Kaihlajärven maatalousyhtymä rakensi hiehopihaton edullisesti kasvihuoneen tukikaaria hyväksikäyttäen. Samalla saatiin helposti muunneltavaa varastotilaa.

Taina Kaihlajärvi-Muittari ja Anna-Mari Kaihlajärvi ovat viljelleet Puropellon tilaa Saarijärven Koskenkylässä maatalousyhtymänä vuodesta 1999. Hiehopihaton rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, kun kertaalleen laajennettu 52 parsipaikan navetta haluttiin kokonaan lypsyssä olevien lehmien käyttöön. Umpilehmät ja parin kuukauden sisällä poikivat hiehot siirtyivät 2007 kasvihuonemalliseen kylmäpihattoon. Varsinainen hiehonkasvatus siemennyksineen on ulkoistettu.

Edullinen ratkaisu

Pihapiirissä sijaitsevan navetan jatkaminen ei ollut mahdollista, joten hiehoille tehtiin pihatto talouskeskukseen hieman sivummalle.

Rakentamiseen Kaihlajärvet hakivat taloudellista ratkaisua, mutta miettivät samalla varautumista tuleviin tarpeisiin. Perustus tehtiin kantamaan mitä tahansa kolminivelkehärakennetta, joten sille on mahdollista pystyttää nykyistä raskaampikin rakennus.

Liimapuukaaret ja tuulettava harjarakenne hankittiin purettavasta kasvihuoneesta. Seinät ovat kaksinkertaista kasvihuonemuovia, jonka kestoikä

on 15-20 vuotta. Muovin kiinnityksessä konsulttina toimi tuttu puutarhuri.

Hallin ulkomitat ovat 16 x 37,5 metriä, harjakorkeus kahdeksan metriä.

Kaariväli on 2,5 metriä. Kivijalan päällä on 1,2 metriä korkeat betonielementit ja niiden päällä sisäseinällä vanerilevyt, jotka suojaavat muoviseinää eläinten kolhuilta. Vastaavasti ulkoseinällä betonielementti kestää katolta pudonneen lumen aurausta.

Raitisilma tulee sisään seinien alaosassa olevista aukoista. Ilma ohjautuu vanerilevyjen takaa reilun parin metrin korkeudelle ja poistuu avonaisesta harjasta. Tilalla käydessämme pakkasta oli 22 astetta. Vetoa ei tuntunut. Ilma oli kuiva ja raikas eikä muovin pinnalla näkynyt tiivistynyttä kosteutta.

600 neliön hallin kokonaiskustannukseksi tuli 50 000 euroa. Pekka Muittarin mukaan käytettynä hankittujen tukirakenteiden lisäksi oman työn suuri osuus vähensi merkittävästi rakennuskustannusta.

Muunneltava halli

Pihatto on jaettu siirrettävien betonielementtien ja aitojen avulla kuivikepohjaiseen eläintilaan ja varastoon. Tilajakoa voidaan kätevästi muuttaa eläinmäärän ja varastotilan tarpeen mukaan. Joulukuussa eläimiä oli kymmenkunta. Ne kulkivat vapaasti sisään ja ulos. Kuivikepohjana on turve, hake ja päällimmäisenä olki. Pohja vaihdetaan keväällä, kun hiehot siirtyvät kokoaikaiseen laiduntamiseen.

Tilatiedot
	Viljelijät: Maatalousyhtymä AMT Kaihlajärven osakkaat Anna-Mari Kaihlajärvi ja Taina Kaihlajärvi-Muittari. Pekka Muittari. Kaikilla maatalousalan koulutus. Pekka Muittarilla myös sähköalan ammattikoulutus.
	Työvoima: osa-aikainen työntekijä, ostetaan urakointia.
	Karja: 55 lypsävää, ay-rotua, hiehonkasvatus ostetaan.
	Keskituotos: 10 000 kg/v.
	Ruokinta: säilörehu, vilja, puolitiiviste. Viljaseos 40 % vehnää, 20 % ohraa, 40 % kauraa.
	Navetta: Parsinavetta peruskorjattu ja laajennettu 1999. Lypsykiskot, 8 irrottimilla varustettua yksikköä, kiskoruokkija yhdistelmävaunu säilö- ja väkirehulle. lietelanta, turvekuivitus.
	Viljely: 60 ha nurmea, 50 ha viljaa, suuri osa vuokrapeltoja.

Rehuna on säilörehu ja heinä, jotka tuodaan paalina ruokintatelineeseen sekä kivennäiset. Sähkölämmitteinen juoma-allas pysyy sulana kovallakin pakkasella. Pihattoon on mahdollista tehdä läpiajettava ruokintapöytä, jos eläinmäärä kasvaa nykyisestä. Isot oviaukot hallin päädyssä mahdollistavat minkä tahansa työkoneen ajamisen suoraan sisälle.

