Kari Inkinen

Hintavertailua

Maaseutunuoret ovat pitäneet yllä arvokasta keskustelua meijereiden maksamasta maidon hinnasta. Esille tuodut tilitetyt kuukausihinnat ovat herättäneet maidontuottajien kiinnostuksen oman meijerinsä maksamaan maidon hintaan. Oleellista on ollutkin asioiden kyseenalaistaminen, ei niinkään penniero kunakin kuukautena.

Tilityshintavertailu sinänsä on todellista tietoa tapahtuneesta, mutta se kertoo vain osatotuuden. Kokonaistilityshinta on paljon muutakin, kuin kuukausittain maksettava kausihinta.

Täysin vertailukelpoisen kokonaiskäsityksen maidon tilitetystä hinnasta ja todellisesta tilityskyvystä saa ainoastaan koko vuoden tilityshintaa vertailemalla.

Viimevuoden luvut ovat nyt tarkasteltavina ja niistä voi havaita, että todellinen "hintahaitari" on paljon venyvämpi, kuin kuukausihintojen vertailusta voisi päätellä.

Valiolaiset osuuskunnat ovat tässä vertailussa selvästi keskitason yläpuolella. Tilityshinta on oikeassa suhteessa tilityskykyyn. Vertailusta voi havaita, että on osuuskuntia joiden maksamisen halut ylittävät kyvyn, eli on maksettu ns. "seinistä" maidolle hintaa. Lisäksi vuositason tarkastelu ottaa huomioon vuosittaisen jälkitilin, jonka muutokset tunnutaan noteerattavan vasta silloin, kun jälkitiliä ei tule.

Oma lukunsa on osuuskuntien tarjoamien tuottajapalvelujen taso ja niiden kustannuserot. Tässä on suuria tasoeroja valiolaistenkin omistajaosuuskuntien välillä, mikä osittain haittaa tilityshintojen vertailua. Valiolaisten osuuskuntien palvelujen kustannusero on suurimmillaan liki viisi penniä litralle. Valioryhmän olisikin hyvä tavoitella tulevaisuudessa yhtenäistä toimintamallia palveluille.

Vastuun kantajat

Suomessa näyttää olevan neljänlaisia maidontuottajia.

Yksi ryhmä haluaisi todellista kilpailua markkinatalouden pelisäännöillä. Niillä voi kilpailla muullakin, kuin hinnalla.

Toinen ryhmä haluaa ratsastaa aallon harjalla ja toimia markkina-alueella, joka antaa parhaan mahdollisen tuloksen, kokonaisuudesta välittämättä. Tavoite on johtanut tuoretuotteiden ylitarjontaan.

Kolmas ryhmä on kiinnostunut vain paikallisen jalostuksen säilymisestä. Tämänkin tavoitteen seuraukset on selvästi havaittavissa.

Neljännen ryhmän muodostavat valiolaiset tuottajat. Valion osalle on jäänyt vastata kokonaisuudesta ja huolehtia, että pelikenttä pysyy kunnossa.

Käytännössä Valio vastaa lähes kaikesta Suomen maitotaloustuotteiden viennistä. Joka kolmas valiolaisten tuottajien lypsämä maitolitra viedään ulkomaille. Lisäksi Valio on ja pysyy valtakunnallisena toimijana, joka mahdollistaa maidontuotannon koko Suomessa tasapuolisesti.

Valio on ainut maidonjalostaja ja markkinoija, jolla on mahdollisuudet merkittävään tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja edellytykset vastata yhä kiristyvään tuontielintarvikkeiden kilpailuun. Maitojalosteiden tuonti on nyt jo 10 % koko Suomessa kulutetusta maitomäärästä. Lähes kaikki tästä tuodaan juustoina.

Nämä kaikki ovat tekijöitä, joita edellä mainittu hintavertailu ei millään tavoin ota huomioon. Näillä on arvonsa; rahana ja mahdollisuutena olla suomalainen maidontuottaja.

Kari Inkinen
Kirjoittaja on Valion
hallituksen puheenjohtaja