä säilörehulla. Lisäksi annetaan kohtuullinen määrä monipuolista väkirehua. Pelkkä kaura/ohra ei riitä, vaan valkuaista ja hitaammin sulavia hiilihydraatteja esimerkiksi leikettä olisi hyvä antaa. Kaupallisissa väkirehuissa on yleensä monipuolisempi kokoonpano kuin kotoisessa ruokinnassa, mutta rehustus on pitkälti hintakysymys. Urea-arvojen tulisi olla kunnossa, samaten maidon valkuaispitoisuuden. Mikäli lehmät laihtuvat reippaasti on odotettavissa kiimattomuutta ja tiinehtymättömyysongelmia.

Vältä lihomista

Loppulypsykauden liika lihominen lisää sairastumisriskiä moniin tauteihin poikimisen jälkeen mm. maksan rasvoittumisen vuoksi. Maksan rasvoittuminen heikentää hormonien aineenvaihduntaa eläimessä poikimisen jälkeen. Koska alttius lisääntyy myös muille sairauksille, saattaa sairastuminen johtaa ruokahalun menetykseen ja energiavajeeseen, joka heijastuu heikentyneenä hedelmällisyytenä. Myös sorkkakuume, joka helposti johtaa sorkkaongelmiin, heikentää ruokahalua ja tätä kautta myös kiimaan tuloa.

On oleellista saada lehmät pysymään kohtuullisessa kunnossa alkulypsykaudella ja ehkäistä lihominen loppulypsykaudella. Kaikki, mikä edistää ruokahalua ja pötsin toimintaa alkulypsykaudella, on eduksi hedelmällisyydelle. Loppulypsykaudella on muistettava olla riittävän ankara ravinnon, varsinkin väkirehujen rajoittamisessa, jotteivät eläimet liho liikaa.

Normaalilla kivennäis-, hivenaine- ja vitamiiniruokinnalla ei yleensä kannata epäillä hedelmällisyysongelmien johtuvan näistä. Yksittäisillä eläimillä ongelmia kuitenkin saattaa esiintyä, joten joskus voi olla hyötyä ”leikkiä salapoliisia”. Luomutuotannossa voi asiaa pohtia yhdessä asiantuntijoiden kanssa, mikäli hedelmällisyys on ongelmana.

Kannattaa muistaa, että kevättalvella hedelmällisyys heikkenee hieman kaikissa suomalaisissa lypsykarjoissa, eikä tilannetta paranna yhtään se, että itse hermostuu.

Syytä hedelmällisyyden heikkenemiseen ei tarkkaan tiedetä. Onko se valon puute, ravinnon ravinnepitoisuuksien heikkeneminen, liikunnan puute vai virikkeettömyys, kun on seisty jo monta kuukautta parressa?

Valon lisäämistä ja lehmien ulkoiluttamista kannattaa harkita.