Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa monin tavoin maatalouden investointeja, myös navettainvestointeja. Kysyimme ministeriön suunnittelija Kjell Brännäsiltä, mihin suuntaan ministeriö haluaa ohjata navettarakentamista. Vastaukset piirtävät melko selvää kuvaa ministeriön tämän hetken tavoitteista.

”Keskitytään maitotilalla pelkästään lypsykarjaan, sonnivasikat heti pois. Makuuparsipihatto on yleensä toimivin ratkaisu ja eläinystävällisin tuotantotapa. Pienemmässä karjamäärässä voi parsinavettakin toimia erinomaisesti.
Yksiköiden koko riippuu maatilan koosta, perheenjäsenten määrästä ja perheen taloudellisesta tilanteesta. Käytännössä

vähintään 60 lehmää, jos päädytään lypsyrobottiin”, Brännäs sanoo.

Navetoiden sijoittamisessa kannattaa ottaa huomioon asuintalon läheisyys valvonnan kannalta, ei hajuhaittoja naapureille, hyvät laitumet ja lannanlevitysmahdollisuudet. Rakennuspaikan hyviä ominaisuuksia on myös korkeahko paikka, jossa on kantava, ei routiva maaperä, Brännäs sanoo.

Toiminnallisissa ratkaisuissa on Brännäsin mukaan otettava huomioon hyvät liikennemahdollisuudet ja eri liikenneväylät puhtaalle ja likaiselle liikenteelle.

Isoissa lypsykarjapihatoissa kannattaa pitää ainoastaan lypsylehmiä (lypsäviä ja ummessa olevia) ja sijoittaa poikimakarsinat ja mahdollisesti myös vasikkaosasto erillisenä tilana pihaton ja lypsyosaston läheisyyteen. Hiehot ym. nuorkarja erilleen pihatosta, Brännäs sanoo.

Lehmäpihatto pitäisi rakentaa mielellään omana isona hallinaan. Lypsyasema- ja maitotilat, joilla on eri lämpö- ja ilmanvaihtovaatimuksia, rakennettaisiin kytkettyinä halliin erillisenä siipenä, mahdollisesti yhdistettynä nivelkäytävällä. Hallista korkea, ullakoton tila, joka mahdollistaa hyvän sisäilmaston ja savun poiston, Brännäs sanoo.

Rehu- ja kuivikevarastot kannattaa Brännäsin mukaan myös ison palokuorman takia rakentaa omina rakennuksinaan eikä kiinnirakennettuina eläinhalliin.

Lypsykarjapihaton pohjaratkaisun tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen, ja rehujen kuljetuksen ja lannanpoiston mahdollisimman suoria ja simppeleitä. Kolmerivinen parsipihatto on toimiva, kaikin puolin optimaalinen ratkaisu, joka mahdollistaa riittävästi ruokintapöytätilaa, Brännäs sanoo.

Ruokintaratkaisut voivat olla erilaisia, isoille yksiköille sopii hyvin aperehu. Yksinkertaiset laakasiilovarastot ja apevaunu ovat ok, Brännäs sanoo.

Automaatiota
yksikön koon mukaan

Automaatiota Brännäs suosittaa ”järjen mukaan”.

”Raskaimpia tehtäviä kannatta automatisoida, jotta ihmistyö helpottuu. Lannanpoisto ja rehunjako kannattaa automatisoida ainakin osittain, Brännäs sanoo.

Lypsyasema vai lypsyrobotti -kysymykseen ministeriöllä on selvä kanta.

”Lypsyasemalla on helpompi saavuttaa kannattavuus. 60-120 lehmän navetoille käy automaattinen lypsy, mutta niitä isommille sopii paremmin lypsyasema, mikäli lypsäjiä on saatavissa. On otettava huomioon, että näissä isoissa yksiköissä tarvitaan kuitenkin ulkopuolista työvoimaa”, Brännäs sanoo.

Navetan välttämättömiksi varusteiksi Brännäs listaa lypsylaitteiston (automaattinen tai perinteinen asema), maitohuoneen, jossa on täydellinen ja hygieeninen maidon käsittely ja varastointi sekä asiallisen ruokinta- ja lannanpoistojärjestelmän. Rehunjakojärjestelmä voi olla esimerkiksi traktori-apevaunu tai nauharuokkija. Myös automaattinen ruokintajärjestelmä/ruokintarobotti sopivat ministeriölle.

Materiaaleista ja
rakenteista selvät ohjeet

Rakennusmateriaaleihin ministeriöllä on selvät ohjeet.

