Kaksi ummessa olevaa lehmäämme sairastui mitä ilmeisimmin samaan tautiin. Toinen poikii seitsemättä ja toinen neljättä kertaa. Lasketut ajat ovat 19.8. ja 24.8. Huomasimme lehmien utareiden turvonneen ja kovettuneen. Vanhemman lehmän oikeasta etuneljänneksestä ja nuoremman molemmista etuneljänneksistä tulee "kuraa".
   Toinen oire on ontuminen. Vanha lehmä on tosin muutenkin huonojalkainen, mutta toinen on yleensä hyvä jaloistaan. Soitimme eläinlääkärille, joka puhelimitse neuvoi lypsämään kokkareet pois sairaista neljänneksistä. Aiemmin tällä palstalla oli kysymys kesäutaretulehduksesta, ja mieleemme tuli, olisiko näillä meidän lehmillämme sama vaiva?
   Onko ontumisella tekemistä tulehduksen kanssa? Onko linimentin hieromisesta jaloille mitään iloa? Ja jos on, tulisiko käyttää lämmittävää vai viilentävää linimenttiä? Miten voimme hoitaa tautia ennen poikimista, vai onko jo liian myöhäistä?
   Karoliina

(15.7.2001) Oireet todella viittaavat "kesäutaretulehdukseen". Sama bakteeri voi aiheuttaa myös niveltulehdusta, joten ontuminen voi olla yhteydessä utarevikaan tai päinvastoin. Kuraa lypsävä neljännes on useimmiten menetetty ainakin yhden lypsykauden ajaksi, joten sille ei paljoa muuta voi kuin lypsää kunnes turvotus helpottaa. Jos lehmä on selvästi sairas, esimerkiksi jalat kovin kipeät ja turvoksissa, antibiootista saattaisi olla apua. Ennen poikimista annettu antibioottikuuri ei tulisi niin kalliiksikaan koska ei tule maitotappioita. Mielestäni lehmiä kannattaisi näyttää eläinlääkärille. Lämmittävä linimentti poistaa turvotusta ja kipua nivelistä, mutta bakteerin aiheuttamaan niveltulehdukseen se ei tehoa kovin hyvin.

Eräällä maatilalla lomittaessani poiki lehmä. Vasikalta poistettiin limat suusta ja sieraimista mutta henki ei vieläkään kulkenut kunnolla. Isäntä meni lääkekaapille ja haki ruskean pullon ja lirautti siitä vasikan sieraimeen. Heti vaikutti. Vasikka alkoi rykimään ja loputkin limat tulivat ulos helposti. Missään muualla en ole moista nähnyt eikä tullut silloin kysyttyä mitä sellainen ihmeaine oli. Lomittajana kun kierrän olisi sellainen oiva lisä minunkin varustukseen. Toisessa paikassa isäntä puhalsi vahvan sikarin savua sieraimeen, vasikka virkosi silläkin lääkkeellä mutta kun en ole tupakkinaisia.
Veera

(15.5.2001) "Ihmelääke" oli kroteamidi-nimistä hengityskeskusta kiihottavaa lääkettä, jota myytiin kauppanimellä Spirot. Nyt lääke ei ole enää markkinoilla, joten pitää tyytyä muihin konsteihin. Sikarin savu on ilmeisen hyvä keino, mutta ei sen takia kannata tupakoimaan ruveta. Itse varaan aina synnytykseen ämpärillisen kylmää vettä, jonka heitän vasikan pään päälle. Melko hyvin silläkin vasikat ovat vironneet.

Mikä vaivaa lehmää, joka saa yht´äkkiä sellaisen hepulikohtauksen, että ponnistaa takajaloillaan kovasti taaksepäin ja sitten tärisee paikoillaan? Se on tehnyt sitä hiehosta asti, mutta nyt se on jotenkin pahentunut (poiki 4:nnen kerran). Ei se näytä mitenkään kipeältä muuten. Onkohan se jokin hermovika?
Leena

(11.5.2001) Oireet viittaavat spastiseksi oireyhtymäksi kutsuttuun tautiin. Suomenkielistä nimeä vaivalla ei ole. Eläinlääkärit käyttävät omassa slangikielessään myös nimitystä paramyoklonia. Tyypillisen kohtauksen sattuessa aluksi takajalat tärisevät, myöhemmin, taudin edetessä tärinä leviää koko eläimeen. Kouristus alkaa jostakin ärsykkeestä, esimerkiksi, kun eläintä hätyytetään liikkumaan.
   Joskus lehmä nojaa kouristuksenomaisesti kytkyisiin. Kohtaus menee ohitse muutamassa minuutissa. Tauti pahenee hitaasti iän myötä. Se häiritse ei ruokahalua eikä lisääntymistoimintoja. Vaiva ei ole tappava, useimmiten lehmä poistetaan jostakin muusta syystä kuin spastisen oireyhtymän vuoksi, esimerkiksi utaretulehduksen takia. Tätä tautia tavataan Suomessa harvinaisena. Sen syytä ei tiedetä, se lienee perinnöllinen, mutta varmastikaan tarttuva.

Miten ja minne hävitetään vanhentuneet antibiootti T101-testin ambullit? Kysyin meijerin myymälästä, mutta siellä ei tiedetty. Onko ampullien teho viimeisen käyttöpäivän jälkeen jo ohi ja voiko testiin enää luottaa?
Tietämätön

(26.4.2001) Vastaus:T101-testin ampulleissa on maitohappobakteereita, joten ne eivät ole ympäristölle vaarallisia. Ne voi hävittää sekajätteen mukana. En uskaltaisi luottaa vanhaksi menneen testin tuloksiin. Vanhaksi mennyt testi saattaa antaa virheellisen positiivisen tuloksen, joten maitoa menee turhaan hukkaan.

Kotitilallani on esiintynyt useana talvena syöpäläisiä jotka pesivät lehmän hännänjuuressa. Ne ovat mustia silmin erotettavia, aiheuttaa kutinaa ja karvan lähtöä ja kun karva lähtee ne häviävät. Niitä ei ole kuin muutamilla eläimillä. Miten ne tarttuu? Mistä ne tulee kun niitä ei ole kesällä ja navetta pestään joka kesä? Ovatko ne maaperässä, eläimessä vai navetassa muun ajan jolloin ne ei esiinny? Mitä ne ovat?
Kysyjä: Mervi

(4.4.2001) Kuvaamanne loiset lienevät väiveitä tai täitä.Väive ja täi elävät naudan ihon pinnalla. Väive syö ihon pintakerroksesta irtoavaa hilsettä, täi imee ravinnokseen verta. Molemmat loiset ovat 2-3 mm pitkiä, väriltään ruskehtavan harmaita. Niiden mielipaikka on juuri hännän tyven seutu.
   Väiveet ovat hyvin yleisiä lypsylehmillä ja etenkin nuorkarjalla. Loistartunta leviää pääasiassa eläinten kosketellessa toisiaan, mutta tartunnan voi siirtää myös esimerkiksi karvanleikkurissa tai harjassa. Loiset viihtyvät ja lisääntyvät parhaiten silloin, kun karvapeite on paksuimmillaan.
   Nuorkarjan karvaa ei useinkaan leikata, siksi niiltä löytyy ulkoloisia eniten. Kesäaikaan täi- ja väivemäärä vähenee, mutta viimeinen ei koskaan kuole, vaan tartunta säilyy laidunkauden ylitse ja puhkeaa näkyväksi talvella. Täit ja väiveet eivät pysty elämään isäntäeläimen ulkopuolella, joten navetan rakenteissa tartunta ei pesi.
   Väiveet ja täit eivät ole suoranaisesti vaarallisia isäntäeläimelle. Niiden ei Suomessa tiedetä levittävän tauteja. Ne aiheuttavat kutinaa ja karvanlähtöä ja siten haittaavat eläimen viihtyvyyttä ja hyvinvointia. Viihtymättömyys saattaa heikentää esimerkiksi kiiman näkymistä. Väive- ja täitartunnan vaikutusta maidontuotokseen ei tietääkseni ole tutkittu.
   Loisten vaivaaman eläimen nahkaan syntyy vaurioita, jotka näkyvät vaaleina pilkkuina värjätyssä vuodassa. Tämä lienee taloudellisesti merkittävin haitta ulkoloisista. Lehmän väiveet ja täit eivät tartu ihmiseen. Ulkoloiset eivät ole merkki huonosta ilmastoinnista tai liian vähästä siivoamisesta. Käytännössä taitaa olla päinvastoin; mitä siistimmät paikat ja tarkempi hoito sitä todennäköisemmin loiset huomataan.
   Ulkoloisten häätöön on markkinoilla kolme lääkettä: Ektosid, Coopersect ja Eprinex. Kahta ensiksi mainittua saa apteekista ilman reseptiä, Eprinexiä ainoastaan reseptillä. Lääkkeiden käytöstä kannattaa keskustella oman eläinlääkärinne kanssa.

Meillä poiki lehmä kolmannen kerran. Se ei ole ollut kunnossa oikein poikimisestaan lähtien, ruokahalu vaihteleva. Todettiin vasemman puoleinen juoksutusmahan siirtymä. Heinät ja säilörehu painuu tosi hyvin. Täysrehu ei, viljaa syö n.4 kg/päivä. Juotamme päivittäin pellavansiemenlimaa. Kauanko uskallamme pitää lehmää? Kun kiertymä todettiin lääkäri sanoi että saattaa parantua. Mikä on ennuste? Lehmän v-2000 tuotos 10500 kg. En haluaisi luopua toivosta. Kuinka kauan parantuminen voi kestää? Tämä on ensimmäinen kiertymä karjassamme.
Epätoivoinen huolestunut

(20.3.2001) Juoksutusmahan vasemmanpuoleinen siirtymä eli "dislokaatio" aiheuttaa tyypillisesti kuvailemanne oireet. Usein se aiheuttaa myös asetonitautia. Tauti ei ole hengenvaarallinen, joten sen puolesta lehmää uskaltaa pitää niin kauan kuin se lypsää elantonsa edestä. Vasemmalle puolelle siirtynyt maha ei kierry tukkoon kuten oikealle siirtynyt maha voi tehdä. Vaiva helpottaa, kun aikaa kuluu. Kahden kuukauden kuluttua poikimisesta pahimman pitäisi olla ohitse. Vuoden 2000 tuotoslukuihin lehmä ei varmastikaan yllä.
   Pellavansiemenlima on hyvä, muta melko työläs lääke. Sen avulla olette ilmeisesti saaneet ylläpidettyä ruokahalua. Jos täysrehu ei kelpaa, pitää koettaa lypsättää viljalla. Väkirehuannos olisi hyvä jakaa neljään antokertaan päivässä, jotta yhdellä kertaa ei tulisi suurta annosta. Jos maha on jatkuvasti siirtyneenä ja sinne kertyy kaasua, kannattaisi hyvälle lehmälle koettaa leikkausta. Kysykääpä eläinlääkäriltä tätä mahdollisuutta.

Kommentti vasikan karvan lähtöön turvasta. Meillä huomattiin että kyseessä saattaa olla allergisuus kumille tai muoville johtuen juottoastiasta.
WWW kommentaattori

Kiitokset hyvästä huomiosta. Kannattaa todella kokeilla vaihtaa astiaa. Olen kuullut, että koira saattaa olla kupilleen allerginen, miksi ei siis vasikkakin.

Lähes kaikilla tiloilla on käytössä jonkinlainen vedinkastoaine, mutta monikaan ei loppujen lopuksi tiedä mikä tämän aineen tarkoitus on, kuinka eri aineet eroavat toisistaan ja mitkä ovat niiden hyödyt ja haitat. Itse olen samassa tilanteessa ja haluaisinkin tietää myös edellisten lisäksi, miten aineiden käytön aloittaminen, vaihto toiseen tai kokonaan pois jättäminen vaikuttaa utareterveyteen? Voiko utare tulla "riippuvaiseksi" vedinkastosta ja voiko kastoaine aiheuttaa joidenkin bakteerien immuniteettia? Onko vedinkastoaineelle olemassa vaihtoehtoa?
Heidi

(14.3.2001) Vedinkasto auttaa, jos ongelmana on stafylokokin aiheuttama utaretulehdus. Vedinkastolla voidaan vähentää utareen iholla elävien stafylokokkien määrää. Näin tartuntapaine vedinkanavaan pienenee. Muiden bakteerien aiheuttamassa ongelmassa vedinkasto ei juuri auta, voi periaatteessa jopa pahentaa tilannetta tappamalla ihon normaalibakteereita.
   Varsinainen immuniteettia eli resistenssiä vedinkastoa vastaan en pidä kovin todennäköisenä ongelmana. Suosittelisin käyttämään vedinkastoa ainoastaan osana stafylokokkien aiheuttaman tulehdusongelman hoitoa. Jos ongelmaa ei ole todettu, en aloittaisi vedinkaston käyttöä "varmuuden vuoksi". Jos hiehoilla ja ummessa olevilla eläimillä ilmenee pyogenes-bakteerin aiheuttamaa utaretulehdusta eli "kärpästulehdusta", vedinkaston käyttöä suositellaan ummessa oleville lehmille ja hiehoille alkaen 2-3 kuukautta ennen poikimista.
   Eri aineet eivät bakteereita tappavalta teholtaan eroa toisistaan merkittävästi. Jos jodipitoinen vedinkasto kuivattaa vetimien ihoa, silloin kannattaa kokeilla muuta tehoainetta. Vedinkaston sijasta voi samaan tarkoitukseen käyttää suihkepullolla annosteltavia valmisteita.

