Pimeyden tiellä

Syysmyrskyt ovat runnelleet Suomea useammankin kerran tänä syksynä. Kovat tuulet ovat kaataneet puita, rikkoneet kattoja ja aiheuttaneet monenlaista harmia ja tuhoa. Asiantuntijoiden mukaan kyse ei ole vuosisadan kovimmasta myrskystä. Tuhotkin ovat varsinaisiin hirmumyrskyihin verrattuna melko pieniä.

Suurinta haittaa on aiheutunut jopa puolen viikon mittaisiksi venyneistä sähkökatkoista. Sähkö on niin olennainen osa jokapäiväistä elämäämme, että jo muutaman tunnin katkoksestakin tuntuu olevan todella suurta haittaa. Talot ovat jäähtyneet, lämmin vesi on loppunut, pakastimet ovat sulaneet, pimeydestä nyt puhumattakaan.

Todellinen ongelma sähkökatkos on maatiloilla. Nykyaikainen karjatila on täysin sähköstä riippuvainen: ruokintalaitteet, ilmanvaihto, lypsy, parsinavetoissa myös lannanpoisto, lypsykoneiden pesu, maidon jäähdytys, valaistus, kaikki on kiinni siitä, että sähkö virtaa linjoja pitkin taloon.

Luonnonmullistuksillehan ei mahdeta mitään. Sähköntoimitusehdoissakin lienee force majeure -ehto, jonka mukaan ylivoimaisen luonnonmullistuksen johdosta voidaan toimia toisin kuin on sovittu ts. se vapauttaa sähköntoimittajan vastuusta.

Mutta. Mikä on kohtuullinen myrskytuhojen korjausaika? 24 tuntia? Kaksi vuorokautta? Kolme vuorokautta? Ovatko sähköyhtiöt ennakolta varautuneet myrskytuhojen minimoimiseen mm. linjoja raivaamalla? Ovatko sähköyhtiöt kilpailleet itsensä niin tehokuntoon, että resurssia ei ongelmatilanteessa löydykään korjaustöihin. Jotkut kuntienkin omistamat sähköyhtiöt ovat saneeranneet toimintojaan voimakkaasti voidakseen maksaa omistajille = kunnille riittävät osingot. Selvää on, että kolme vuorokautta on liian pitkä aika.

On hyvä, että ministeriön asettama selvitysmies selvittää, ovatko sähköyhtiöt myrskytilanteessa hoitaneet leiviskänsä asianmukaisella tavalla. Tuottajajärjestössäkin kannattaa tutkia jäsenille neuvotellun sähkösopimuksen pienelläkin painetut ehdot ja ottaa tarkistusneuvotteluissa huomioon sellainenkin kysymys kuin toimitusvarmuus.

Jälkiviisaus on hieno viisauden laji. Se ei poista kuitenkaan sitä seikkaa, että karjatilojen on ryhdyttävä rakentamaan varmistusjärjestelmää tilan sähköhuollon turvaamiseksi. Ainakin suuremmilla tiloilla varavoiman hankinta on väistämättä edessä. Ei taida aggregaatista olla edes tilojen yhteiseen käyttöön, kun työt ajoittuvat samaan aikaan. Yhteiskunnalta aggregaatin hankintaan järjestyy jonkinlaista investointitukea, mutta siitä huolimatta tilat eivät olisi kaivanneet tätä ylimääräistä kuluerää. Mutta varautumatta jättäminen tulee tiukan paikan tullen vielä kalliimmaksi.

Maito ja Me -lehden toimitus toivottaa lukijoille 
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.