Aino Murtomaa-Niskala 

Kolme lypsykertaa kannattaa

Tarmo ja Suvi Väisänen Utajärveltä lypsävät kolme kertaa päivässä. Maitotuotos kasvaa ja lehmät pysyvät terveinä ja rauhallisina.

Kolmantena lypsäjänä vuorottelee naapuritilaa viljelevä isännän veli, jonka kanssa on paljon muutakin yhteistyötä.

Tarmo ja Suvi Väisänen tuottavat maitoa Utajärven Naaman kylässä. Matkaa kirkolle kertyy lähes 30 kilometriä, mutta Väisäsiä se ei häiritse. -Nopeastihan sinne ajaa, Tarmo Väisänen toteaa. -Peltoa on saanut ostaa kohtuuhintaan, isäntä kuittaa sijainnista koituvat hyvät puolet.

Tarmo on isännöinyt taloa vuodesta 1987. Suvin hän haki emännäksi Helsingistä 1989. Tahtoa ja temperamenttia riittää pohjalaisen isännän ja syntyjään karjalaisen emännän tilanpidossa. Jälkeäkin syntyy sen mukaisesti.

Perhe on kasvanut Venlalla 11, Viljamilla 10 ja Veeralla 7. Kuopuksena taapertaa 1 1/2-vuotias Valtteri.

Alkujaan 12 lehmän lypsykarja on kasvanut 28 lehmään ja lisää kasvatetaan.

1990 rakennettua pihattoa laajennettiin viime vuonna. Lehmien keskituotos on lähtötilanteesta noussut yli 4000 kiloa ja on nyt 9 600 kiloa.

Veljekset yhteistyössä

Tuotannon kehittäminen perustuu paljon yhteistyöhön naapuritilaa viljelevien Jarkko ja Anne Väisäsen kanssa. Veljekset viljelevät kaikkiaan 90 hehtaarin peltoalaa: nurmea, viljaa ja kesantoa. Tarmo Väisäsen pellot (vajaa 60 ha) ovat olleet luomulla  1995 lähtien. Hyvien kokemusten myötä Jarkko Väisänenkin harkitsee luomuun siirtymistä. Uudispeltojen suuri määrä kuitenkin mietityttää. 

Koneet ovat pääosin yhteisiä. Parhaillaan veljekset pohtivat noukinvaunun hankkimista.

Kaikki sonnivasikat myydään Jarkko Väisäselle kasvatettaviksi. Hän syöttää mullikarjalle kotoisen viljan. Lypsykarja saa täysrehua.

Lisäksi Jarkko toimii  kolmantena lypsäjänä ja lomittajana. -Puolin ja toisin lomitamme toinen toisiamme sekä viralliset lomat että tilapäiset menot, Tarmo Väisänen sanoo. -Sujuva lomitus ja työn vuorottelu on huomattava helpotus sitovassa työssä.

Pihaton laajennus

Väisäset rakensivat alkujaan yksirivisen pihaton. Laajennuksessa pihattoon tehtiin toinen lantakäytävä ja 47 makuupartta sijoitettiin kahteen riviin. Isännän mukaan kaksirivisyys säästää työtä. Lisäksi lehmät pääsevät liikkuessaan kiertämään, mikä rauhoittaa eläimiä.

Nuorkarjan karsinat ovat ruokintakäytävän toisella sivustalla. Eläinpaikkoja on kaikkiaan 120. Uuteen osaan asennettiin myös itkupinnat.

Parsipaikkojen täyttö riippuu kiintiötilanteesta. Vajaan 200 000 litran tilakiintiö menee väkisinkin yli. Kun maakiintiö näyttää täyttyvän, lehmien lisäämisen sijasta kasvatetaan enemmän mulleja.

Uusi lypsyasema  on irrottimilla ja maidon mittauksella varustettu 2x5 kalanruoto. Lypsy-yksiköitä on 5 ja niillä lypsetään vuorotellen molemmat puolet. Lypsyteho on 30 lehmää tunnissa, kaksinkertainen entiseen verrattuna.

Yhden lypsäjän pitää lypsää tunnissa 300 l maitoa, jotta työ kannattaa, Tarmo Väisänen laskee.

Lypsyasema on takaa avoin, kolmelta seinältä umpinainen tila. Raitisilma puhalletaan aseman etuosaan itkupinnan kautta, mikä poistaa kosteutta tehokkaasti ja pitää hajut ja pölyt loitolla.