Kysyisin antibioottihoidon antamisesta: oppikirjoissa asia kuitataan yleensä laveasti "annetun antibiootin tehoon vaikuttavat monet asiat". Itselleni tuli mieleen seuraavia kysymyksiä (oletan, että bakteerin herkkyys käytetylle lääkkeelle on jo tutkittu).
Teija

1. Miten paljon on käytännössä merkitystä antibioottipistosten antamisen välisellä ajalla sille, mikä on antibiootin määrä verenkierrossa (esim. lypsyt klo 8.30 ja klo 17 + antibioottipiikki utaretulehdusta vastaan heti perään - onko vaikutus huonompi kuin annettaessa lääke tasaisesti 12 tunnin välein?

(6.3.2001) Teoriassa olisi parempi antaa piikki tasan 12 tunnin välein, mutta käytännössä hoitotulos ei varmasti muutaman tunnin heitosta huonone. Utaretulehdusta hoidettaessa ei ratkaise pelkästään seerumin lääkeainepitoisuus, vaan myös lääkkeen pitoisuus maidossa. Vaikka pitoisuus seerumissa laskee, maidossa saattaa olla silti riittävästi lääkettä.

2. Miten paljon tehoa heikentää utaretulehdusta hoidettaessa se, että utaretta ei saada lypsettyä tyhjäksi / ei viitsitä lypsää kunnolla tyhjäksi ennen lääkkeen antoa?

Tyhjäksi lypsämiseen suurin etu on se, että maidon mukana saadaan bakteereita ja niiden aineenvaihduntatuotteita ulos utareesta. Lypsy tavallaan huuhtelee utaretta. Lääkkeen laimenemisen kannalta utareessa oleva maito ei liene niin oleellinen asia.

3.Miten äkkiä lihakseen annettu antibiootti leviää verenkiertoon ja esim. utareeseen ja maitoon (onko merkitystä sillä, että antibioottipiikki lihakseen annetaan lypsyn jälkeen tai ennen lypsyä)?

Ei liene merkitystä, koska antibiootti kulkeutuu solukalvojen lävitse maitotilaan itsenäisesti, ei sitoutuneena maitoon.

4. Jos antibioottia annetaan lihakseen useampi ruiskullinen kerralla (esim. 40 ml), onko vaikutus yhtä hyvä jos eläin saa kaiken lääkkeen yhteen ja samaan paikkaan laitettuna vai onko lääkkeen jaosta kahteen pistospaikkaan mitään hyötyä?

Lääke tulee ehdottomasti jakaa ainakin kahteen kohtaan. Yhteen kohtaan pistettynä imeytyminen hidastuu, mikä näkyy pitkittyneenä varoaikana.

5. Jos näistä asioista on olemassa jokin opas, olisin halukas ehkä hankkimaankin sellaisen.

Kirja: Utareen Sairaudet, jonka ovat toimittanut Sanmdholm, Honkanen-Buzalski, Kaartinen ja Pyörälä on erinomainen oppikirja utaretulehdushoidosta. Sitä voi kysellä esimerkiksi Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kirjastosta.

Karjassamme on ilmennyt koagulaasinegatiivinen. Stafylokokki-epidemia. Lehmiä on 22 joista 8:lla on yhdessä tai useamassa neljänneksessä KNS. Olemme testanneet vain kaikki vähänkin soluttavat neljännekset. Vain yhdellä lehmällä on puhjennut varsinaiseksi tulehdukseksi (vastapoikinut). Miten KNS tarttuu? Miten sitä voisi ehkäistä? Auttaako umpeenpanohoito?
   Olemme juuri saaneet valtavan aureus epidemian kuriin tarkalla lypsyjärjestyksellä ja poistoilla. Keskituotos on 10 500 kg ja lehmät ovat muuten terveitä. Onko toivoa?
   Nuori Emäntä

(6.3.2001) Aina on toivoa. Varsin usein KNS rupeaa vaivaamaan, kun aureus on saatu kuriin. Aureuksen jäljiltä utareeseen jää "ekologinen lokero", mihin KNS pesiytyy. Tämä on nähtävissä myös valtakunnallisissa utaretulehdustilastoissa, KNS lisääntyy sitä mukaa kun aureus vähenee.
   KNS on stafylokokkien vähemmän tautia aiheuttava rotu. Se aiheuttaa lievähköä soluttelua, mutta harvemmin pahan akuutin tulehduksen. Se elää utareen iholla ja kulkeutuu vedinkanavan kautta utareen sisälle. KNS ei ilmeisesti pilaa utaretta siten, että maidontuotos pienenisi merkittävästi.
   Tappioita tulee, jos solupitoisuus tankissa nousee. Jos kahdesta saa valita, ottaisin ennen KNS:n kuin aureuksen. KNS:n ehkäisyyn ei ole yhtä selkeitä oppeja kuin aureuksen ehkäisyyn. Bakteeri voi tarttua lehmästä toiseen lypsykoneen välityksellä, siksi lypsyjärjestystä kannattanee noudattaa edelleen. Vedinkasto ei liene pahaksi, mutta ei välttämättä auta paljoa.
   KNS-bakteeriin tehoaa antibioottihoito huomattavasti paremmin kuin aureukseen. Toisaalta KNS paranee itsestäänkin melko usein. On vielä tutkimatta kannattaako KNS:n antibioottihoito lypsykauden aikana. Ei siis tiedetä väheneekö solupitoisuus hoidon ansiosta niin paljon, että hoidon ja hukkaan mennen maidon hinta tulisi takaisin. Jos hoitoon päädytään, olisi erinomaisen tärkeätä tutkia antibioottiherkkyys. Valtaosa KNS-kannoista on vielä herkkiä penisilliinille, penisilliiniä pitäisi käyttää aina kun se on mahdollista.
   Suosittelisin umpeenpanohoitoa, lehmille joilla on korkea solupitoisuus ja bakteeri loppulypsykauden aikana.

Meille syntyi 1.1.2000 vasikka, joka ei sietänyt maitoa missään muodossa. Kesällä huomasin, kun olin katsomassa vasikoita ja hiehoja pellossa, että siltä oli lähtenyt karvoja pois ja iho  näkyi. Karvat oli lähtenyt siten, että sillä oli osittain toisia karvoja päällä. Vasikka otettiin sisään, jotta sitä voitaisiin hoitaa. Kyllä se syksyllä sieti maitoa ja parantui. Mikä sillä olisi voinut olla, kun tällaista ei ole ennen tapahtunut.
"Katri"

(30.1.2001) Jos karvanlähtö vaivasi ainoastaan ulkona, epäilisin sen syyksi jotakin muuta kuin yliherkkyyttä maidolle. Olisikohan vasikka voinut olla yliherkkä auringon valolle. Valoyliherkkyyden tunnistaa siitä, että karvat lähtevät nimenomaan vaaleista kohdista ihoa, tummat kohdat säilyvät muuttumattomina.

Miksi jotkut eläinlääkärit eivät tutki lehmiä tarkkaan? Meillä hieho poiki ensimmäisen kerran. Viikkoa myöhemmin se ei noussut ylös. Pyydettiin eläinlääkäri ja hän sanoi, että tällä on  sydämessä vikaa ja antoi lääkettä. Hieho ei vaan noussut ylös. Kun käänsimme muutamaa päivää myöhemmin hiehon toiselle kyljelle, sen toisesta takajalasta lemahti hirveä mädäntyneen haavan haju. Huomasimme takajalassa sorkan ja pikku kynsien välissä pikittäin noin 1½cm:n pituisen ne haavan. Pyysimme seuraavana päivänä eläinlääkärin tutkimaan haavaa, mutta eläinlääkäri väitti että hieho ei kestäisi antibioottikuuria koska sillä on niin heikko sydän. No se hieho jouduttiin hätäteurastamaan ja kun tuli tarkemmat tiedot teurastamolta, sillä ei ollut sydämessä mitään vikaa, vaan se haava oli kaiken takana. Ihan turhaa meiltä tapettiin hyvä lehmänalku, vaan sen eläinlääkärin takia joka ei antanut hieholle antibioottikuuria.
"Karjahurri"

Eläinlääkäri varmasti tutki hiehon ja löysi jotakin sydänvaivaan viittaavaa, koska hän antoi lääkityksen. Makaavan eläimen jalkojen tutkiminen ei aina ole kovin helppo toimitus. Useimmissa tapauksissa jalkavika ei näy päällepäin, vaan kyseessä on esimerkiksi revähtymä, jota ei voi todeta silmämääräisellä tutkimuksella. Tässä tapauksessa vika olisi saattanut löytyä tarkassa tutkimuksessa.
   Tuotantoeläinten hoito joudutaan usein aloittamaan todennäköisimmän taudinmäärityksen mukaan. Esimerkiksi vastapoikinut vanhempi lehmä hoidetaan poikimahalvauksena ja diagnoosi tarkastetaan jos hoito ei näytä tehoavan. Täydellisen tutkimuksen tekeminen verinäytteineen on niin kallista, että kannattaa ensin kokeilla sitä hoitoa mikä todennäköisimmin tehoaa esimerkiksi yhdeksään lehmään kymmenestä. Näin tarkempia ja kalliimpia tutkimuksia tarvitaan vain yhdelle lehmälle kymmenen sijasta.
   Eläinlääkärin tulisi aina muistaa mainita miten nopeasti annettu hoito tehoaa, jos on tehotakseen. Muutoin eläimen omistaja ei tiedä milloin soittaa uudelleen, jos eläin ei näytä paranevan. Sydänlääkityksen jälkeen jotakin pitäisi tapahtua jo parin päivän kuluessa. Ilmeisesti kyseessä on ollut informaatiokatkos ja eläin pääsi niin huonoon kuntoon, että eläinlääkäri päätti suositella hätäteurastusta. Kun hieho on maannut useita päiviä, sen raajat ovat usein niin puutuneet, että se ei enää pääse ylös vaikka makaamisen alkuperäinen syyn saataisiin hoidetuksi. Todennäköisesti edes antibioottikuuri ei olisi enää pelastanut hiehoa. Sydänvika ei välttämättä näy teurastamolla tehtävässä lihantarkastuksessa.

Mitä on juoksutusmahan kiertymä.
"Aarne"

Juoksutusmahan kiertymässä maha pyörähtää pituusakselinsa ympäri. Pyörähtäneestä mahasta ei sisältö pääse ohutsuoleen, koska mahasta lähtevä suoli on kiertynyt tukkoon kuin "linkkuun" mennyt kasteluletku. Mahaan kertyy kaasua ja nestettä ja eläin tulee hyvin kipeäksi. Hoitamattomana vaiva johtaa kuolemaan vuorokauden kuluessa. Kiertymän lievempi muoto on juoksutusmahan laajentuma, joka ei tapa, mutta aiheuttaa huonoa ruokahalua ja syömättömyyttä.
   Kiertymän perimmäistä syytä ei tiedetä. Se liittyy runsaaseen väkirehun syöttöön, korsirehuvaltaisella ruokinnalla se on hyvin harvinainen. Ei tiedetä yksittäistä ruokintavirhettä, joka aiheuttaisi juoksutusmahan kiertymän. Tautia ei pystytä kokeellisesti tuottamaan vaikka koetettaisiin ruokkia kuinka väärin. Taudin puhkeamiseen tarvitaan ilmeisesti vahva yksilöllinen taipumus.
   Kiertymä ei parane ilman leikkausta. Pelkkä laajentuma paranee usein pellavansiemenlimalla ja väkirehun syötön lopettamisella. Tämä hoito tehoaa 2-3 vuorokauden kuluessa, jos on tehotakseen. Mikäli lehmän tila ei selvästi parane, kannattaa harkita leikkausta. Hyvissä ajoin tehty leikkaus onnistuu varsin hyvin, jopa 80% lehmistä paranee hyvään lypsykuntoon. Juoksutusmahavaivoja voi ehkäistä huolehtimalla että lehmä saa ainakin 2-4 kiloa hyvälaatuista heinää vuorokaudessa. Väkirehuannosta tulisi lisätä varovasti poikimisen jälkeen, lehmän ruokahalua seuraten. Jos jauhon syönti huononee, tulee annosta heti pienentää ja odottaa kunnes kaukalo taas tyhjenee. Tämä on huonomahaiseksi todetulla lehmällä erityisen tarkkaa työtä. Jos vaivan saa pysymään pois väkirehuannosta hienosäätämällä 4-6 herumisviikon ajan, pahin vaara on sen lypsykauden osalta ohitettu.
   Väkirehun jakaminen ainakin 3-4 annoksena päivässä lieventää jauhon aiheuttamaa "happohyökkäystä" mahaan. Jos juoksutusmahavaivoja ilmenee poikkeuksellisen paljon, säilörehun laatu kannattaa tutkituttaa. Huonolaatuinen säilörehu saattaa aiheuttaa virheellistä käymistä mahoissa ja altistaa myös juoksutusmahavaivoille. Tauti voi helposti uusiutua seuraavan poikimisen jälkeen. Kerran huonomahainen on aina huonomahainen.

