Kalevi Heinonen

Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia? Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Miten kaikki lehmät paranisivat poikimahalvauksesta?
Miksi joku lehmä paranee poikimahalvauksesta, miksi toinen ei parane? Meillä on vuosien mittaan jäänyt useampikin lehmä makaamaan eläinlääkärin antamasta hoidosta huolimatta. Pitäisikö suurelle lehmälle antaa kaksi pullollista kalkkia? Miten makaamaan jäänyttä lehmää tulisi hoitaa?
Makuri

Akuutti kalsiumin (ja magnesiumin) vajaus poikimisen aikaan tulee hoidetuksi eläinlääkärin antamalla suonensisäisellä kalsium-masgnesium-infuusiolla. Oppikirjojen mukaan yksi pullollinen riittää, tutkimuksissa ei ole osoitettu että suurempi määrä parantaisi paranemistulosta. Yksi pullollinen nostaa suurenkin lehmän veren kalsiumin hetkellisesti hyvin korkealle. Toisen pullollisen laittaminen suoneen aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, jotka saattavat olla hengenvaarallisia. Toisen pullollisen laittaminen nahan alle ei ole vaarallista, mutta jostakin syystä senkään ei ole todettu parantavan hoitotulosta. Näin asia on siis oppikirjojen mukaan, yllättävän usein kuulee käytännön eläinlääkäreiden ja karjanomistajien olevan eri mieltä.

Syy lehmän ylösnousemattomuuteen ei siis useimmiten ole kalkin eikä muiden kivennäisten puute. Jo poikimista seuraavana päivänä useimpien lehmien aineenvaihdunta on sopeutunut maidontuotantoon ja veren kalsium ei enää laske halvauslukemiin. Varma merkki varsinaisen poikimahalvauksen paranemisesta on se, että lehmä syö, juo ja sontii. Useimmat makaamaan jääneet lehmät makaavat huonon yleiskunnon, kivun, lihasvaurioiden tai hermojen puutumisen vuoksi. Huonokuntoinen, haluton lehmä ei pääse ahtaassa parressa ylös, jos sen alimmainen takajalka on puutunut tunnottomaksi.

Makaamaan jääneen lehmän alusta tulee tehdä mahdollisimman pehmeäksi. Reilu olkimäärä torjuu myös liukkautta. Jos eläin ei itse käännä kylkeä, sitä tulisi käännellä useita kertoja vuorokaudessa. Eläimen oloa voi helpottaa päästämällä sen irti kytkyistä ja laittamalla riimusta kiinni vähän pidempään liekaan. Erityisen tärkeätä on tarjota lehmälle vettä ämpäristä useita kertoja päivän mittaan. Pahimmassa tapauksessa se ei ole halvauksen vuoksi saanut juoduksi heti poikimisen jälkeen ja sille on saattanut kehittyä kymmenien litrojen nestevajaus. Rehua voi antaa vapaasti, paranemisen kannalta ei ole merkitystä mitä lehmä syö, kunhan se syö jotakin. Lypsämisellä ei ole hätää, mikäli utare on terve. Eläinlääkäri voi määrätä kipulääkettä, mikä ilmeisesti rohkaisee kivuliasta lehmää yrittämään tosissaan ylös.

Jos lehmä syö ja on päästään pirteä, kääntelyä kannattaa, jatkaa ainakin 3-4 päivää. Jos työvoimaa ja kärsivällisyyttä riittää, lehmä voi palkita vaivan nousemalla viikonkin kuluttua ylös. Jos lehmä yrittää tosissaan ja sen jalat näyttävät toimivan, voi kokeilla nostamista pumpattavan ilmapatjan avulla. Tällaista patjaa voi kysellä eläinlääkäriltä. Jos syönti huononee, kannattaa mitata kuume ja kysyä eläinlääkäriltä neuvoa. Nykyisillä hätäteurastushinnoilla kääntely on usein ainoa vaihtoehto, makaavan lehmän lihoista saa harvoin tiliä niin paljon, että hätäteurastuskulut tulisivat katetuiks.

Kalevi Heinonen on Maito ja Me -lehden
eläinlääkäripalstan pitäjä.