”Eläimet viihtyvät ulkona. Niille kasvaa pitkä karva, joka navettaan otettaessa ajellaan”, Taina Kaihlajärvi-Muittari kertoo. Myös lypsylehmät ulkoilevat säännöllisesti. Talvella ne käyvät jaloittelutarhassa sään mukaan viikoittain ja kesällä laiduntavat.

Hiehonkasvatus ulkoistettu

Navetan nuorkarjatilat muutettiin lehmäparsiksi laajennuksen ja peruskorjauksen yhteydessä 1999. Samalla hiehonkasvatus ulkoistettiin. Hiehot tulevat kasvattajalta takaisin pari kuukautta ennen poikimista. ”Hiehojen kiimatarkkailun ja siemennysten jäätyä pois, voi keskittyä täysillä lypsylehmiin”, Kaihlajärvet toteavat.

Korkeatuottoisessa ay-jalostuskarjassa on koko joukko palkittuja 50-tonnareita. Eläimiä myydään jonkin verran, enimmäkseen kerran poikineita. Sonneja on mennyt jalostuskäyttöön. ”Jalostuksessa tähdätään kestävyyteen, hyvään rakenteeseen, terveyteen sekä tuotokseen. Perimää jatkamaan valitaan parhaat lehmät. Suuri osa siemennetään lihasonnilla. Ylimääräisiä hiehoja ei kannata pitää”, Kaihlajärvet sanovat.

Pitkä nurmikierto

Kaihlajärvet kokeilevat ennakkoluulottomasti uusia menetelmiä ja hyväksi havaitut jäävät käytäntöön. Nurmenviljelyssä on 6–10 vuoden kierto, seoksena apila-ruokonata-timotei. Kaikki nurmet suorakylvetään. Paikkuukylvö tehdään joka vuosi, rikkojen torjunta tarvittaessa. Liete mullataan. Pekka Muittarin mukaan vahva juuristo ja voimistunut matokanta käytävineen tehostavat veden imeytymistä ja parantavat maan kantavuutta. Sadot pysyvät tasaisina vuodesta toiseen.

Lähes puolet ruokinnassa käytetystä rehuviljasta on vehnää. Vehnä on todettu ylivoimaiseksi rehuviljaksi. Se on runsassatoinen, maittava ja hyvä energiarehu.

Suorakylvö alkoi 2003. ”Kivisiä peltoja oli hankala kyntää”, Muittari toteaa.

Hivenet kuten kupari, sinkki ja mangaani sekoitetaan lietelantaan. Muittarin mukaan tällä tavoin säästyy kustannuksia ja hivenet ovat tehokkaasti kasvien käytössä. Kalkitus tehdään kahden vuoden välein pienenä annoksena pintaan.

Säästöjä yhteistyöllä

Pekka Muittari toimii viljelijöiden hankintarenkaassa, joka hankkii yhteisostoina tarvikkeita noin sadalle tilalle. Rehuostot tehdään yhdessä kolmenkymmenen tilan kanssa. ”Hankintarenkaat hyödyttävät myös niihin kuulumattomia pitämällä paikallista hintatasoa kurissa”, Pekka Muittari toteaa.

Kaikki työkoneet ovat yhteiskäytössä ja palveluja ostetaan myös urakoitsijoilta. Säilörehun Muittari tekee yhdessä naapuritilan kanssa yhteisillä koneilla yhteisiin varastoihin. Ostopalveluja ovat myös tuotostarkkailu, kirjanpito ja viljelysuunnitelma. Ruokintasuunnitelma on oma versio ProAgrian ja rehufirman suunnitelmista.

”Työtä on paljon ja jaksaminen joutuu monesti koetukselle”, Taina Kaihlajärvi-Muittari toteaa. Tavoitteena on ulkoistaa rutiinitöitä ja keskittyä itse ydintoimintaan eli maidontuotantoon ja sen kehittämiseen.

Vastuun jakoa

Anna-Mari Kaihlajärvi ja Taina Kaihlajärvi-Muittari pitävät yhtymän hyvinä puolina vastuun ja töiden jakamista. Kummallakin perheellä on kaksi lasta, jotka harrastuksineen vaativat aikansa. Kahden osakkaan yhtymä helpottaa vapaa-ajan järjestymistä. ”Toisaalta yhtymässä saa tottua neuvottelemaan”, he naurahtavat.

Tulevaisuutta he suunnittelevat maltillisesti. ”Tämän hetken tavoite on kehittää toimintaa nykyiseltä pohjalta. Tuloksen tekemisessä navetan ohella tärkeimpiä asioita ovat laadukas säilörehu sekä yrityksen johtamistaidot”, he tähdentävät.