Pieni hieho poiki ensimmäistä kertaa. Vasikkaa oli vaikea saada ulos , se tuli kyllä etuperin, mutta oli selällään. Pää oli huonossa asennossa ja kun ei muutakaan voitu (uudenvuoden aatto, eläinlääkäriä ei olisi saatu kiinni eikä olisi ehtinyt ajoissa) piti päähänkin laittaa veto että se kesti oikeassa asennossa. Koska tämä piti tehdä vasikan ollessa vielä kokonaan sisällä, naru tuli vain alaleukaan. Vetäminen kesti suhteellisen kauan vaikka vetäjiä oli neljä (2 aikuista ja 2 nuorta) ja hieho yritti tosissaan.
   Seuraavana aamuna huomattiin ettei alaleuka liikkunut ja leuka lerpatti suupielistä eteenpäin. Vasikka ei siis pysty liikuttamaan leukaansa ja näyttää ettei siinä myöskään ole tuntoa, mutta jos leuan laittaa kiinni tai sitä liikuttaa muuten se kuitenkin selvästi sattuu. Paraneeko ajan kanssa vai lopetetaanko . Vasikka pystyy kyllä syömään kun ihminen auttaa.
Kysyjä: "Tiedoton maalta"

(8.1.2001) Vasikkaa olisi hyvä näyttää eläinlääkärille. Näkemättä ei osaa arvioida paraneeko. Leukaluu saattaa olla murtunut tai sijoiltaan, jolloin korjaaminen voi olla vaikeata. Kyseessä voi olla myös hermovamma, joka saattaa parantua, jos vasikka saadaan ruokituksi. Pelkkä alaleuka ei kestä vetämistä juuri lainkaan. Leukaan asetettua narua tulisi käyttää ainoastaan pään ohjailuun, ei varsinaiseen vetoon.
   Varsinainen ongelmahan oli se, että vasikka oli selällään. Koettakaa seuraavan kerran kääntää vasikka oikeaan asentoon ennen vetämistä. Selällään oleva vasikka kääntyy useimmiten melko helposti, jos ei koeta vetää ensiksi. Mitä syvemmällä vasikka on sitä helpommin se kääntyy. Mielestäni synnytysongelmassa kannattaa aina ainakin soittaa päivystävälle eläinlääkärille. Näin eläinlääkäri voi antaa neuvoja ja arvioida onko syytä tulla paikalle vai kannattaako eläimenomistajan yrittää itse ensiksi.

Meillä on 3 kk:n ikäinen vasikka, joka on saanut vastikään 3 päivän seleenikuurin. Vasikka syö todella huonosti, suusta tulee vaahtoa ja ylösnousu itsenäisesti on hankalaa. Olemme kuitenkin yrittäneet "jumpata" eläintä, ja se jaksaakin olla hyvin tolpillaan kunhan on ensin ylös päässyt. Uloste on normaali, vasikka on saanut yhden lääkekuurin ripuliin.
   Nestetasapainosta on pyritty huolehtimaan ja eläin onkin juonut hyvin. Vaan miten saada sille ruokahalua? Eläin nyhtää kuivaa heinää jonkin verran, aiv:ta se ei koskekaan ja rehua se syö kohtalaisesti, mutta todella hitaasti.
Maija

(8.12.200) Kysymyksestä ei ilmene onko vasikka olut huono syntymästään asti. Syntymähuonolla saattaa olla jokin synnynnäinen vika. Koettakaapa katsoa vasikan suuhun, onko siellä kaikki kohdallaan. Vaahdon valuminen suusta viittaisi syömis- tai nielemisvaikeuksiin, esimerkiksi lievään kitalakihalkioon. Vasikalla voi olla myös kromosomihäiriö, aiheuttaa kuvaamiamme oireita. Olisi ehkä hyvä näyttää vasikkaa eläinlääkärille, kun hän seuraavan kerran käy tilalla. Jos vasikalla on synnynnäinen vika, sen ennuste on huono ja ahkerakaan hoitotyö ei tuota tulosta.

Mikä on ns. märkätulehdus ja miten sitä mahdollisesti voidaan hoitaa vai voidaanko sitä hoitaa? Kysymyksessä on kesän laitumella olleista hiehoista jotka poikivat vuoden (3 kpl) lopulla yksi poiki jolla havaittiin märkätulehdus kahdessa neljänneksessä. Onko mahdollista että laitumella olleet hiehot joita ei ole siemennetty niin on saaneet saman vaivan. Samalla kysyisin lisätieto siitä mikä tämän aiheuttaa? Onko mahdollista että sitä ilmenee lypsylehmillä jotka ovat kesällä ummessa, vai onko vain hiehojen vaiva. Juuri poikineella hieholla on kaksi neljännestä, joista tulee harmahtavaa ja pahan hajuista nestettä hyvin vähän. Mitä minun tulisi tehdä tilanteen korjaamiseksi, sillä olen laajentamassa tuotantoa.
Vuokraviljelijä

Märkätulehduksella on muitakin nimiä: kesäutaretulehdus, kärpäsutaretulehdus ja pyogenesutaretulehdus. Aiheuttajana on pyogenes-bakteeri, mahdollisesti yhteistyössä muiden bakteereiden kanssa. Bakteerit leviävät ilmeisesti kärpästen välityksellä. Tulehdus  iskee tavallisimmin hiehoihin ennen poikimista ja ummessa oleviin lehmiin. Tästä syystä tautia ei havaita ajoissa, vaan useimmiten utareneljännes tuhoutuu. Periaatteessa antibiootit tehoavat hyvin aiheuttajabakteeriin, mutta utarekudos on jo ehtinyt tuhoutua kun hoito aloitetaan.
    Kesäutaretulehdus on erityisen paha yleinen kosteina, lämpöisinä kesinä. Runsas määrä kärpäsiä laitumella lisää tulehdusriskiä. Jos tautitapauksia ilmenee, hiehot ja ummessa olevat lehmät kannattaa ottaa sisälle ja koettaa järjestää mahdollisimman hyvä kärpästorjunta. Sisällä on helpompi tarkkailla eläimiä päivittäin. Jos tulehdus saadaan hoidetuksi alkuvaiheessa, utareneljännes saattaa pelastua. Vedinkastosta aamuin illoin saattaa olla apua. Joskus on jouduttu laittamaan umpeenpanolääkkeet kaikille eläimille. Ennen käytettiin rokotetta, mutta siitä ei nykytietämyksen mukaan ole apua.

Kotitilallani puhaltui toista kertaa poikinut lehmä, poikimisesta oli kulunut noin kaksi kuukautta. Juotimme sille aluksi puoli pulloa Puhkoa, koska lehmän olo ei näyttänyt helpottuvan pyysimme naapurin isäntää pistämään. Jouduimme kuitenkin kutsumaan eläinlääkärin.
   Lehmää letkutettiin ja sen nälkäkuoppaan neulottiin kiinni putki, josta kaasut pääsivät pois. Letkuttamalla juotettiin Rumelania ja lisää Puhkoa. Tämän putken kautta lehmälle annettiin myös suoraan pötsiin Puhkoa.
   Tämä koko tapahtuma kesti viisi tuntia ja Puhkoa meni noin kolme pulloa. Lehmä sai myös rauhoittavaa ja suoneen vitamiinia tai jotain vastaavaa. Putken lisäksi kaasua poistettiin kahdella neulalla. Syyksi tuli hapan pötsi. Ponnistelumme palkittiin ja saimme lehmän pelastettua. Kysymykseni on, että paraneeko lehmä tämmöisen rääkin jälkeen? Voiko lehmän siementää uudelleen huoletta vai onko tulossa ongelmia ennen ja jälkeen poikimisen?
Tuleva emäntä

(8.12.200) Olihan kovat talkoot! Lehmä paranee melko varmasti ennalleen. Lehmän vastustuskyky on yllättävän hyvä, sen vatsakalvot eivät yleensä tulehdu vaikka pötsiin joudutaan pistämään reikiä. Happamen pötsin aiheuttama puhaltuminen on joskus vaikea saada laskemaan. Eläin paranee vasta, kun pötsin toiminta on palautunut normaaliksi. Onneksi tällainen puhaltuminen ei ole hengenvaarallista. (Hapan pötsi sinänsä voi olla hengenvaarallinen tila, muta ei puhaltumisen takia).
   Jos lehmälle saa juotetuksi pullollisenkin Puhkoa tai vaikka paraffiiniöljyä, paranemista voi rauhassa odotella ainakin puoli tuntia. Pistotoimiin on tarvis ryhtyä vasta, jos eläimen hengittäminen käy erittäin vaikeaksi. Öljy ja Puhko auttavat vaahtopuhaltumiseen eli vaarallisimpaan puhaltumistyyppiin. Pötsiin muodostunut vaahto ei tahdo tulla ulos edes pötsipistimellä tai letkulla, vaan kuplat pitää hajottaa öljyllä.

Vastapoikineella hyvätuottoisella lehmällä on utareen etuosassa märkivä hautuma, joka on vaikeasti puhdistettavissa mahan ja ison utareen välissä. Mikä hoidoksi, onko pelkoa, että aiheuttaa utaretulehdusta ellei saada paranemaan?
Merja

Ilmeisesti kyseessä on ihotulehdus, jollainen tavallisimmin ilmenee utareen sivulla takajalan ja utareen ahtaassa välissä. Tulehduksen syynä on se, että utareen ihon pinta hautuu rikki ja bakteerit saavat hyvän kasvualustan. Vaiva on joskus pahan näköinen ja hajuinen, mutta harvoin vaarallinen. Ilmeisesti bakteerit ovat erilaisia kuin utaretulehduksen aiheuttajat, koska utaretulehdus ei tyypillisesti liity tähän vaivaan.
   Hoidoksi voisi kokeilla puhdistamista jodipitoisella desinfektioaineella, esimerkiksi laimealla vedinkastolla. Lisäksi voisi sivellä sinkkipastaa, joka kuivattaa märkiviä haavoja. Vaiva helpottaa, kun utare pienenee loppulypsykaudella. Usein vaivaa tavataan ainoastaan ensimmäisen poikimisen yhteydessä, mutta ei varttuneemmilla lehmillä.

Luin eräästä lehdestä äskettäin, että hunaja tappaa stafylokokki- ja kolibakteereita. Onko asiassa perää? Voisiko sitä kokeilla myös lehmälle utareeseen ulkoisesti? Artikkelissa perusteluna oli se, että hunaja imeytyy n.1 cm:n syvyyteen ihon sisään. Artikkelissa sanottiin myös, että se tappaa bakteereita, joihin ei antibiootit tehoa. Tosin kyseinen lehti ei ollut ammattilehti. Kertokaa kokemuksistanne keskustelukanavalla!
Lapin akka

(8.12.200) Hunajassa on lukuisia bakteereita tappavia aineosia. Ihon pinnalle sivelty hunaja ei imeydy maitotilaan asti, joten se ei pysty tappamaan siellä olevia bakteereita eikä siten parantamaan jo puhjennutta utaretulehdusta. Maito on syvemmällä kuin yhden senttimetrin päässä ihon alla. Hunajalla voitelusa voi mielestäni huoletta kokeilla. Ei siitä mitään haittaakaan ole. Eräät utaretulehdusbakteerit, esimerkiksi stafylokokit viihtyvät iholla, ihobakteereiden tuhoaminen saattaa vähentää tartuntapainetta ja siten ehkäistä utaretulehduksen puhkeamista. Tällä periaatteellahan vedinkasto ja vedinsuihke toimivat.

Voiko lehmästä tulla "narkomaani"? Kokemuksia erään tilan lehmistä, joille annettiin aina särkylääkettä jos ne eivät esim. nousseet aamulla heti ylös kun isäntäväki astui navetan ovesta sisälle. Minusta vaikutti, että muutamat lehmistä odottivat päivittäistä särkylääkeannosta. Lääkkeen antaminen kyseisille lehmille ei ollut vaikeaa, isäntä meni lehmän viereen ja sanoi "pää tänne". Lehmä käänsi päänsä ja joi lääkeannoksen kakistelematta. Lääke oli 30 - 45 kpl Disperiniä. Tämä sattui jo vuosia sitten eräällä lomitustilalla.
Kyselee lomittaja Etelä-Karjalasta.

(27.10.2000) Ilmeisesti mikä tahansa eläin voi tulla narkomaaniksi. Tätä asiaa on eniten tutkittu rotilla, jotka oppivat juopoksi tai narkomaaniksi, kun annetaan huumaavaa ainetta riittävän kauan. Asetyylisalisyylihappo (Disperinin vaikuttava aine) ei ole huumaava aine, se ei aiheuta hyvänolontunnetta, joten on vaikea kuvitella että se tekisi narkomaaniksi.
   On myös vaikea kuvitella, että lehmä osaisi yhdistää lääkkeen juottamisen kivun lievenemiseen. Jos kipu hellittäisi välittömästi lääkkeen juottamisen hetkellä, lehmä voisi ehkä oppia odottamaan lääkeannosta aina tuntiessaan kipua. Kipu hellittää kuitenkin aikaisintaan puolen tunnin kuluttua lääkkeen juottamisesta, voisikohan lehmä olla niin fiksu, että se osaisi yhdistää puoli tuntia sitten tapahtuneen asian kivun lievenemiseen.
   Pitäisin todennäköisimpänä selityksenä sitä, että lehmä oppivaisena eläimenä on tottunut lääkkeenjuottotoimitukseen. Lehmähän tunnetusti mieltyy päivittäin samalla tavalla toistuviin asioihin. Ilmeisesti lääke ei maistu lehmän mielestä pahalta, joten miksi ei ottaisi "naukkuja" kun tarjotaan. Asian voisi varmistaa kokeella. Juotettaisiin Disperinin sijasta vaikka suolaliuosta ja katsottaisiin rupeaako lehmä vierastamaan juottotoimitusta.