Navetan laajennus suunniteltiin niin, että se mahdollistaa  lypsyrobotin hankkimisen myöhemmin.

Rehuladossa on siltanosturi, jolla säilörehu siirretään DeLavalin kiskoilla kulkevaan repijävaunuun. Säilörehu jaetaan käsin ohjattavalla vaunulla 2-3 kertaa päivässä. Vaunu jakaa kerrallaan 1000 kilon satsin. Väkirehun lehmät hakevat 2 kioskista.

Navetan laajennus maksoi 660 000 mk. Kesällä 2001 rakennettiin lisäksi lietesäiliö ja kaksi uutta laakasiiloa, joiden kustannukseksi tuli 120 000 mk.  Kaikki kustannukset ovat ilman oman työn osuutta.

Kolme lypsykertaa

Väisäset lypsävät kolme kertaa päivässä: aamukuudelta, iltapäivällä ja puoli yhdeksän aikaan illalla.

-Kolme lypsykertaa on kannattava homma. Samalla rehumäärällä saadaan enemmän maitoa eli rehuhyötysuhde paranee, Väisäset sanovat. Lisäksi lehmät pysyvät terveinä ja rauhallisina.

Alkujaan kolmas lypsykerta tuli mukaan, kun herkkälypsyiseen karjaan ilmaantui sitkeä aureuskanta.  Seitsemästä poikineesta hiehosta viidellä oli valmiiksi aureus, Suvi muistelee. Välillä halutti lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa koko homma. Kolmas lypsykerta rauhoitti tilanteen ja sitä on jatkettu hyvin tuloksin. Aureus kaikkosi ja navettakin pysyy siistinä.

Kun lypsyvuoroja jakamassa on kolme lypsäjää, ei lisäkerta rasita liikaa, he sanovat.

Rehuna on luomunurmi ja täysrehu. Uusien laakasiilojen valmistuttua säilörehua voidaan tehdä kaikkiaan neljään siiloon. 

Apilapitoisia luomurehuja käytettäessä joutuu ruokinnan kanssa olemaan tarkkana, Tarmo Väisänen sanoo. Tasaajana käytetään latokuivurissa kuivattua heinää.

Toistaiseksi vain pellot ovat luomussa, mutta mahdollisuutta siirtyä luomumaidontuotantoon on kyllä mietitty, isäntä kertoo.

Kasvu tulee kaupan päälle

Vasikoiden hapanjuotto saa Väisäsiltä varauksettoman kiitoksen. Itse rakennettu systeemi on halpa ja vaivaton. Juoma tehdään yhteen tankkiin, josta riittää kahteen karsinaan ja viiteen juottotuttiin.

Vasikat juovat ja kasvavat kovaa tahtia. Starttia kuluu reilusti aiempaa enemmän, mutta se ei isäntää harmita.

-Työn säästö kattaa reilusti juomarehun lisäkulut ja kasvu tulee kaupan päälle, Tarmo Väisänen sanoo.

Työtä riittää

Koululaisten kotiutuessa Väisäsen tuvassa käy aikamoinen vilske.

Työtä on paljon, Suvi myöntää järjestäessään ruokaa pöytään tulijoille. Rakennusprojekteja on muun työn lisäksi riittänyt tähän saakka lähes joka vuodelle.

Lomalla ladataan akkuja, emäntä sanoo. Kiivastahtisesta työstä on pakko pitää hengähdystaukoa. Onneksi lomitus on luotettavissa käsissä, ettei kotihommien sujumista tarvitse miettiä, hän sanoo.

Topakkana karjalaisena Suvi-emäntä kaipaa myös kontakteja ja vaihtelua kotityöhön. Sitä tuovat useat luottamustehtävät: sivistyslautakunta, kunnanhallituksen varajäsenyys, kirkkovaltuusto ja  seurakunnan lapsi- ja nuorisotyölautakunta.

Perhe ja lapset ovat nyt etusijalla, mutta haaveissa on myös valmistuminen diakonissan ammattiin, kunhan lapset vähän kasvavat. Suvi tenttii tutkintoa etäopiskeluna. Opiskelusta saa potkua arkiseen työhön, hän sanoo. Hän on tehnyt lyhyitä työjaksoja diakonissan sijaisena ja kokemukset kannustavat jatkamaan opintoja. Se on kutsumustyötä, hän toteaa.