”Lattiat aina betonirakenteisia. Lattioissa tulee käyttää asianmukaisesti luokitettua betonia, ja raudoitus on tehtävä rakennesuunnittelun mukaan. Jos navetassa on rakolattioita, niiden tulee olla EN-standardin ja eläinsuojelumääräysten mukaisia”, Brännäs sanoo.

Ulkoseinien rakenne tehdään rakenneratkaisun mukaisesti.

”Jos kyseessä on viileä rakennus, verhoseinät seinien yläosaan tai mahdollisesti koko seiniin. Jos lämmin rakennus, tarvitaan joko lämmöneristetyt puurakenteiset julkisivuelementit tai betonisandwich-elementit, joissa on sopiva lämpöeristyspaksuus. Lämpöeristyksen tulisi olla oikeassa suhteessa vesikaton eristyspaksuuteen”, Brännäs sanoo.

Vesikattorakenteisiin Brännäs suosittaa liimapuuta/kertopuuta, ullakotonta tilaa ja eristettyä vesikattoa. Ulkopintaan tulee pelti, kuitusementtilevy tai mahdollisesti bitumihuopa.

Rehusiilot betonirakenteisia laakasiiloja, väkirehuille terässiiloja, Brännäs sanoo.

Alle 2500 kuutiometrin lantaloihin Brännäs suosittaa perinteisiä betonielementtisäiliöitä, isompien pitäisi olla vaijeripuristettuja tai sitten maapatolaguuneja.

Eläinpaikan hyväksyttävä
hinta alkaa 7000 eurosta

Pelkän lypsykarjalle tarkoitetun eläinhallin hyväksyttävä hinta ilman lypsyjärjestelmää, mutta sisältäen lannanpoiston, ilmanvaihdon, parret ynnä muun kiinteän varustelun, olisi noin 7 000 euroa/lehmäpaikka, Brännäs sanoo.

Kun lypsyjärjestelmä ja maitotilat lisätään, hintaraja on noin 10 000 euroa/lehmäpaikka. Ja kun nuorkarjatilat ja rehuvarastot lisätään, nousee hyväksyttävä hinta/lehmäpaikka Brännäsin mukaan 12 000-15 000 euroon.

Kun rakennetaan 60 lehmän navetta, jossa on nuorkarjapaikkoja runsaasti, nousee lehmäpaikan hinta nopeasti lähelle 20 000 euroa. Tässä saadaan kuitenkin myöhemmin käyttöön edullisia lehmäpaikkoja, jos nuorkarjalle rakennetaan erillinen eläinhalli, Brännäs sanoo.

Paloturvallisuus
huomioitava

Palo-osastointi ja savunpoisto ovat erittäin tärkeitä pointteja, ja sen takia olemme tehneet oman MMM:n paloturvallisuusasetuksen tästä, Brännäs sanoo.

Paloriski on Brännäsin mukaan selvästi pienempi uusissa ullakottomissa pihatoissa verrattuna riskiin vanhoissa, jo moneen kertaan laajennetuissa navetoissa.

Savunpoisto on aina järjestettävä. Eläinten poistumismahdollisuudet on järjestettävä käytävien kautta riittäviin määriin ulko-ovia. Rehuvarastot kuten myös lämpökeskukset tulisi aina rakentaa erillisinä rakennuksina.
Sähkökeskus on laitettava aina omaan osastoituun tilaan, Brännäs sanoo.

Eläinten hyvinvoinnin vuoksi on rakennettava riittävän leveät ja pitkät parret, leveys 1,2-1,3 metriä ja pituus vähintään 2,4 metriä. Lisäksi tarvitaan parsipedit ja lantakäytäville mahdollisesti kumipäällystetyt rakolattiapalkit tai raappalantakäytäväpohja. Kaikille lehmille on tietenkin oltava makuuparsitilaa, ruokintatilaa on oltava riittävästi, samoin liikkumatilaa juomapaikkojen ympärille. Sisäilmasto ei saa olla liian vetoinen tai liian kostea, Brännäs sanoo.

Hoitajille tarvitaan tarpeelliset apuvälineet ja karjan kokoon nähden sopivasti automatiikkaa. Ilmanvaihdon on oltava toimiva. Sisäilmasto ei saa olla liian vetoinen tai liian kostea. Lämmin rakennus, jossa on ohjattu sisälämpötila, vaatii yleensä tarkempaa sisäilmastosäätelyä. Hyvä huoneilma tekee myös ihmisten työolosuhteet miellyttäviksi, Brännäs sanoo.

Rakennuksen ympärille tarvitaan hoidettu ympäristö, mahdollisesti asfaltoidut liikenneväylät. Maitovesien talteenotto ja puhdistus on hoidettava panospuhdistamolla tai vedet on ohjattava lietesäiliöön.