Meillä on 3 kk ikäinen sonnivasikka, jolta on noin 2 kk ikäisenä lopetettu starttijuotto. Nyt jälkeenpäin vasikalle on tullut tosi sitkeä ripuli, jota on kestänyt jo reilun viikon eikä vasikka yritäkään parantua. Vasikka saa rehuja, vettä ja hyvää heinää. Kaiken maailman jauheita on kokeiltu sekä eläinlääkärin määräämiä tabletteja, mutta mikään ei auta. Ripulia on ollut myös muissa vasikoissa, mutta ne ovat toipuneet hyvin. Mikähän vasikalle voisi olla avuksi? Vasikka kyllä syö jonkun verran, mutta on silti laiha ja karva pitkä. Suhteellisen pirteä myös.
Riikka

(19.10.2000) Vasikka ilmeisesti jo märehtii hyvin, joten juotonaikaiset ripulit pitäisi olla jo ohi. Toimittakaapa eläinlääkärille ulostenäyte loisia varten. Tapaus ei kuulosta tyypilliseltä loistartunnalta, koska vasikka ei ilmeisesti ole ollut ulkona, mutta asia kannatta varmistaa. Loistartunta voi tulla myös niitetyn ruohon mukana tai tarttua toisesta vasikasta suoran. Samasta ulostenäytteestä voi tehdä myös baktreeriviljelyn. Näytteeksi otetaan noin tulitikkulaatikollinen mahdollisimman tuoretta ulostetta. Kätevän näyteastian saa esimerkiksi kameran filmin mukana tulevasta pienestä muovipurkista.

Veräjä auki ja koko lauma kirmaisi pitkin pihoja tiistaina ja tietysti yhdeltä 2 kk sitten poikineelta katkesi ilm.nivelsiteet utareesta, etuneljännekset valahtivat alas, verihyytymiä alussa runsaasti ja maitoa ei tullut, mutta nyt ei maito kovin veristä, mutta eroon lypsettävä.
   Jatkossahan ei varmaan kannata enää siementää vai mitä? Kiitos!
Riitta

(12.10.2000) Jos utare on valahtanut niin alas, että se haittaa lehmän elämää ja lypsämistä, ei kannata enää siementää. Tällä lypsykaudella on kuitenkin aikaa seurata millaiseksi lopputilanne kehittyy. Seuraava poikiminen ei paranna asiaa, mutta ei välttämättä huononnakaan. Veti häipyy maidosta itsestään noin viikon kuluessa.

Meillä on soluongelma. Tankkimaidossa on koko ajan yli 250 000 mutta alle 300 000. Olen miniänä talossa, joten ei ole hirveästi sanan valtaa kun meinaavat alkaa käyttämään vedinsprayta auttaako se? Mitä hyötyä on jatkuvasta lypsyrasvojen käytöstä? Miten pitäisi oikeaoppisesti umpeenpano "solukarjassa"? Täällä laitetaan umpipuikot melkein jokaiselle eikä oteta maitonäytteitä joten ei nähdä mikä bakteeri on kyseessä! Eli onko umpipuikoista hyötyä? Pitäisikö kutsua joku "ulkopuolinen" joka tulisi katsomaan mistä voisi johtua soluongelma?
Raisa

(12.10.2000) Kysyjä ei mainitse karja kokoa. Pienessä karjassa yksi tai kaksi runsaasti soluttavaa lehmää voi nostaa tankin solut yli neljännesmiljoonan solun.
   Katsoisin ensimmäiseksi lettupannulla kaikki lehmät. Reilusti solutestin hyydyttämistä neljänneksistä ottaisin maitonäytteen bakteeriviljelyyn vaikka meijerin kautta. Kun tulokset ovat selvillä kutsuisin oman eläinlääkärin, jonka kanssa voisi suunnitella jatkotoimenpiteitä. Soluongelmaan ei voi parantaa yhdellä ainoalla toimenpiteellä, vaan tulee suunnitella toimenpidelista, jota seurataan esimerkiksi yhden vuoden ajan. Vuotta lyhyemmässä ajassa ei saada tuloksia.
   Vedinspray ja vedinkasto auttavat, jos ongelmana on stafylokokin aiheuttama utaretulehdus. Muiden bakteerien aiheuttamassa ongelmassa se ei auta, voi periaatteessa jopa pahentaa tilannetta. Vedinrasvoja kannattaa käyttää, jos vetimet rohtuvat, muuten niistä ei ole apua. Umpeenpanohoito tulee suunnitella eläinlääkärin kanssa. Kaikkien lehmien rutiininomaista umpeenpanohoitoa antibiooteilla suositellaan ainoastaan silloin, kun valtaosalla lehmistä on tulehdus umpeenpantaessa. Tervettä lehmää ei umpituubi tee terveemmäksi. Myös umpeenpanolääkitys tulisi määrätä bakteerilöydöksen perusteella.

Millainen sairaus on naudan kinokuume?
"Katri"

(9.10.2000) Kinokuume on viruksen aiheuttama tauti. Suomessa sitä tavataan naudoilla yksittäisinä tapauksina, viimeksi vuonna 1999 yksi tapaus, sitä ennen vuonna 1997. Kinokuume on märehtijöiden tauti. Suurimmat taloudelliset tappiot se aiheuttaa tarhatuille peuroille, jotka ovat herkempiä kuin muut märehtijät.
   Kinokuume ei tartu kovin helposti, siksi se ei aiheuta epidemioita. Useimmiten jää epäselväksi mistä yksittäinen lehmä Suomessa saa tartunnan. Epäillään että lammas voisi kantaa virusta ja tartuttaa lehmän.
   Naudalle kinokuume aiheuttaa kuumetta, sierain- ja silmävuotoa. Virus rikkoo suun limakalvoja , siksi eläin valuttaa runsaasti kuolaa. Myös ripulia saattaa ilmetä. Eläin ei syö ja laihtuu hiljalleen. Tauti ei parane, vaan eläin kuolee tai useimmiten se lopetetaan kärsimästä.
   Kinokuumeen ennaltaehkäisyn kannalta olisi hyvä, jos nautoja ei pidettäisi samoissa tiloissa kuin lampaita. Myös Suomessa on jo tarhattuja peuroja, joista naudat on syytä pitää erillään,  ei pelkästään kinokuumeen pelossa, mutta myös muu taudit voivat tarttua.

Kommentti:
Huomasin tuossa kysymyksen vasikasta joka tuli ripulille saadessaan maitoa. Meillä oli samanlainen sonnivasikka, lähes samanikäinen. Ripuli loppui, kun aloimme antaa sille kiinteää ruokaa (heinää ja täysrehua) ja vettä. Kokeilimme myös piimää, mutta vasikka pysyi ripulilla. Tämän jälkeen sonnipoika piristyi huomattavasti.
"Kotinettailija"

(9.10.2000) Kiitokset kommentista. Tämäkin tapaus osoittaa, että mahdollisimman aikainen kiinteän rehun antaminen säästää monilta murheilta. Juotto tahtoo olla aina erilaista ruokintaa kuin oman emän imeminen. Esimerkiksi juottotiheys, juoman laatu ja lämpötila ovat optimaalisia ainoastaan emän juottaessa vasikkaa. Valtaosa vasikoista pärjää normaaleilla juottorutiineilla, mutta herkkämahainen vähemmistö ei pärjää. Kiinteässä rehussa on se etu, että sitä voi olla aina saatavilla ja vasikka saa säätää annoksen mielensä mukaan.

Mitä hygieniaohjeita lomittajan tulisi noudattaa virusripulitiloilla? Voiko esim.samoilla saappailla mennä muille tiloille joissa ei ole virusripulia (kiertävät lomittajat)? Poistaako desinfioimisaineet virusripulibakteerit ?
"Johtava lomittaja"

Ripulivirus leviää erittäin helposti. Ilmeisesti hyvin pieni virusmäärä riittää tartuttamaan taudin. Saappaita on vaikea saada niin puhtaiksi, että voisi olla varma että tauti ei leviä. Desinfektioaineet, esimerkiksi jodi ja kloori, tappavat viruksen, mutta saappaisiin jää aina mekaanista likaa (ulostetta, multaa, jauhomössöä), joka suojaa viruksia desinfektioaineilta. Saappaat tulisi pestä hyvin, huuhdella desinfektioaineella ja kuivattaa perusteellisesti (ainakin 1 vuorokausi) ennen kuin voisi olla kohtuullisen varma, että tauti ei leviä. Navetan eteisessä oleva desinfektioaineallas ei missään nimessä riitä tautisuojaksi.
   Mielestäni jokaisella tilalla tulisi olla saappaat lomittajaa, keinosiementäjää, eläinlääkäriä ja muita vierailijoita varten. Saappaiden hinta on pieni kulu taudin aiheuttamaan kuluun verrattuna. Lomittaja joutuu ikävään tilanteeseen, jos virusripuli tulee hänen käyntinsä jälkeen, riippumatta siitä toiko hän taudin vai ei. Tämän voi helposti välttää, jos ei mene omilla saappailla navettaan. Tauti voi kulkeutua myös vaatteiden mukana, siksi työvaatteet tulee pestä koneessa siirryttäessä tilalta toiselle. (24.8.2000)

Meillä on noin kahden viikon ikäinen sonnivasikka, jolle tuli ripuli. Olen antanut sille Startti-vasikkasuolaa ohjeen mukaan ja Startti-juomarehua kahdesti päivässä. Olen huomannut myös, että aina kun annan vasikalle maitoa tai juomarehua, se ripuloi. Voiko noin pieni vasikka olla allerginen maidolle? Olen antanut vasikalle ohueksi keitettyä kauravelliä, ja vasikka lopettaa ripuloinnin heti ja alkaa märehtiä. Mitä muuta voisin antaa vasikalle kun maitojuotto ei onnistu?
Emäntä Pohjanmaalta

Tuntuisi uskomattomalta, että pikkuvasikka olisi allerginen maidolle. Olisiko kyseessä vielä sattuma, kauravelliä ette ilmeisesti ole ehtineet kokeilla vielä monta kertaa, onhan vasikka vasta 2-viikkoinen. Rupeaako se todella märehtimään kauravelliä saatuaan? Ilmeisesti kyseessä on herkkämahainen yksilö, joka olisi hyvä saada syömään kiinteätä ravintoa mahdollisimman nopeasti. Koettakaapa juottoon kädenlämpöiseksi lämmitettyä piimää ja pitäkää hyvää vettä, heinää ja jotakin täysrehua jatkuvasti saatavilla. Lopettakaa juotto, kun kiinteää rehua kuluu yli 0,5 kg päivässä. Pitäkää juottomäärä mieluummin niukkana kuin runsaana. Huonomahaista vasikkaa auttaisi, jos päivän juomat antaisi 3-4 annoksena kahden sijasta. (23.8.2000)

Voiko vasikanjuottorehu olla jotenkin pilaantunutta? Sain yhden säkin sellaista juottorehua, joka oli pakattu pelkkään paperisäkkiin (muovisäkki oli "toisella laidalla"). Juotin vasikkaa ensin ternimaidolla, sitten saman nimisellä juottorehulla, joka oli pakattu oikein ja noin parisen viikkoa uudella väärinpakatulla juottorehulla, jonka jälkeen vasikalla alkoi lähteä kyljistä karva ja tuli ripuli. Vasikka ei syönyt paljon väkirehua, mutta söi jonkin verran heinää (ikä noin 3 viikkoa). Sitten vaihdoin juottorehua (ihan eri merkkiin), heti loppui ripuli ja karvanlähtö, ja vasikka piristyi ja alkoi syödä muutakin rehua.
   Koska juottorehu on ns. kostunut, pakkuuntunut ja "väljähtänyt" voiko siinä olla vitamiinin yms. puutteita (sinkki, seleeni, jne.)? Onkohan joku instanssi, joka tutkisi rehun edullisesti? Sitä on puolisen säkkiä jäljellä, enkä uskalla kokeilla sitä kellekään vasikalle, mutta haluaisin tietää onko se OK.
   Nimim. Vasikka kuntoon

Juottorehussa on rasvaa, joka voi hapettua eli härskiintyä, jos rehu on pakattu siten että se saa ilmaa. Härskiintynyt rasva voi periaatteessa aiheuttaa vasikalle karvanlähtöä. Ripuli ei ole tyypillinen oire tällaisessa tapauksessa. Myös E-vitamiini häipyy, kun rehu saa ilmaa. Hivenaineet, kuten sinkki ja seleeni eivät poistu hapettumalla. Vastaisuudessa olisi ehkä viisainta palauttaa väärin pakattu rehupussi heti kauppaan. Kauppias antaa uuden pussin tilalle ja palauttaa viallisen valmistajalle. Rehun tutkiminen on melko kallista ja rasvojen härskiintymisen tutkiminen on erityisen vaikeata, koska pussi on avattu jo ajat sitten. Varminta olisi heittää pois virheellisesti pakatun pussin loput.

Voiko lehmälle antaa poikimahalvauksen ja laidunhalvauksen ennaltaehkäisemiseksi kalsium (kalsiumkarbonaatti) ja magnesium (magnesiumoksidi) -valmistetta? Mikä on sopiva määrä?

