Aino Murtomaa-Niskala  

Aina on parantamisen varaa

Aina on parantamisen varaa, Kaija Heikkinen perustelee liittymistä eläinten terveydenhuoltoon. Heikkisillä tehdään jatkuvasti työtä utareterveyden, solujen ja hedelmällisyyden puolesta.

Terveydenhuoltoeläinlääkäri Kaisa Rönkkö kävi lokakuussa tekemässä tilalle terveydenhoitosuunnitelman.

Simo Heikkinen siirtyi elokuun alussa Juankosken Muuruvedellä sijaitsevan Haukiniemen tilan isännäksi. Terveydenhuoltosuunnitelma on sopiva aloitus karjanpidolle. Uusi isäntä on kesän aikana remontoinut navettaa, mm. parsirakenteet ja lypsykone uusittiin. Ensi vuonna korjataan vasikkatilat kuntoon.

Tarkoituksena on myös saada Valio maitotilakyltti maantien varressa olevan maitolaiturin kupeeseen Atria laatulihakyltin lisäksi. Terveydenhuolto kuuluu kylttivaatimuksiin.

Kaija Heikkinen toteaa siirtyneensä sukupolvenvaihdoksen yhteydessä laatuvastaavan vakanssille. Navetassa häntä tarvitaan edelleen, koska isäntä on vielä poikamies.

Terveydenhuoltoon liittyminenkin on Kaijan alullepanema projekti, Simo Heikkinen sanoo.

Kuukausittainen tarkastus

-Karjan terveystilanne on meillä suhteellisen hyvin hallinnassa, koska teemme sen eteen jatkuvasti työtä, Kaija Heikkinen sanoo.

-Hedelmällisyys on saatu kohdalleen ja poikimavälit kohtuullisiksi. Eläinlääkärin kanssa on sopimus kuukausitarkastuksista, joilla 

Kaikilla lehmillä käytetään sanomalehdellä vuorattuja utareliivejä. Jotkut pitävät liivejä työläänä, mutta tottuneelta lehden vaihto käy käden käänteessä, Kaija Heikkinen näyttää.

-Eläinten viihtyvyyteen kannattaa investoida, Simo Heikkinen sanoo. Remontissa parsiin laitettiin kahdet parsimatot, entiset alle ja uudet päälle. Isännän mukaan lehmistä oikein näkee, miten mukavaa pehmoisella alustalla on loikoilla. Lehmät vetävät nyt myös selvästi vähemmän rehua alleen.

Syksyn aikana lisätään vielä navetan valaistusta.

Rakenteilla on kolmen parren levyinen eli yli 10 neliön hoitokarsina. Se tulee keskeiselle paikalle hieho- ja lehmäparsien väliin, ruokintapöydän ääreen ja varustetaan lypsypaikalla. Vasikalle tulee erillinen karsina, josta

on portti hoitokarsinaan. Se on tarpeen, jos emo on esimerkiksi sairas, Heikkiset sanovat.

Väkirehurobotti hankittiin 1995. ”Rautamanuksi” nimetty apuri jakaa viljan ja Amino Maituri 10 000:n seitsemän kertaa vuorokaudessa. Ruokintaperäisiä häiriöitä ei robotin jälkeen ole ollut, vaikka parhaassa lypsyssä olevat saavat väkirehua parikymmentä kiloa päivässä.

Vasikkatilat ensi vuonna

Heikkisillä on 36 lypsävää. Keskituotos on vaihdellut 8 500-9 700 kilon välillä. Viimeiset 12 kuukautta näyttävät 9 600 kilon keskituotosta.

-Aiemmin lähes kaikki lehmät olivat syyspoikivia, mutta työn ja tilankäytön tasaamiseksi on siirrytty ympärivuotiseen poi´itukseen, Kaija Heikkinen kertoo. Vasikoiden juotosta huolehtii osaksi tällä hetkellä imettäjälehmä. Se on alkuaan kerhovasikkana saatu itäsuomenkarjan lehmä. Lehmä imettää kahta vasikkaa kerrallaan.

Vasikat juotetaan yleensä kolme kertaa päivässä pääasiassa maidolla.

-Parsipaikat ovat täynnä, hiehoparsista saadaan tarvittaessa lisää tilaa aina 41 paikkaan asti, Simo Heikkinen sanoo. Ensi vuonna on tarkoitus laittaa vasikkatilat kuntoon.

Samalla hankitaan juottoautomaatti.

Remonttiin piti saada nuoren tuottajan investointitukea, mutta paperit pyörivät virkakoneistossa sen verran pitkään, että ne menivät sivu suun, nuori isäntä harmittelee.

Tulokset Valmasta

Terveydenhuoltosuunnitelmaa varten Heikkiset täyttivät etukäteen työkirjan, jossa kysytään mm. maidon analyysituloksia, karjantarkkailun tuloksia, ruokintaa, terveystilannetta, hoitoja ja lääkityksiä. Myös lettupannutesti kaikista eläimistä on tehty etukäteen.

Muutama tunti kuluu tietojen kirjaamiseen, Kaija Heikkinen sanoo ja kertoo tulostaneensa maitotiedot suoraan Valmasta. Siitä saa koko vuoden tulokset yhdellä napin painalluksella, hän kiittelee.

Eläinlääkäri Kaisa Rönkkö kertoo terveydenhuolto-ohjelmassa olevan pieniä eroja eri alueilla. Käytössä on erilaisia työkirjoja. Myös suunnitelman muoto ja laajuus vaihtelevat. Lopullinen käytäntö muotoutuu aika paljon eläinlääkärin ja kyseessä olevan tilan tarpeiden perusteella.

Kaisa Rönkkö silmäilee viimeisen vuoden solu- ja bakteeritulokset sekä ureatulokset. Pelkästään niistä saa jo jonkinlaisen yleiskuvan terveydentilasta ja ruokinnasta.

Samalla käydään läpi navetan olosuhteet, karjan terveydentila, lääkitsemiset, antibioottihoidot, tarttuvien tautien ehkäisy, jalkojen kunto, utareterveys, hedelmällisyys, ruokinta, vasikoiden hoito, loisongelmat. Suunnitelmaan kirjataan myös tilan omat tavoitteet.

Vierassaappaat tarpeen

Navettakäyntiä varten eläinlääkäri ja vieraat puetaan suojahaalareihin ja jalkinesuojuksiin. Maitohuoneen ovipielessä on useampi saapaspari vieraita varten.

Uusittua ja koneistettua navettaa on sisältäpäin vaikea uskoa 1900-luvun alussa rakennetuksi.

Isäntäväki ja eläinlääkäri käyvät läpi remontissa muuttuneita asioita. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy kuusvitoseen maitoputkeen, joka mahdollistaa yhtäaikaisen lypsyn seitsemällä yksiköllä.

Kaisa Rönkkö tunnustelee kuntoluokat nälkäkuopasta. Veden virtaus juomakupeissa mitataan kellon kanssa.

Eläinten lihavuus, laihuus, rakenne, vetimet, puhtaus, jalat, sorkat, kintereet, häntäkapi, loiset, rehun määrä, vasikkatilat ja vasikoiden kunto, Kaisa Rönkkö luettelee navettakäynnin asioita. Jos tilalla on ongelmia, pureudutaan niihin.

Terveydenhuoltokäynnillä on kerrankin mahdollisuus keskittyä isäntäväkeä askarruttaviin asioihin kaikessa rauhassa, mikä sairaskäynnillä harvoin on mahdollista, Rönkkö sanoo.