Tanskalainen navettasuunnittelija Ole Ugelvik kävi Suomessa puhumassa navetoista. Tanskan navettasuunnittelua on viime vuosina seurattu Suomessa, jos ei suoranaisesti esikuvana, niin käyttökelpoisten ratkaisujen tuottajana kuitenkin. Tanskalaisilla alkaa olla vuosikymmenen kokemukset sen kokoluokan navetoista, joita meillä nyt rakennetaan.

Vaikka Ugelvikin lähtökohtana ovat tanskalaiset, 100 lehmän pihatot, useimmat hänen esittämistään asioista pätevät yhtälailla meikäläisessä 20 lehmän parsinavetassa.

Ugelvik totesi hyvän lehmän lypsävän helposti 10 000 kilon tuotoksen. Heikommilla lehmillä siihen yltäminen vaatii jo vähän työtä. Hänen mukaansa kymmenentuhannen kilon keskituotos on jokaisen ulottuvilla edellyttäen, että navetan olosuhteet ovat kunnossa: makuuparret mukavia, ruokintapaikkoja riittävästi, ilmanvaihto kunnossa, käytävät väljiä eläinten liikkua. Asioita, jotka takaavat, että karjan vähempiarvoisetkin eläimet saavat riittävästi ruokaa, lepoa ja tilaa.

Yksinkertaisesti sanottuna: hyvät navettaolosuhteet poikivat lisää tuottavuutta.

Samaa asiaa on meillä tähdennetty erityisesti lypsykarjojen terveydenhuollossa. Kokemusten mukaan navetoissa on varsin pienillä korjauksilla saatu aikaan työn helpottumista ja tuottavuuden paranemista. Sairastapaukset vähenevät eikä maitoja tarvitse erotella. Asioita, jotka voidaan yksinkertaisella laskutoimituksella muuttaa euroiksi.

Terveydenhuoltotyö kohdistuu pitkälti olemassa oleviin navetoihin, mutta terveydenhuoltoeläinlääkärien ja tuotantoneuvojien asiantuntemusta on opittu käyttämään ja on syytä käyttää myös uutta suunniteltaessa.

Ugelvik huolehti myös ihmisten hyvinvoinnista. Hänen mukaansa navetasta pitää tehdä niin mukava työpaikka, että viljelijä onnistuu palkkaamaan sinne kunnollista työvoimaa. Tämä on erityisen tärkeä näkökulma Tanskassa, jossa karjat ovat suuria eikä yhteiskunta tarjoa apua lomituksen järjestymiseen, mutta pätee myös meillä pelkästään viljelijäperheen omaa jaksamista ajatellen. Navetassa työtä tekevä ansaitsee kunnon työolosuhteet, on hän sitten omaa tai palkattua väkeä.

Ugelvikin lempiajatus oli tarjota maaseudun asukkaille lisäansiota osapäivälypsäjänä. Olisiko tässä ajatusta myös meille?

Olisiko meillä mahdollista pestata naapuri vuorottelemaan lypsyllä?

Rehunkorjuuta ja lannanlevitystä meillä jo yleisesti ostetaan tilan ulkopuolelta. Miksipä ei myös lypsyapua. Maitotiloilla jaksaminen on monesti lujilla.