Ummessa olevalle lehmälle on eduksi, jos se saa mahdollisimman vähän kalsiumia. Näin lehmä oppii irrottamaan kalsiumia luistaan eikä ole riippuvainen ruoansulatuskanavan kautta tulevasta kalsiumista. Magnesiumin saantia ei tarvitse erityisesti niukentaa ummessa ollessa. Kalsiumlisä ennaltaehkäisee poikimahalvausta, mutta se tulee antaa noin vuorokautta ennen poikimista, siis silloin kun maito alkaa laskeutua utareeseen. Paras teho saataisiin, jos osattaisiin antaa yksi annos 12 tunnin välein alkaen 1 vrk ennen poikimista ja lopettaen 1 vrk poikimisen jälkeen. Mikäli poikiminen rupeaa viivästymään, kannatta antaa annos 12 tunnin välein kunnes poikimisesta on kulunut vuorokausi. Jos lehmällä on halvauksen oireita, esimerkiksi syömättömyyttä, sille ei saa juottaa mitään, vaan pitää kutsua eläinlääkäri.
   Kalsiumia voi antaa joko maatalouskaupasta valmiina saatavina hyytelöinä tai irtotavarana saatavana kalsiumkarbonaattina (liitujauho). Jos ostatte valmista hyytelöä, tarkastakaa, että se ei sisällä kalsiumkloridia. Kloridi on nykykäsityksen mukaan niin pahan makuista, että lehmä vetää sen henkeen hyvin helposti. Uudemmissa valmisteissa on kalsiumasetaattia mikä on huomattavasti turvallisempaa. Kalsiumkarbonaatin kerta-annos on 100 grammaa.
   Magnesiumlisästä ei liene hyötyä välittömästi poikimisen aikaan annettuna. Magnesiumoksidia voi antaa laidunhalvauksen ennaltaehkäisyyn etenkin, jos on ilmennyt halvaustapauksia. Annos on 60 grammaa päivässä.

Olen kaupunkilainen nuori mies ja olen viettänyt lähes kaikki lapsuuteni kesät maalla. Siellä olen kuullut laidunhalvauksesta. Voisitko kertoa mikä se on, mistä johtuu ja voiko parantua. Olen kuullut, että johtuisi magnesiumin puutteesta?

Laidunhalvaus on äkillisen magnesiumin puutteen aiheuttama tauti. Magnesium on hermojen ja lihasten toiminnalle välttämätön aine. Jos magnesiumista tulee puutetta, lehmä ei pääse nousemaan jaloilleen ja se saa pahoja kouristuskohtauksia. Tauti voi jopa tappaa muutaman tunnin kuluessa.
   Eläinlääkäri antaa magnesiumliuosta suoneen, jolloin oireet helpottavat nopeasti. Kotikonstein ei laidunhalvausta voi hoitaa.
   Useimmiten magenisiumin puute aiheutuu imeytymishäiriöstä. Ruoansulatuskanavasta ei imeydy magnesiumia riittävästi. Imeytymishäiriölle altistaa esimerkiksi äkillinen ruokinnan muutos, joka tekee ulosteen löysäksi, rehu kulkee niin nopeasti lävitse, että hivenaineet eivät ehdi imeytyä. Tyypillisesti ruokinnan muutos tulee laitumelle laskun yhteydessä tai laidunlohkon muuttuessa. Tästä syystä tautia kutsutaan laidunhalvaukseksi. Se voi toki tulla myös sisäruokintakaudella.
   Laidunhalvauksen ennaltaehkäisemiseksi laidunkaudella annettavaan kivennäisrehuun lisätään magnesiumia.

Hei!
Ongelmana tilallamme on maidon heikot pitoisuudet. Talvikaudellakin rasvapitoisuus keikkuu 4,1 tuntumassa ja valkuainen on noin 3,3 - mutta kesän tullen pitoisuudet laskevat selvästi vuosittain. Nyt tulleessa analyysitiedotteessa 13.6. luvut olivat seuraavat: rasva 3,32; valkuainen 3,36 ja urea 33,00. Samoin kesäkuun alussa otetuissa lehmäkohtaisissa pitoisuuksissa oli mielestäni hälyttävän huonoja rasvapitoisuuksia.
   Seitsemällä lehmällä rasva oli 2,5 tietämillä ja kahdella alle 2%. Kaikkiaan lehmiä on kolmisenkymmentä. Nämä laihamaitoisimmat ovat niitä äskettäin poikineita, valkuaiset ovat ihan hyvissä lukemissa.
   Ruokinta on laidun (myös yöllä), kaura ja Raision Maituri. Isomaitoisimmat saavat kauraa nelisen kiloa, Maituria 12 - 14 kg ja kivennäiset. Onko tämä nyt selkeästi energianpuutetta? Lehmiemme keskituotos on 8500 ja yli kymppitonnin lypsäviä on useita. Tiinehtymisessä on toivomisen varaa (tai paremminkin kiimojen alkaminen poikimisen jälkeen viivästyy helposti).
   Kuulumme tarkkailuun, teetämme ruokintasuunnitelman (nyt ei laidunkaudella ole eri suunnitelmaa), väkirehu tulee ruokinta-automaatista turvan eteen 5 - 6 erässä. Kuivaa heinää ei ole annettu kuin kriisitilanteissa, koska olemme allergisia sille. Jossakin lehdessä kyllä mainittiin, että alhainen rasva voi kertoa paitsi energianvajeesta, myös hapanpötsistä?! Siis heinääkö helunoille vai mitä keksisin? Kuinka korjaan tilannetta? Lehmillämme olisi varmasti rahkeita lypsää enemmänkin ja ennen kaikkea "paksumpaakin" maitoa.

Ilmeisesti helunanne eivät saa riittävästi kuitua. Väkirehuannos on niin suuri, että se täyttää mahan ja laidunruohoa ei enää mahdu. Tällaisella ruokinnalla maitomäärä on tyypillisesti korkea, mutta rasva kevytmaidon lukemissa. Täytyy onnitella teitä taitavina ruokkijoina, koska olette saaneet lehmien mahat pysymään kunnossa noin vähällä karkearehulla. Ruokinta-automaatti varmasti on hyväksi avuksi. Kerroitte isomaitoisimpien saavan väkirehua 16-18 kg, eli noin 13-14 kg kuiva-ainetta, mikä on lähes 2,5 kg/100 elopainokliloa kohti. Hyvän maitorasvapitoisuuden kannalta tavoite olisi, että runsastuottoinenkin lehmä saisi vähintään 40 % kuiva-aineesta karkearehuna. Jos laskemme, että lehmänne syövät noin 3,5 kg kuiva-ainetta/100 elopainokiloa, karkearehusta tulee vain noin 30 % kuiva-aineesta.
   Heinä helunoille todennäköisesti korjaisi rasvaa. Allergian kanssa kannatta olla varovainen, joten voisiko kuivatuksen sijasta paalata heinän isoihin paaleihin esikuivattuna. Näin pölyongelmaa ei tulisi, mutta lehmät saisivat hyvää karkearehua. Laidunkaudella kannattaa ehkä vähentää väkirehuannosta heti, kun tuotos on vähän alentunut huipustaan. On mahdollista, että myös tiinehtymisnen paranee, kun kuitua saadaan lisää.

Mistä johtuu että sonnilla oli teurastuksen yhteydessä todettu maksamatoja ? Mistä niitä tulee ja miten ne vaikuttaa eläimeen ? Näkyykö se ulos päin eläimestä ja miten ?
Mervi

Maksamato on noin yhden senttimetrin pituinen litteä mato, joka elää naudan maksan pinnalla kulkevissa sappitiehyeissä. Maksamadolla on mielenkiintoinen tarttumismekanismi. Madon munat erittyvät naudan ulosteen mukana maahan, mistä eräs kotilolaji syö ne suuhunsa ja saa maksamadon esiasteen elimistöönsä. Kotilo erittää maksamadon esiasteen sisältäviä limapallosia, joita muurahaiset syövät. Maksamadon esiasteet vaeltavat muurahaisen hermoihin ja saavat muurahaisen kiipeämään laitumen ruohojen kärkiin, mistä ne joutuvat ruohon mukana naudan suuhun ja pötsiin. Pötsistä madot vaeltavat suoliston kautta maksaan ja sappitiehyeihin. Tuskin pokemonillakaan on näin monivaiheista elinkiertoa.
   Maksamato ei juurikaan aiheuta näkyviä oireita naudalle. Suurin taloudellinen tappio on, että maksa saatetaan joutua hylkäämään kokonaan tai osittain lihantarkastuksessa. Lampaalle sama maksamato saattaa aiheuttaa jopa kuolemaan johtavan maksatulehduksen ja -kirroosin.
   Nautojen rutiininomaiseen lääkitykseen ei Suomessa liene syytä ryhtyä. Maksamatoon hyvin tehoavia lääkkeitä on saatavilla ainoastaan eläinlääkärin kautta lääkintäviranomaisten erityisluvalla. Tällaisia lupia on haettu ja myönnetty pääasiassa lampaiden hoitoon. Ennaltaehkäisyssä on tärkeätä, että lampaita ja nautoja ei laidunneta samoilla laitumilla.  Väli-isäntänä toimiva kotilo viihtyy laitumen kosteimmissa kohdissa, joten seisova vesi  kannatta koettaa aidata eläinten saavuttamattomiin, mikäli maksamatoa on tilalla todettu.

Eräässä vastauksessa joita luin puhuttiin nälkäkuopasta. Mikä se on ja missä päin eläintä se sijaitsee?
"Kiinostunut maalaistyttö"

Nälkäkuoppa on lehmän vasemmalla puolella kylkiluiden takaklaaren, selkärangan ja lonkkakyhmyn rajaamassa kolmiossa. Tällä alueella lehmän etumahoista suurin, pötsi, on välittömästi ihon ja vatsanpeitteiden alla.
   Jos pidät nälkäkuopassa kättäsi noin minuutin ajan, voit tuntea pötsin supistukset. Kun pötsi on tyhjä, nälkäkuoppa on enemmän kuopalla kuin lehmän juuri syötyä pötsinsä täyteen. Jos pötsiin kertyy jostakin syystä ylimääräistä kaasua tai vaahtoa (lehmä puhaltuu), nälkäkuopan alue pullistuu ulospäin.

Onko markkinoille tullut jo sellaista loishäätörokotetta vasikoille, että yksi piikitys kesässä riittäisi?
Nimimerkki: Kesää odottaessa

Yhden piikityksen loisrokotetta tai lääkettä ei ole vielä keksitty. Ulkomailla käytetään naudan mahaan laitettavia kapseleita, jotka erittävät hitaasti loislääkettä koko laidunkauden ajan.  Suomessa ei näitä ole saatavana.
   Jos nuorkarja laiduntaa lohkolla jolla on aikaisempina vuosina ollut nautoja, loislääkitys olisi syytä antaa kaksi kertaa kesässä. Loisten elintapojen mukaan suunniteltu, optimaalinen loishäätö olisi sellainen, että ensimmäinen lääkitys annetaan 2-3 viikkoa laitumelle laskun jälkeen ja toinen 4-5 viikkoa ensimmäisen lääkityksen jälkeen. Varsin hyvä on myös yksinkertaisempi ohjelma, jossa annetaan lääkitys laitumelle laskettaessa ja sisälle otettaessa. Loislääke voidaan antaa joko pistoksena tai eläimen selkään kaadettavana, ihon lävitse imeytyvänä lääkkeenä. Naudan loislääkkeitä ei saa ilman reseptiä.
   Tulevana laidunkautena voidaan odottaa matojen vaivaavan nuorkarjaa tavallista enemmän, koska ainakin Etelä-Suomessa lumi suli nopeasti ja näyttää siltä, että eläimet pääsevät laitumelle pian lumen lähdettyä. Tällaiset olosuhteet helpottavat edellisenä kesänä laitumeen jääneiden loistoukkien säilymistä ja tarttumista laitumelle laskettaviin eläimiin.

Kertoisitko karvatuppipunkista. Saako sen millään lehmästä hävitettyä, tarttuuko helposti jne?
Liinu

Karvatuppipunkki eli sikaripunkki eli demodex elää nimensä mukaisesti karvatupessa. Se tarttuu eläimestä toiseen kosketuksen kautta. Kaikki karjan eläimet saavat tartunnan. Oireena nähdään noin herneen puolikkaan kokoisia kohoumia eri puolilla eläimen ihoa, yleisimmin lavoissa, kaulalla ja pään alueella. Usein iho kutiaa ja eläin hankaa itseään parsirakenteita vasten.
   Kun iho rikkoutuu, kohoumiin tulee rupia. Vaivaa tavataan yleisimmin hiehoilla. Toisen poikimisen aikoihin useimmat eläimet ovat kehittäneet vastustuskyvyn, eikä oireita enää ilmene. Punkkia ei nykytietämyksen mukaan saa hävitetyksi karjasta.
   Punkki ei tavallisesti vaivaa eläimiä niin paljon, että esimerkiksi tuotos kärsisi. Talvisaikaan, etenkin ahtaissa, kosteissa navetoissa kutina ja iho-oireet saattavat kuitenkin olla melko voimakkaat. Joskus yksittäinen eläin kärsii enemmän kuin karjan muut eläimet. Hyvää hoitoa ei ole vielä keksitty. Olen kuullut, että Coopersect Spot On- niminen lääke tehoaisi jonkun verran. Myös Ektosid tappaa punkit käsitellyltä ihon alueelta.
   Molempia lääkkeitä saa apteekista ilman reseptiä. Ryhtyisin hoitamaan ainoastaan eläimiä, jotka selvästi kärsivät punkkioireista. Suurin harmi karvatuppipunkista koituu nahkateollisuudelle, sillä vuodassa on loisen tekemiä reikiä.

