Nykyisen maatalouden investointitukijärjestelmän mukaisia tukia alettiin myöntää laajasti viime vuonna. Hakuajat vuoden 2010 määrärahoihin ovat 1.1.–31.3., 15.4.–15.8. ja 1.9.–15.10.2010.

Navettainvestointi lähtee liikkeelle siitä, että tuen hakija miettii tavoitteet ja hankkii osaavat asiantuntijat talouden ja rakentamisen suunnitteluun, rakentamisen asiantuntija Seija Oikarinen Maaseutuvirastosta Seinäjoelta sanoo.

Rakennussuunnittelijan tulee tuntea sekä rakennuslupamenettelyn että tuetun rakentamisen edellytykset niin, että hakemuksesta käyvät ilmi rakennuslupaan ja tuen myöntämiseen tarvittavat tiedot.

Suunnitteluun kannattaa varata riittävästi aikaa, jotta tukea haettaessa on käytettävissä kaikki tarvittavat asiapaperit, jotka toimitetaan alueen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen (ELY-keskus). Mitä suuremmasta hankkeesta on kysymys, sitä huolellisempaa suunnittelua tarvitaan, Oikarinen muistuttaa.

Navetan rakentamista ei saa aloittaa ennen kuin tukipäätös on tehty. Hakijan on esitettävä viranomaisluvat ennen kuin ELY tekee tukipäätöksen.

Tukimuodot ja -tasot

Tukitasot määräytyvät tukikohteiden ja sijainnin perusteella. Tukimuotoina käytetään avustusta ja korkotukilainaan sisältyvää korkotukea. Lisäksi lypsy- ja nautakarjatalouden investointeihin voidaan myöntää valtiontakausta.

Lypsy- ja nautakarjatalouden investoinnin korkotukilainan enimmäismäärä on 60 prosenttia (A- ja B-alue) tai 75 prosenttia (C-alue), avustus 40 prosenttia (A- ja Balue) tai 25 prosenttia (C-alue) hyväksyttävistä kustannuksista.

Nuorelle viljelijälle avustus maksetaan 10 prosenttiyksikköä suurempana. Nuoriin viljelijöihin lasketaan alle 40-vuotiaat, jotka ovat pitäneet tilaa vähemmän kuin viisi vuotta.

Syksyn haussa 104 navettaa

Nykysäännöillä tukia haettiin ensimmäisen kerran viime syksynä. Lypsykarjanavetoiden peruskorjauksiin, laajennuksiin ja uudisrakentamisiin tukihakemuksia tuli 104. Hankkeiden kokonaiskustannukset olivat 50,3 miljoonaa euroa. Kustannukset sisältävät kaikki varsinaiseen navettarakentamiseen kohdistuvat investoinnit.

Avustuksia investointeihin myönnettiin 14,1 miljoonaa euroa ja korkotukilainaa 32,3 miljoonaa euroa. Oikarisen mukaan tukivarat ovat tähän mennessä riittäneet kaikille tukiehdot täyttäneille. Jos varat loppuisivat, viranomaiset ryhtyisivät valikoimaan hakemuksia.

Investoinneille tarvetta

”Ennustetaan, että rakennekehitys pysyy nopeana ja investointitarpeet suurina”, Seija Oikarinen sanoo. Taloudellinen taantuma on hänen mukaansa kuitenkin vähentänyt investointirohkeutta ja -mahdollisuuksia.

Laajennushankkeista yleisin on eläintilan laajentaminen. Usein vanha osa käytetään nuorkarjalle ja laajennusosa tehdään lypsylehmille esimerkiksi pihaton uudisrakentamisena. Jos karjamäärä on ennestään suuri, laajennusosaan voidaan lisätä lehmäpaikkoja tai tehdä uusi erillinen nuorkarjatila.

Korjaukset ovat kalusteiden ja rehunjakolaitteiden uusimista, sähköasennusten, ilmanvaihdon sekä valaistuksen parantamista ja pintaremontteja. ”Tuen piiriin kuuluvat sellaiset peruskorjaukset, joiden kustannukset ovat vähintään 50 prosenttia uuden rakennuksen arvosta tai jos teknologian luonne muuttuu, Oikarinen sanoo.

Minimieläinmäärät

Tukea myönnetään Oikarisen mukaan uudisrakentamista tai laajentamista koskevalle investoinnille, jos tilan koko täyttää taulukossa olevat minimiehdot.

Säädöksissä määritellään tuettavan tilan mitoitusperusteet eläinpaikkaa kohti, jonka mukaan tuen määrä lasketaan. Enimmäispinta-alan käyttöönotto edistää hakemusten vertailtavuutta ja tasapuolisuutta. Tilat saa rakentaa suuremmiksi, mutta tuki maksetaan säädöksessä annetun pinta-alan mukaisesti, Oikarinen kertoo.

Tilojen on täytettävä eläinsuojelun, työhyvinvoinnin ja turvallisuuden säädökset. Siksi tukiin liittyvissä säädöksissä edellytetään asiantuntevaa suunnittelua ja lupaehtojen täyttymistä. ELY-keskus tarkistaa suunnitelmista ja asiakirjoista rakennuksen toimivuuden, tarkoituksenmukaisuuden, ympäristöön sopivuuden ja kustannusten kohtuullisuuden.

Lämpimille ja viileille eläintiloille on määritelty sama yksikkökustannus tiloissa, joissa lämpötila ei ole määräävä tekijä. Oikarisen mukaan tällä halutaan ottaa huomioon energiansäästö, kustannukset ja eläinten hyvinvointi.