Hannu Huitti vas. ja Mikko Ranta oik. löysivät kattoratkaisun Ruotsista, jossa he myös kuvasivat pystytyksen. Esa Huttusen mukaan katon asennus sujui ohjeiden ja kuvien avulla ongelmitta.
Kuva Kimmo Haimi

Aino Murtomaa-Niskala

Uraa uurtava navettaprojekti
Automaattinen lypsyasema vapauttaa raskaasta rutiinityöstä

Hannu Huitin ja Mikko Rannan navettaan Lopelle tulee yksi ensimmäisistä automaattilypsyasemista Suomessa. Automaattiasema on kuitenkin vain yksi maaliskuussa valmistuvan navetan työtä helpottavista ja eläinten mukavuutta parantavaista ratkaisuista.

Automaattilypsy on uutta Suomessa. Siksi se nousee yleensä päällimmäiseksi Huitin navettahankkeesta puhuttaessa. Uudenlaisia ratkaisuja navetassa ovat myös katto, mattoruokkija ja matolla varustetut makuuparret kaikille eläimille lihamullit mukaan lukien.

Maidon ja lihan tuotannon ohella Huittien tavoitteena on lisätä jalostuseläinten kasvattamista ja myyntiä.

Oppia ulkomailta

Oppia Huitit hakivat Ruotsista, Tanskasta ja Hollannista. Näissä maissa on kokemusta lypsyroboteista ja suurista navetoista. Huitit kertovat saaneensa hyviä neuvoja etenkin ruotsalaisilta tuottajilta, jotka kertoivat avoimesti paitsi onnistuneista myös huonosti toimivista navettaratkaisuista.

Uusien ratkaisujen suunnittelussa rakennustarvikkeiden ja laitetoimittajien asiantuntemus korostui, Hannu Huitti sanoo. Suorien ostojen etuna ulkomailta on arvonlisäverottomuus.

Navetan pohjan, lypsylaitteet ja kalusteet suunnitteli Risto Maaniittu DeLavalista. Katto ja lujuuslaskelmat ovat Odalin, betonirakenteet Lujabetonin suunnittelua. Hyviä neuvoja saatiin Maito Aurasta Petri Uusitalolta ja Anu Potilalta ja automaattilypsyn jo käynnistäneeltä Jaakkolan tilalta, Mikko Ranta kiittelee.

Suunnitelmat kokosi rakennusmestari Pekka Roive Hämeen maaseutukeskuksesta.

Maisemaan istuva

Eläinhalli on ulkomitoiltaan 24 x 67 m. Päädyssä on 288 neliömetrin rehu- ja kuivikevarasto. Maitohuone ja sosiaalitilat ovat 184 neliötä.

Lieteallas on navetan takana. Rehuladon viereen nousee 29-metrinen säilörehutorni. Kuva Kimmo Haimi

Lietealtaan tilavuus on 2 800 kuutiota. Halkaisijaltaan 7,65 metrisellä säilörehutornilla on korkeutta 29 m ja hyötytilavuus 1 200 kuutiota.

Seinät ja lietesäiliö ovat Lujabetonin elementeistä. Katto on ruotsalainen Odalin valmis katto.

Massiivisuudestaan huolimatta navetta istuu maisemaan. Rehulato, maitohuone, laudoitetut päätykolmiot ja eri muotoiset ikkunat antavat ilmettä rauhalliseen yleisvaikutelmaan.

Lehmille tulee päätyyn jaloittelutarha, josta ne pääsevät vapaasti lypsylle.

Pohjatyöt teki Työtehoseura oppilastyönä. Säilörehutornin puoleinen pää on kovaa maata. Toinen pää jouduttiin paaluttamaan.

Rakennusta urakoi Lahden Taloasennus Esa Huttusen johdolla.

USA:sta käytettynä ostetun Harvestore-rehutornin tulee pystyttämään uusiseelantilainen asennusporukka.

Äänetön ilmanvaihto

Ilma vaihtuu äänettömästi automaattisesti avautuvan harjan kautta. Tuloluukut ovat pitkien seinien yläreunassa.

Valoa eläinhalliin tulee valoa läpäisevästä harjasta, kummallakin seinällä olevista ikkunoista ja päädyn suuresta ikkunasta. Pilvisenä talvipäivänäkin hallissa on valoisaa.

Avolantakouruissa on raapat ja pohja uritetaan. Virtsa valuu uraa pitkin ja kouru pysyy kuivana. Nuorkarjan puolelle kourun pinta on suunniteltu kennokuvioiseksi.

Eläimet on jaettu 4 ruokintaryhmään: lehmät, umpinaiset, hiehot, sonnit.

Väkirehuautomaatteja on 8.

Säilörehuketju toimii automaattisesti: torni, purkain, syöttöpöytä, mattoruokkija. Esikuivattu rehu jaetaan lypsylehmille 8 kertaa päivässä.

Maitohuoneessa ja sosiaalitiloissa on erillinen ilmanvaihto. Tankki on 6000 litraa. Tilasäiliön pesujen ajaksi maito kerääntyy puskuritankkiin. Maito esijäähdytetään.

Karjakeittiössä on pesutilat tarvikkeille ja tankit vasikoiden juomille.

Vasikoille tulee hapanjuotto juoma-automaatilla.