Minulla on puolitoista kuukautta sitten poikinut hieholehmä, jonka utare hilseilee valtavasti. Lypsän lehmäni käsin ja käytän lypsyvoiteena Tummelia. Lisäksi rasvaan vetimet hyvin lypsyn jälkeen ja pidän utareliivit päällä. Tästä huolimatta vetimien iho kuivuu, halkeilee ja irtoilee ja myös utareen pinnalta (etenkin takaosasta ja alta) irtoaa jatkuvasti kuivunutta hilseillyttä ihoa. Niin sanotun "kuoriutumisen" jälkeen iho on taas muutaman päivän pehmeä ja kimmoisa, mutta sitten alkaa taas kuivuminen ja nahkan irtoilu. Voiko Tummeli aiheuttaa tällaista, voiko lehmä olla allerginen tälle voiteelle? Vai johtuuko ihon hilseileminen siitä että kyseessä on hieho ja utare niin sanotusti vielä "mukautuu". Harvemmin olen kyllä tällaista nahkan kuivattajaa nähnyt.
"Ihmettelijä"

Kuvaamanne vaiva todella kuulostaa kovin ihmeelliseltä, joten täällä päässä on toinen ihmettelijä.
   Olikohan hiehollanne paha utarepöhö poikimien aikaan? Pöhön jäljiltä utare saattaa "kuoria" nahkaa jonkun aikaa. Vaivan pitäisi parantua, kun pöhö on mennyt pois. Kutiaakohan utareen iho? Joskus utareen takaosaan (utarepeiliin) pesiytyy syyhypunkkeja, jotka ärsyttävät ihoa. Punkkien oireena on kutina, joka ilmenee myös muualla kuin utareessa, esimerkiksi hännän tyven alueella. Olisi ehkä hyvä näyttää hiehoa eläinlääkärille.
   Kokeilisin myös lypsyvoiteen vaihtamista. Ei milloinkaan voi olla varma, että jokin voide ei ärsytä ihoa ennen kuin on kokeillut vaihtaa valmistetta. Jos käytätte vedinkastoa, voisitte kokeilla tehoaineen vaihtamista. Esimerkiksi jos nyt käytössä on jodipitoinen vedinkasto, voisi koettaa vaihtaa kloorheksidiinipitoiseen.

Mitä tehdä silloin, jos lehmältä tai vasikalta tapaturmaisesti irtoaa sorkka tai sarvi?
Nimim. "Sarvi kädessä"

Sarvi irtoaa harvoin kokonaan. Useimmiten irtoaa ainoastaan päällimmäinen kerros eli "tuppi", mikä osa vastaa ihmisen sormen tai varpaan kynttä. Sama pätee sorkkaan, tosin sorkan irtoaminen on paljon harvinaisempi tapaturma kuin sarven irtoaminen.
   Jos sarven tuppi irtoaa, tulee julmasti verta, mutta tila ei ole hengenvaarallinen. Vuotavan sarven voi yrittää sitoa esimerkiksi kietomalla ideaalisidettä tiukasti päälle. Lehmä aristaa kovasti (vertaa jos oma kynsi olisi irronnut), joten tehtävä voi olla aika hankala. Vähitellen verenvuoto lakkaa ja sarven päälle kasvaa uusi, mutta ruttuinen tuppi. Side saa olla paikallaan kunnes se irtoaa itsestään. Mikäli koko sarvi on taittunut, kannattaa kutsua eläinlääkäri, joka puuduttaa sarven tyven ja sahaa tyngän pois.
   Jos iso sorkka irtoaa tai vaurioituu pahasti, kannattaa kutsua eläinlääkäri. Jos pikkusorkka eli kyntönen irtoaa kokonaan, vaiva paranee useimmiten itsestään. Jos kyntönen jää repsottamaan, se  kannattaa leikata pois tai kutsua eläinlääkäri leikkaamaan. Repsottava kyntönen on hyvin kivulias ja paranee hitaasti.

Meillä on parsinavetta ja ruokinta tehdään käsin. Lehmien tuotos on tällä hetkellä noin 7500 kg ja se on noussut vuosittain hitaasti. Minulla on nyt noin 3 vuoden ajan ollut lehmillä paljon kiimahoitoja. On ollut monesti rakkulalehmiä, tai sitten niin kuin tänä talvena niin lehmien kiimat ovat olleet pitkiä 5-7 päivää. On ollut pari kiimatonta, mutta kierukka on niihin usein auttanut. Ruokinnassa olen käyttänyt kauraa joka on jauhettu vasaramyllyllä, enimmillään viljaa on tullut lehmää kohti noin 10kg/pv. Tiivisteenä olen käyttänyt Futura Maituri 150:tä ja lisäksi olen antanut melassikeikettä ja tietysti kivennäisiä . Rehuannoksen olen jakanut neljään osaan päivässä. Olen miettinyt kannattaisiko rehusysteemiä muuttaa niin että jauhetun viljan tilalle tulisi litistetty vilja (uusi mylly maksaisi noin 24000 mk ja meillä on vain 12 lehmää, kannattaisikohan?) vai olisiko ehkä siirryttävä käyttämään puolitiivisteitä . Kiimaongelmiin on varmasti monia syitä mutta monesti lehmät laihtuvat poikimisen jälkeen, vaikka niille antaisi mitä proppia vielä lisukkeeksi. Vai onko ainoa hoito, että rakkulalehmät laitetaan autoon?
Maidontuottaja Etelä-Karjalasta.

En usko, että myllyn vaihtaminen ratkaisisi ongelmaa. Se, että lehmät tuppaavat laihtumaan poikimisen jälkeen viittaisi siihen, että rehun energia ei riitä ensimmäisten lypsykuukausien aikana. Tästä uskoisin useimpien kiimaongelmienkin johtuvan. Olisi ehkä viisasta analysoida nyt käytettävissä olevien rehujen energia- ja valkuaispitoisuus ja tulosten perusteella laskea miten paljon niitä pitäisi antaa jotta ravinnontarve tulisi tyydytetyksi. Laskelman perusteella olisi sitten helpompi arvioida tarvitaanko esimerkiksi puolitiivistettä. Kysykääpä vaikka meijerin ruokinta-asiantuntijalta apua.

Mikä on oikea annostus AIV 2:sta vasikan juomaan ns. vapaassa hapanjuotossa? Muistelen, että 0.3 dl/100 litraa juomaa.
Kysyvä ei tieltä (kauas) eksy

Annostus on AIV 2 Plus -säilöntäaineella 300 ml (3 dl) sataa litraa kohti. Tavoitteena on laskea maidon Ph 4:n paikkeille. Hapatuksen etuna on se, että maito säilyy paremmin ja sitä voidaan esimerkiksi pitää tuttiämpärissä saatavilla koko päivän ajan.

Tänä vuonna tuli ainakin täällä etelässä huono rehusato. Ensi talvena on varaa antaa vain hiukan (noin 10kg/pv/turpa) säilörehua ja saman verran heinää, lisäksi on ostettu sinimailasraetta ja tuoreleikettä. Eli rehua on jos jonkinlaista, mutta mitäs ammujen masut noin monenlaisesta pöperöstä tykkää?
Minna

Positiivinen puoli viime kesän korsirehuissa on se, että ovat hyvälaatuisia. Jos teillä on todella saatavilla 10 kg säilörehua ja saman verran heinää ammua kohti päivässä, se riittää hyvin. Se on rehuyksiköinä jo yli ylläpitotarpeen. Parhaassa maidossa olevat lehmät eivät todennäköisesti edes pysty syömään tuota kaikkea, koska väkirehullekin on jäätävä tilaa. Ammujen masut tottuvat monenlaiseen pöperöön, kunhan malttaa tehdä ruokinnan muutokset hitaasti.

Kolmatta kertaa poikiva lehmä alkoi oirehtia viikkoa ennen odotettua poikimapäivää. Maha ikään kuin putosi ja tuli samantapaiset oireet kuin halvauksen alussa. Eläinlääkäri oli myös halvauksen kannalla ja antoi kalkkia. Lehmä huononi ja kahden päivän kuluttua päätettiin laittaa oksitosiinia. Sieraimista tuli vähän veristä räkää, niska oli koko ajan märkä, lämpö 39.2. Eläinlääkäri kokeili etsiä vasikkaa kun laitettiin oksitosini. Lehmä oli aloittanut poikimavalmistelut ennen ensimmäistä lääkärin käyntiä, mutta tuli mieleen että kaikki pysähtyi siihen kalkin antoon ja niinpä päädyttiin siihen oksitosiinin antoon. Lehmä poiki 2 vrk:n kuluttua piikistä normaalisti. Silloin kun eläinlääkäri kokeili emättimen kautta vasikkaa, ei saanut oikein selvää onko hengissä ja epäili mm. kuperkeikka kohtua, josta kivut voisi johtua. Poikimisen jälkeen lehmän vointi taas huononi, nyt syyksi muuttuikin maksa. Tällä hetkellä lehmä yrittänyt aloitella syöntiä uudelleen, mutta jälkeiset eivät ole tulleet ja kuume on noussut!
   Lehmä voi nyt paremmin kun viimeisen eläinlääkärin käynnin jälkeen vaikkakin potee kuumetta. Jauhokin on alkanut maistua, vaikkakin vasta kolmen kilon päiväannoksella, maitoa tulee noin 25 kg. Voiko maksa toipua, jos on jo ns. kuolleen kirjoissa? Voiko maksa muka joutua koville jo noin viikkoa ennen poikimista, kun maitokaan ei vielä valu (herkkä lehmä)? Mitä teen lehmälle, ilkeenkö vielä pyytää eläinlääkäriltä lääkettä jälkeisten saamiseksi pois, varmaankin siis tulehduslääkettä. Lehmä karjan paras(tuotos 11 600) ja ei vielä lehmävasikkaa. Ei eläin tietty ole vielä normaali, kun on kuumetta.
   Kyselee Päivi

Mahan huomattava putoaminen ennen poikimista voisi johtua vatsalihasten ratkeamisesta, tyrästä. Tällainen vaiva on melko tavallinen ja se saattaa hidastaa synnytyksen kulkua. Verinen lima sieraimista ei tosin kuulu taudinkuvaan. Lämpö 39,2 astetta on normaali poikimista tekevällä lehmällä. Toinen mahdollisuus on sikiönesteiden kertyminen. Tässä vaivassa kohtuun kertyy niin paljon nestettä, että sieltä on vaikea löytää vasikkaa.
   Useimmiten tällainen lehmä poikii ennen aikojaan, eikä saada elävää vasikkaa. Oli vika kumpi hyvänsä, jälkeiset jäävät ja maksa rasittuu ja rasvoittuu. Maksan rasvoittuminen voi hyvin alkaa jo ennen poikimista, koska tiineyden loppuvaihe rasittaa lehmän aineenvaihduntaa. Jälkeisten jääminen lisää maksavaivan riskiä.
   Jos lehmä syö, vaikka vain 3 kg väkirehua päivässä, ja korsirehut päälle ja lypsää, sillä on hyvät mahdollisuudet selviytyä. Kuume liittynee jälkeisiin ja laskee, kun jälkeiset ovat tulleet. Jos mahan repsahtaminen johtuu tyrästä, olisi hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa vieläkö lehmä kannattaa siementää. Lievä tyrä ei ole este uudelle tiineydelle etenkin, kun kyseessä on hyvä lehmä, jolta on vielä lehmävasikka samatta. Eläinlääkäriä ilkeää aina pyytää katsomaan eläintä. Sitä varten meidän ammattikunta maakunnassa tahkoaa.

Haluaisin tietää LISTERIA-bakteerista, joka aiheuttaa lehmälle jonkinlaisen toispuolisen halvauksen! Meillä on lehmä, joka sairastui seuraavasti: Ensioireena lehmä märehti vähän laiskasti "litskuttaen" ja märepaloja putoili. Sitten pian suusta valui myös "vihreää liisteriä" litratolkulla, yön jälkeen sitä oli lattialla tosi paljon.
   Ruokahalu oli hyvä ja lehmä joi ehkä epätavallisen paljon. Kuitenkin lehmä laihtui "silmissä". Sitten huomasimme, että lehmän oikea korva lerpotti alaspäin, eikä se liikuttanut sitä. Tarkemmin katsottuamme, huomioimme, että myös oikea silmäluomi oli jotenkin halvaannuksissa, silmä kyllä toimi. Oikea alahuuli oli myös jotenkin "lerpallaan"(josta ehkä osittain johtui "liisterivuoto"). Maitomäärä putosi pikkuhiljaa. Ensihuomioista eläinlääkärinkutsumiseen kului parisen päivää, koska luulimme vuodon ensin johtuvan esim. hampaan irtoamisesta... Diagnoosi oli listeria ja hoitona 4 vrk Terramycinia pistoksina. Nyt viimeisestä piikistä on kulunut 3 pv ja NÄYTTÄISI siltä, että hoito tepsisi. Vaikka eläinlääkäri varoitteli "uskomasta" liikaa... Tänään ei "liisteriä" enää valu, vain hiukan vihreää vettä, korvakin heiluu jo hiukan ja maitomääräkin on osittain palautunut. Toivotaan parasta...
   Millainen bakteeri listeria oikein on? Kauanko on itämisaika tartunnasta oireisiin? Olivatko kuvaamani oireet tyypillisiä tälle taudille? Miten äkkiä tauti etenee? Kuolemaan saakka? Paraneekohan listeria koskaan kokonaan eli tuleeko lehmästä koskaan "kunnon lypsylehmää"?
   Voiko tauti uusia "samasta pesäkkeestä" esim. poikimisen yhteydessä? Voiko lehmää enää koskaan laittaa teuraaksi sen menemättä hylkyyn? Eikö bakteeria voi elossa olevasta lehmästä mitenkään tutkia? Pitääkö meidän siis ilmoittaa listeria-epäilystä teuraaksi laitettaessa? Onko tiedossa paljonko listeriaa esiintyy Suomessa (lehmillä)? Mutta mistähän johtuu lehmän VALTAVA himo kivennäiseen?
   terv. emäntä

Niinhän se on, listeria aiheuttaa liisterin valumista suusta. Listeria on yleinen bakteeri kaikkialla eläinten ympäristössä. Erityisen hyvin se viihtyy huonolaatuisessa säilörehussa. Onneksi se on melko voimaton taudinaiheuttaja. Vaikka koko karja altistuu bakteerille, vain yksittäiset eläimet sairastuvat. Kuvaamanne oireet ovat tyypillisiä listerian aivotulehdusmuodolle. Aivohermot tulehtuvat ja nimenomaan pään alueen toiminnat halvautuvat. listeria voi joskus harvoin aiheuttaa myös utaretulehdusta, abortin tai silmätulehduksen. Itämisaika on 2-6 viikkoa tartunnasta. Oireiden alkamisen aikoihin eläimellä on kuumetta, mutta se laskee 3-4 päivän kuluessa. Halvausoireet voivat kestää jopa viikkoja. Paneminen riippuu siitä, miten pahasti eläin halvautuu. Jos nielemis- ja pureskelutoiminnot halvautuvat, ennuste on huono. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos eläin pystyy syömään ja juomaan eli ei kuole nälkään ja janoon, se todennäköisesti paranee lypsylehmäksi. Hoitona käytetään antibiootteja sekä penisilliini että tetrasykliini tehoavat.
   Listeria-bakteeria on navetassa, joten se voi satunnaisesti puhjeta taudiksi milloin vain. Esimerkiksi poikiminen voi olla vastustuskykyä alentava stressitekijä, joka saattaa altistaa listerialle. Tautia tavataan eniten sisäruokintakaudella. Tämä voisi selittyä sillä, että säilörehu on todennäköisin tartuntalähde.
   Sairastuneen ja parantuneen lehmän voi laittaa teuraaksi antibioottien varoajan päätyttyä. Sairaat eläimet eivät ole uhka elintarvikkeille, vaan lehdistössäkin kohutut voin listeriatartunnat ovat peräisin meijeriprosesseista. Bakteeri on vaikea todeta elossa olevasta lehmästä muuten kuin oireiden perusteella.
   Eläinlääkäri on velvollinen ilmoittamaan listeriatapaukset läänineläinlääkärille, joten karjanomistajan ei enää tarvitse huolehtia ilmoituksista. Listeriaa raportoidaan Suomessa naudoilla noin yksi tapaus kuukaudessa, joten kovin yleisestä taudista ei ole kyse. Kivennäisten himo on yleensä merkki kivennäisten tai suolan puutteesta. Kokeilkaapa antaa suolaa sellaisenaan, jos se maistuu erityisen hyvin, puute on nimenomaan suolasta.

Meiltä kuoli viime syksynä nätti lehmävasikka. Iltanavetalla huomasimme, että se oli täyttyneen näköinen. Ajattelimme että se oli kovalla paskalla, joten annoimme sille ruokaöljyä. Vasikka ulosti vaikkei sitä paljon tullut. Tämä ei kumminkaan näyttänyt helpottavan vasikan oloa, joten soitimme eläinlääkärille. Hän käski juottaa vasikalle puhkoa ja pistämään että saataisiin vatsasta kaasua pois. Sitä yritettiin, mutta sieltä ei saatu kuin pikkuisen pois. Huomasimme myös, ettei vasikka virtsannut, joten soitimme uudestaan eläinlääkärille. Hän epäili että vasikalla olisi tukos virtsaputkessa. Yritimme juoksuttaa vasikkaa, mutta se oli väsyneen näköinen ja horjahteli ja yritti aina välillä laittaa maata. Olisiko mahdollista että se oli tukos virtsa putkessa vai joku muu ja olisiko siihen ollut mitään hoitokeinoa.
   Mietiskelijä

Jos kyseessä on pikkuvasikka, puhaltuminen johtuu useimmiten juoksutusmahaan kertyneestä kaasusta. Kyseessä on ilmeisesti jonkunlainen mahaportin kouristus, maito ei pääse juoksutusmahasta suolistoon. Jos kyseessä on jo korsirehua syövä vasikka, kyseessä saattaa olla myös pötsiin kertynyt kaasu tai vaahto. Jos turvotus on enemmän vasemmalla puolella, pötsi on puhaltunut, jos oikealla, juoksutusmaha on puhaltunut.
   Öljy auttaa pötsin puhaltumiseen. Juoksutusmahan puhaltuminen on vaikeampi juttu, ja se johtaa usein kuolemaan. Turvonnut juoksutusmaha saattaa jopa pyörähtää pois paikoiltaan, jolloin eläin kuolee hyvin nopeasti. Puhaltunutta eläintä ei saisi milloinkaan juoksuttaa, koska sen on vaikea hengittää muutenkin. Pistäminen on viimeinen keino, mutta se saattaa pelastaa eläimen hengen.
   Virtsaputken tukos on hyvin harvinainen lehmävasikalla. Runsaalla väkirehuruokinnalla olevilla sonneilla sitä saattaa ilmetä. Pitäisin juoksutusmahan turpoamista todennäköisimpänä syynä  vasikkanne kuolemaan. Pelkään pahoin, että mikään kotihoito ei olisi sitä pelastanut.

Huomasin että palstalla oli kysymys vasikan karvan lähtö turvasta. Meillä huomattiin sama ongelma yhdellä meidän vasikoista. Kun lopetimme ternimaidon juoton niin karva kasvoi ajan kanssa takaisin. Vasikka oli kova pökkimään ja työnsi turvan aina ämpärin pohjaan juodessaan.
   Vastauksen Löytänyt

Kiitokset kommentista. Karvanlähtö on todella juottovasikoiden ongelma ja se helpottaa, kun eläin alkaa syödä kiinteätä rehua ja pötsin toiminta käynnistyy. Ilmeisesti vaivaa voi ilmetä myös maitojuoton yhteydessä, ei pelkästään juomarehua käytettäessä.

Meiltä meni viime talvena lehmävasikka. Olisiko sillä ollut keuhkoissa jotain vikaa koska kun sitä juotettiin se joi hirveän hitaasti ja piti aina pitkiä taukoja hörppyjen välissä. Maatessaan se hengitti suu auki ja se makasikin monesti suorana kyljellään ja sitä sai sen jälkeen törkkiä kunnolla että sai sen ylös juomaan.
   Ihmettelijä

Jos vaiva ilmeni heti syntymän jälkeen, vasikalla saattoi olla jokin synnynnäinen heikkous, esimerkiksi lievä kitalakihalkio. Kitalakihalkiossa osa suuta ja nenäonteloa erottavasta kitalaesta puuttuu. Sitä ei vasikalla voi hoitaa. Kitalakihalkiota voi epäillä, jos vasikalla tulee juomaa sieraimista juomisen jälkeen. Tällaisella huonosti juovalla vasikalla saattaa mennä maitoa "väärään kurkkuun" eli henkitorveen, mistä seuraa keuhkotulehdus. Suu auki hengittäminen viittaisi keuhkotulehdukseen, mikä on tappava tauti. Laihana lohtuna voisi sanoa, että ehkä vasikan kuollessa ei hyvä eläin hävinnyt. Todennäköisesti siitä ei olisi tullut kunnollista lypsylehmää.

Meillä meni syksyllä lehmä teuraaksi koska sillä oli huonot takajalat se aristi niitä ja seisominen näytti vaikealta. Koitettiin olisiko ulkoilu auttanut, mutta se ei näyttänyt helpottavan sen oloa. Viimeisellä kerralla kun se laitettiin ulos se laittoi kesken matkan maata ja kuolaa valui suusta. Kun se sitten vietiin teurastamolle ja soitimme seuraavana päivänä lehmän painoa niin siellä sanottiin että koko ruho meni hylkyyn koska lehmällä oli sydänpussin tulehdus ja märkäpesäkkeitä ruhossa. Mistä nuo johtuvat ja voiko niitä millään estää tulemasta? Miten sydänpussin tulehdus vaikuttaa lihaan entä märkäpesäkkeet?
   Kyselijä

Sydänpussin tulehdus aiheutuu verkkomahaan joutuneesta pistävästä esineestä, esimerkiksi naulasta tai rautalangan pätkästä. Verkkomaha nojaa sydämeen, siksi mahan läpi pistävä piikki helposti vaurioittaa sydänpussia ja vie sinne bakteereita. Sydänpussista bakteerit leviävät kaikkialle elimistöön.
   Mihin bakteerit pysähtyvät, sinne kehittyy mätäpaise. Bakteerit pysähtyvät mielellään niveliin, tästä syystä lehmänne jalat olivat kipeät. Lehmä on niin sitkeähenkinen eläin, että tulehdus saa jyllätä melko pitkään, jopa useita viikkoja, ennen kuin selkeät oireet ilmenevät. Mätäpaiseita sisältävää ruhoa ei luonnollisesti voi käyttää ihmisravinnoksi, siksi se hylätään. Useimmiten jo haju on sellainen, että hylkäyspäätös on helppo tehdä. Onneksi sydänpussin tulehdus on melko harvinainen vaiva. Sitä ei voi hoitaa. Useimmiten verkkomahaan joutunut naula ei aiheuta lainkaan oireita tai huomataan ainoastaan 1-2 vuorokautta kestävä syömättömyys ja lievä kuume (lehmällä on "rautaa"). Tämän jälkeen naula koteloituu ja tulehdus paranee. Vaiva ilmenee tyypillisesti poikimisen aikoihin. "Rautaa" voidaan hoitaa laittamalla verkkomahaan magneetti, johon naula kiinnittyy eikä pääse pistämään. Näin lehmän toipuminen nopeutuu ja vaivan uusimisriski todennäköisesti pienenee.

Mistä johtuu että vasikat ei tahdo kasvaa kunnolla? Voisiko se johtua viime kesän rehuista? Mitkä asiat vaikuttaa vasikan kasvamiseen mitenkä niiden ruokinta minkälainen sen pitää olla. Kuinka nuorena vasikalle kärsii antaa jauhoja? Mitenkä kivennäiset?
   Tietämätön

Tähän on vaikea ottaa kantaa ilman lisätietoja. Kun olette netillä, laittakaapa lisätiedoiksi ainakin seuraavaa: Vasikoiden päivittäinen ruokinta: Mitä rehua ja miten paljon minkäkin kokoiselle vasikalle? Onko sairauden oireita esimerkiksi huonoa ruokahalua tai ripulia?
   Ovatko vasikat olleet ulkona kesällä?

Jos lehmällä on erityisen suuri riski sairastua poikimahalvaukseen, niin suositteletko ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä joko kalsiumvapaata erikoiskivennäistä vai anioni/kationi tasapainoon tähtääviä erikoisrehuja?

Lehmän vereen tulee kalsiumia kahta eri tietä: luustosta ja suolistosta. Ummessa olevalla lypsylehmällä kalsiumin tarve on hyvin pieni. Tästä syystä sekä sen luustosta vapautuva, että suolistosta imeytyvä kalsiummärä on hyvin pieni, lehmän elimistö on sopeutunut vähäiseen kalkin kulutukseen. Poikimisen hetkellä,kun maito laskeutuu utereeseen, kalsiumin tarve lisääntyy moninkertaiseksi. Jos elimistön kalsiumtasapainoa säätelevät hormonaaliset toiminnot eivät ehdi sopeutua muutokseen riittävän nopeasti, veren kalsium laskee niin alhaiseksi että lehmä halvautuu. Kalkkia säätelevien hormonitoimintojen aktivoituminen kestää noin 2 vuorokautta, minkä jälkeen poikimahalvaus on hyvin harvinainen sairaus. Mitä useamman kerran lehmä on poikinut, sitä todennäköisemmin halvaus tulee. Kerran halvautuneista lehmistä noin joka toinen halvautuu myös seuraavalla poikimisella.
   Molemmissa mainistsemissanne halvauksen estoon tarkoitetuissa ruokinnoissa on sama ajatus. Niillä pyritään saamaan suolistosta imeytyvän kalsiumin määrä ummessaoloaikana mahdollsimman pineksi. Näin lehmä joutuu ottamaan kalsiumia luustosta. Molemmat ruokinnat ovat yhtä tehokkaita. Tässä asiassa raha ratkaisee, itse valitsisin edullisemman vaihtoehdon. Jos kyseessä on vanhempi lehmä, joka halvautui edellisellä poikimakerralla, antaisin lisäksi vielä suun kautta kalsiumgeeliä poikimista edeltävän vuorokauden aikana.
   Poikimahalvaustapaushan ei sinänsä ole kovin suuri kuluerä (esimerkiksi utaretulehdukseen verrattuna), mikäli se paranee kertahoidolla. Kustannuksia alkaa kertyä, jos eläin jää makaamaan. Noin 10% tapauksista tarvitsee 2-3 hoitokertaa ja muutama prosentti ei nouse lainkaan. Makaamaan jää todennäköisimmin ylilihava eläin. Halvauksen aiheuttamien taloudellisten tappioiden ennaltaehkäisyssä on tärkeintä välttä lihomista ummessaoloaikana.

Saako tälle palstalle esittää kysymyksiaä vain maidontuottajat ja miten siitä varmistutaan?

Kysymykset ja kommentit ovat tervetulleita kaikilta maidontuotannosta kiinostuneilta ihmisiltä. Myös kaupunkilaisella on nyt tilaisuus kysyä sellaisia asioita lehmistä ja maidontuotannosta, joita ei muualla ole tullut kysytyksi.