Kummassakin sisäänkäynnissä on Eläintautien torjuntayhdistyksen suunnittelema tautisulku. Käytännössä se on kulkusuuntaan poikittain asetettu penkki, jonka toiselle puolelle vieraat jättävät omat jalkineensa ja toisella puolella pukevat talon saappaat. Samalla puetaan suojavaatteet.

Navetta täyteen

Parsipaikkoja on 198. Käytännössä eläimiä tulee 150, joista lehmiä 50-60.

Myös vasikoille, hiehoille ja lihamulleille tulee parsimatolla varustetut parret. Hoitokarsinoita on 4. Pikkuvasikoilla on karsinat.

Navetta on tarkoitus saada heti täyteen tuotantoon. Karjaa lisätään parhaillaan Hyvinkäältä vuokratussa navetassa, jossa ostolehmät ja -hiehot kantavat Huitin huippukarjasta huuhdeltuja alkioita.

Lietelannasta on tähän mennessä tehty sopimus yhden tilan kanssa. Lopella on runsaasti kasvinviljelytiloja, jotka ovat lannasta kiinnostuneita, Huitit sanovat.

40 hehtaarin peltoala tulee nurmelle. Säilörehu teetetään urakoitsijalla.

Maito-, rehu- ja lieteliikenne on erotettu toisistaan. Maito kerätään pihan puolelta, rehut ovat päädyssä ja liete navetan takana.

Navetan ohjekustannusarvio on 2,5 milj. markkaa. Kokonaiskulut nousevat 4 miljoonaan, Hannu Huitti arvioi. Summa jakaantuu puoliksi rakennuksen ja laitteiden kesken.

Automaattinen lypsyasema

Automaattisen lypsyn toimivuus edellyttää, että lehmät menevät itsekseen lypsylle. Edellytyksenä ovat selkeät kulkureitit, rauhallinen ympäristö, terveet jalat.

Lehmäliikenne automaattilypsyasemalle kulkee yhdensuuntaisten porttien kautta nuolien suunnassa. Pohjapiirros ei ole mittakaavassa.

Lisäksi maidon laadun ja puhtauden kannalta on oleellista, että lehmät pysyvät puhtaina. Navetan pohjaratkaisun lisäksi on otettava huomioon mm. 6 % kaltevuus makuuparsissa.

Huitin pihatossa lehmät sijoitetaan viiteen parsiriviin navetan toiseen päähän. Niiden kulku ruokinta-alueelle ohjataan yhdensuuntaisesti aukeavilla porteilla automaattisen lypsyaseman kautta. Jos edellisestä lypsystä on kulunut riittävästi aikaa, automaatti lypsää lehmän ja päästää sen syömään. Jos lehmä on käynyt äskettäin lypsyllä, tunnistusportti ohjaa sen suoraan ruokinta-alueelle.

Yötä päivää lypsävä robotti sopii korkeatuottoiselle karjalle. Lehmät käyvät lypsyllä keskimäärin kolme kertaa vuorokaudessa. Vuotavia lehmiä ei edes voi pitää tavallisessa pihatossa bakteeriongelmien vuoksi.

Lypsyautomaatti on seinällisessä, 10 neliön tilassa. Sen toimintaa voi seurata valvontatilan suuresta ikkunasta ja tietokoneelta.

Miksi VMS?

Useista lypsyrobottivaihtoehdoista Huitti ja Ranta päätyivät hankkimaan DeLavalin VMS lypsyautomaatin, josta useisiin lyspyrobotteihin verrattuna on vielä vähän käytännön kokemusta?

VMS:n etuna Huitit pitävät vetimien pesujärjestelmää. Pesukupissa sykäyksittäin liikkuvat vesi ja ilma puhdistavat vetimen tehokkaasti ja hellävaraisesti.

Muista roboteista poikkeaa myös VMS:n ulottuva monitoimikäsi. Kamera ja laseretsin löytää hankalatkin vetimet.

Huitin ja Rannan mukaan VMS:n atk-järjestelmää on luonteva käyttää. Siitä on suhteellisen yksinkertaisesti ja nopeasti selattavissa eläin-, maito- ja ruokintatiedot, kiimat, toimintahäiriöt ja poikkeamat.

Kaksi muuta Suomessa lypsävää automaattia ovat samaa merkkiä. VMS:llä on takuu nopeasta ja ympärivuorokautisesta huoltopäivystyksestä. Lypsyä ohjaavaan tietojärjestelmään tulee suora yhteys DeLavalin tehtaalle Ruotsiin, josta häiriöitä voidaan suoraan korjata.

Perushuolto tehdään joka toinen kuukausi. Huoltojen hinnaksi tulee 17 000 mk/vuosi.

VMS maksaa reilut 800 000 mk. Investointiavustusta saa tavallisen lypsyaseman mukaan. Osan kustannuksista kompensoi pienemmästä tilantarpeesta koituva säästö rakennuskustannuksissa.

Hyvin hoidetun karjan lypsykone

Automaattilypsy vapauttaa jokapäiväisestä lypsytyöstä, mutta sitoo ympärivuorokautiseen hälytysvalmiuteen. Ratkaistavana on uudenlaisia ongelmia, mm. lomituksen järjestäminen.

Automaattilypsy edellyttää isäntäväeltä kiinnostusta tietotekniikkaan, eläinten jalostukseen ja tuotannon tehostamiseen, Hannu Huitti sanoo.

-Se ei varsinaisesti vähennä navetassa tehtävää työtä, mutta antaa tuottajalle mahdollisuuden keskittyä tuottavien asioiden kehittämiseen.