Millainen vastuu eläinlääkärillä on naudan hoidon onnistumisesta?
Meillä kuoli hyväsukuinen kallis lehmävasikka. Se alkoi yskiä noin viikon ikäisenä. Eläinlääkäri antoi antibioottikuurin, yskä meni hetkeksi ohi, mutta jatkui aina kun vasikka ulkona juoksi ja leikki. Välillä tuntui, että se tukehtuu yskäänsä. Reilu kuukauden vanhana yskä paheni kamalaksi. Vasikka vain haukkoi henkeä ja röhki kuin sika. Toinen eläinlääkäri epäili keuhkokuumetta ja vasikka kuoli päivän sisään. Siis vasikka kai olisi pelastunut, jos eläinlääkäri olisi heti tehnyt oikean diagnoosin eikä vain epäillyt??!!
Nimimerkki "Aino"

Eläinlääkäri ilmeisesti teki heti oikean diagnoosin, koska antoi antibioottikuurin. Antibioottia määrätään nimenomaan keuhkotulehduksen hoitoon. Vasikan keuhkotulehdus on joskus sitkeä vaiva, eikä aina parane yhdellä hoidolla. Eläinlääkäriltä ilmeisesti unohtui korostaa, että mikäli vasikka ei parane tai oireet uusivat, olisi syytä ottaa uudelleen yhteyttä.
Eläinlääkäri joutuu useimmiten aloittamaan hoidon ilman laboratoriotutkimuksia, siis ilman tarkkaa tietoa siitä mikä antibiootti tehoaa. Antibioottihoidon tarkoituksena on estää bakteereiden kasvua elimistössä. Jos hoito on tehotakseen vaikutuksen tulisi näkyä hyvin nopeasti hoidon aloittamisen jälkeen. Jos eläimen tila ei rupea paranemaan kahden päivän kuluessa, kannattaa aina keskustella hoitavan eläinlääkärin kanssa.
Antibiooteilla ei ole ennaltaehkäisevää vaikutusta. Lääkeaine poistuu elimistöstä jo 1-2 vuorokauden kuluttua viimeisestä annostelusta, minkä jälkeen eläin on taas herkkä sairastumaan. Jos oireet alkavat uudestaan hoidon päättymisen jälkeen, on syytä ottaa välittömästi yhteyttä hoitavaan eläinlääkäriin.

Olen ollut kesätöissä maatilalla, missä pidetään 20-päistä lypsykarjaa + hiehot ja mullikat.
   Minua kummastuttaa se miten eri tietolähteistä lukemani tiedot eroavat toisistaan. Kun jossain kirjassa sanotaan että vasikan pitäisi saada väkirehua pienestä pitäen ja tällä kyseisellä tilalla eläin saa sitä vasta lehmäksi tultuaan ? Onko todellakin niin monta eri keinoa hoitaa karjaansa vai onko toiset tiedot vain vääriä ja toiset oikeita ?
Nimimerkki "Saara"

Märehtijän mieluisin ja luonnollisin rehu on korsirehu, esimerkiksi heinä ja säilörehu. Vasikka rupeaa hamuamaan korsirehua jo ensimmäisellä elinviikollaan. Vasikan kasvua voi huomattavasti jouduttaa antamalla energia- ja valkuaispitoista väkirehua, esimerkiksi viljaa ja valkuaistiivistettä tai täysrehua. Hiehon kasvatuksen tavoitteena on saada eläin kasvamaan niin nopeasti, että se tulee sukukypsäksi ja tiinehtyy viimeistään 15 kuukauden ikäisenä. Näin se poikii ensimmäisen kerran viimeistään kahden vuoden ikäisenä.
   Kun käyt tilalla seuraavan kerran, katsopa siemennyskansiosta minkä ikäisenä hiehot on siemennetty ja poikineet. Jos ovat poikineet noin kahden vuoden ikäisinä, ruokinta on kunnossa. Uskoisin, että eläimet itse eivät osaa kaivata väkirehua, sen syöttö on karjanpidon kannattavuuteen liittyvä seikka. Nopeasti kasvava eläin on usein taloudellisempi kuin hitaasti kasvava. Poikimisen jälkeen väkirehu on välttämätöntä, jos halutaan yli 15-20 kg päivätuotoksia.

Lehmälläni on limapussintulehdus toisessa takajalassa. Talven aikana ihon pinta meni rikki ja patista alkoi tulla mätää. Osansa asiassa lienee silläkin että lehmä on ostoeläin ja näin vastustuskyvytön navettamme bakteerikantaa vastaan, omat lehmät kun eivät reagoi samoin. Huuhdoimme paisetta vedinkastolla, se ei kuitenkaan parantunut täysin. Nyt laitan lehmän umpeen. Auttaisiko lihakseen pistetty antibiootti, muu hoito vai onko toivo mennyt?
Nimimerkki " Ei ostettu lehmä navetassa pysy"

Limapussin muodostaminen on lehmän luontainen tapa reagoida kovaan makuualustaan. Aluksi limapussi on steriili, siellä ei ole bakteereita, vaan limamaista nestettä. Kun nahka vaurioituu, pussiin pääsee bakteereita ja se tulehtuu. Tulehduksen tuntee siitä, että vaurioitunut alue muuttuu aristavaksi.
   Tulehtunut limapussi ei tahdo parantua, koska altistavaa tekijää, esimerkiksi ritilällä makaamista, ei useimmiten voida poistaa. Vaiva on tavallisin hiehoilla, etenkin ostohiehoilla. Useimmiten eläin tottuu vähitellen olosuhteisiin ja toisen poikimisen jälkeen vaiva helpottaa. Lihakseen pistetty antibiootti saattaa auttaa, jos tulehdus on laajalla alueella, esimerkiksi koko kintereen alue on aristava ja kuuma. Paikalliseen paiseeseen ei antibiootti pääse, joten piikityksestä ei ole apua. Lehmää kannattaa näyttää eläinlääkärille, hän osaa arvioida tarvitaanko antibioottikuuria.

Olen sukulaisteni karjatilalla vieraillessani nähnyt monet kerrat lehmän keinosiemennystoimituksen.
Eikö lehmä tunne kipua, kun siementäjä menee kyynärpäätä myöten lehmän peräsuoleen ? Ainakin jotkin lehmät ovat varsin rauhattomia tomituksen aikana ? Lisäksi olen ihmetellyt, mikä merkitys on lehmän suolen tyhjentämisellä siemennyksen yhteydessä?
Nimimerkki: Utelias kaupunkilainen

Lehmä ei tunne kipua, kun käsi työnnetään peräsuoleen. Katsokaapa joskus ulostavaa lehmää, sonta tulee ulos melkein käden vahvuisena "jöötinä". Kokeneemmat lehmät tottuvat peräsuolen tonkimiseen ja usein jopa nauttivat siitä. Rauhattomuus on näkemässänne tapauksessa ehkä johtunut siitä, että lehmä on oudoksunut vierasta käsittelijää.
Käsi työnnetään peräsuoleen, jotta siemennysputki saataisiin ohjatuksi kohtuun. Sonta otetaan pois, jotta käsi mahtuisi paremmin työskentelemään peräsuolessa.

Mitä mieltä olet perunajauhon käytöstä ripulivasikalle?
Tiedän joidenkin tilojen antavan perunajauhovelliä ensihätään, jos vasikalle tulee ripuli. Pahentaako se tilannetta entisestään, vai kuinka?

Perunajauho on tärkkelystä, mikä puolestaan on toisiinsa sitoutuneita glukoosimolekyylejä (rypälesokeria). Perunajauhovelli ei pahenna ripulia. Limamaisena aineena sen voisi jopa kuvitella suojaavan suolen seinämää. Tärkkelyksestä vapautuu ravintoa, mikä on hyväksi ripulivasikalle.

Ripulin mukana poistuu suoloja esimerkiksi natriumia ja kaliumia, joita ei ole perunajauhoissa. Mikäli ripuli kestää yli yhden vuorokauden, olisi hyvä antaa suoloja sisältäviä ripulivalmisteita, esimerkiksi Benfitalia, Diaproofia tai Nutrisalia. Maito- tai juomarehujuottoa ei ole syytä keskeyttää ripulin aikana.

Olen kuullut että lehmää voi/pitäisi alkaa lypsämään ennen poikimista, jos utareet kasvavat kovin suuriksi. Tilalla jolla työskentelin oli toista kertaa poikimassa oleva lehmä. Utareet olivat niin suuret että sen oli jo paha seisoa. Koetimme lypsää sitä mutta maitoa tuli noin puoli litraa, ei ollut oikein maidon näköistä. Mitä pitäisi tehdä kun lehmällä on paha olla utareen kanssa.
Nimimerkki: "Lomittaja"

Lehmää voi ruveta lypsämään ennen poikimista, mutta pitää muistaa, että silloin ternimaito tulee pois jo ennen kuin vasikka on sitä juomassa. Vasikan ternimaidon saanti tulee siis varmistaa vaikka pakastamalla. Lypsyyn ryhtymien riippuu mielestäni utareen turpoamisen syystä. Lypsyyn on syytä ryhtyä, jos utare todella alkaa erittää runsaasti maitoa ennen poikimista. Nyrkkisääntönä voisi muistaa, että kannattaa lypsää, jos maito tulisi muutenkin ulos. Lypsämällä saa maidon talteen, eikä lehmän tarvitse maata maitolammikossa.

Jos utareen kasvu johtuu turvotuksesta eli pöhöstä, lypsy ei paljoa helpota eläimen oloa. Tässä tapauksessa utareesta ei tule maitoa, vaan ummessaoloeritettä. Ilmeisesti näin tapahtui kuvaamassanne tapauksessa. Pöhö laskee itsestään, kun poikimisesta kuluu aikaa. Joillakin eläimillä utarepöhö tahtoo pahentua poikiminen poikimiselta, joten todennäköisesti lehmällä on samoja vaivoja seuraavankin poikimisen jälkeen. Turvotusta voi yrittää hillitä reseptillä saatavilla nestettä poistavilla lääkkeillä, mutta hoitotulos ei ole kovin hyvä. Kyseessä on siis paheneva vika, jolle ei ole hyvää hoitokeinoa. Ensimmäisen poikimisen yhteydessä ilmenevä pöhö ei välttämättä uusiudu, joten hiehon kanssa kannattaa olla kärsivällinen.

Ripuloivan vasikan ulostenäytteestä löytyi viirus ja kokkidioosi.Nyt vaivaa tiedonpuute.Mikä on kokkidioosi,miten se tarttuu,mitä pitää tehdä sen nujertamiseksi?
Onko syytä huoleen?

Kokkidioosi on alkueläimen aiheuttama ripulitauti. Kokkidia-alkueläin ei ole kovin äkäinen taudinaiheuttaja. Useimmiten se nähdään sivulöydöksenä ulostenäytteitä tutkittaessa. Lähes kaikilla nuorilla naudoilla on kokkidia-alkueläimiä, mutta eläimen vastustuskyky pitää ripulin poissa. Jos jokin asia, esimerkiksi ruokinnan muutos laitumelle laskettaessa huonontaa vastustuskykyä, piilevä vaiva puhkeaa ripuliksi. Tyypillisesti ripuli tulee jo ensimmäisellä laidunviikolla. Teidän tapauksessanne kokkiidit saattavat olla sivulöydös, mutta saattavat olla myös taudin syynä, etenkin jos ripuli pitkittyy. Myös virukset huonontavat suoliston vastustuskykyä.

Kokkidioosi leviää ulosteen mukana eläimestä toiseen. Tartunnan estäminen on vaikeata. Täysikasvuisille eläimille kehittyy vastustuskyky ja ripulioireita ei enää tule. Kokkidioosiin tehoaa hyvin sulfaa sisältävät reseptilääkkeet. Mikäli ripuli ei näytä paranevan 2-3 vuorokaudessa, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Kokkidioosin aiheuttamissa ripulissa, kuten muissakin ripuleissa, on kuivumisen estäminen tärkein hoito. Ripulivasikalle tulee antaa suoloja ja sokereita sisältävää juomaa, esimerkiksi Benfitalia tai Nutrisalia ohjeen mukaan. Maito tai juomarehujuottoa ei pidä lopettaa ripulin aikana, sillä vasikan tulee saada ravintoa.

Tänä talvena olen pitänyt ruokintapöydän valot päällä myös päivisin ja lehmien kiimat ovat olleet huomattavasti selvempiä kuin edellisinä talvina.Pitääkö lehmillekin hankkia oma masennuslamppu ihmisten tapaan? Vai onko kyseessä vain tilastollinen harha?
Vatten Faller

Mielenkiintoinen huomio! Valo parantaa lehmän viihtyvyyttä. Hyvin viihtyvä lehmä näyttää selvästi kiimansa. Talvella ei suomalaisessa navetassa ole liiemmälti valoa, joten ei ole hullumpi ajatus pitää päivällä valot päällä.

Valo vaikuttaa lisääntymistoimintoihin melatoniini-hormonin välityksellä. Vaikutuksesta kiiman näkymiseen ei ole riittävästi tietoa. Vanhastaan tiedetään, että pimeässä pidetyt hiehot tulevat huonommin kiimaan kuin valoisassa pidetyt. Ilmeisesti teillä on ruokintapöydällä melko hyvät valot. Melatoniinin erityksen muuttamiseen tarvitaan normaalia navettavalaistusta kirkkaampi valo.

Kyseessä voi tietysti olla myös tilastoharha. Tämän asian voisi periaatteessa testata sammuttamalla valot. Toisaalta kevät lähestyy ja valaistusta ei enää saa vertailukelpoiseksi. Jos kokeilun siirtää ensi vuoteen, voi myös muut tekijät kuin valo vaikuttaa kiiman näkyvyyteen. Ehkä on viisainta jatkaa päivävalon kanssa ja nauttia kiimojen hyvästä näkymisestä niin kauan kuin sitä riittää.

Karva lähtee pikkuvasikan turvasta. Oliko jonkun hivenaineen puutosta vai mitä?