Numero 10 / 2001 Suitan tutkimusnavetan robottiosaston vetäjä Daniel Björkman ja neuvontapäällikkö Esa Manninen seuraavat robottilypsyä. Björkmanin mukaan noin puoli vuotta kului, ennen kuin robottilypsy alkoi sujua kunnolla. Lehmät kaipaavat hoitajia. Aamulla on selvä lypsypiikki, kun hoitajat tulevat töihin. Vain kaksi lehmää on karsittu, toinen säikyn luonteen, toinen laiskuuden takia. Lehmät menevät lypsyyn saadakseen rehua, ei niinkään lypsyn takia. |
Jussi Knuuttila Lypsyroborit uusin haaste MTT:n Maitokoneet -yksikölleMaatilojen maidonkäsittelylaitteiden neuvonnan kehitys- ja tukiyksikkö perustettiin noin vuosi sitten MTT/Vakolaan. Vihdissä sijaitseva Vakola on Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen eli MTT:n yksikkö. Sinne on keskitetty maatalousteknologian terävin tieto ja tutkimus. Uusin haaste yksikölle ovat lypsyrobotit, tietoa niistä on löydyttävä yhtä lailla robottien hankkijoille kuin perinteisiinkin ratkaisuihin päätyville rakentajille. Maitokoneet -yksikön tehtävänä on pitää meijereiden ja maaseutukeskusten tuotantoneuvojien tiedot ajan tasalla. Tietoa jaetaan koulutuksella sekä laatimalla oppaita ja tiedotteita. Maitokoneet -info lähtee neljästi vuodessa meijereiden hankintapäälliköille ja neuvojille. |
|
Meijereiden ja MTT:n edustajista koostuva johtoryhmä suunnittelee ja valvoo yksikön toimintaa. Johtoryhmä nimeää lypsykonetoimikunnan, jonka kanssa suunnitellaan toiminnan yksityiskohdat. Meijerit rahoittavat maitokoneet - yksikön toiminnan lähes kokonaan. Varat kerätään vuosimaksuilla. Rahoittajameijerit jalostavat yli 95 prosenttia Suomen kokonaismaitomäärästä. Esa Manninen Maitokoneet -yksikön toiminnasta vastaa neuvontapäällikkö Esa Manninen. Hänen mukaansa MTT/Vakolassa on hyvä toimia. Siellä ollaan lähellä muuta maatalousteknologian tutkimusta ja tieto saadaan tehokkaasti neuvojille ja takaisin. Yhteydet ovat hyvät ja tiedonvaihto vilkasta paitsi pohjoismaihin, myös Eurooppaan ja kansainväliseen meijerijärjestöön. Hyvä tiedon kulku on tärkeää jo siitäkin syystä, että lypsykoneita ei valmisteta kotimaassa. Tieto ei suinkaan kulje vain yhteen suuntaan. Keväällä saatiin jakoon opas ”Nännikumit Suomen markkinoilla”. Oppaassa on mittaustuloksia siitä, millä paine-erolla tapahtuu nännikumin ensimmäinen kosketus ja mikä on nännikumin kauluksen korkeus. Tulokset antavat viitteitä siitä, kuinka jäykkiä nännikumit ovat ja kuinka lyhyitä vetimiä niillä pystytään lypsämään. Tulokset ovat kiinnostaneet laajemmaltikin. Muun muassa Tanskasta on tullut yhteydenotto, jossa neuvoja pyysi apua robottilypsytilan nännikumien valintaan. Tiloille tarjolla olevien maidonkäsittelylaitteiden tekniikka ja toimivuus ovat toiminnan painopistealueita. Sekä Esa Manninen että erikoisneuvoja Kaj Nyman vastaavat mielellään laitteisiin liittyviin kysymyksiin, samoin koulutus- ja neuvontapalvelutarjontaa koskeviin tiedusteluihin. Myös lypsykoneiden testauksessa käytettävien mittalaitteiden huolto on siirtynyt Valiolta Vakolaan. Huollon tarpeessa olevat mittarit tulee siis toimittaa MTT/Vakolaan. Joitakin mittareita ja testaustarvikkeita saa edelleen Valiolta. Robotti on Lypsyrobotti on uutuutensa, miksei myös mahdollisuuksiensa takia väkevästi esillä myös tutkimuksessa. Manninen teroittaa, että Maitokoneet -yksikön tarkoitus on hoitaa maitokoneasioita kokonaisuutena, eikä keskittyä yksin robottiin. Robottiasiat ovat kuitenkin juuri nyt pinnalla. Niitä on Suomessa jo toiminnassa ja useita on tulossa käyttöön. Tutkija Antti Suokannas MTT/Vakolasta johtaa lypsyrobottitutkimusta. Tärkein tutkimuskohde on Suitian koenavetan robottiosasto. Suokannas ja Manninen myöntävät, että lypsyrobotit ovat tulleet jäädäkseen, puutteistaan huolimatta. He kehottavat robottilypsyä harkitsevan perehtymään aiheeseen juurta jaksain. Tietoa on kyllä saatavana, sekä kotimaista että ulkomaista. Suokannaksen mukaan aktiiviset, uteliaat ja tervejalkaiset lehmät sopeutuvat robottilypsyyn parhaiten. Totuttaminen käy yleensä aika nopeasti, suunnilleen samassa tahdissa kuin totuttautuminen uuteen lypsyasemaan. Hiehot on syytä ottaa lehmien joukkoon kolmisen viikkoa ennen poikimista. Utarerakenne ei ole ollut kovin suuri ongelma. Toki liian matala utare on robotille ylivoimainen lypsettävä. Utaretulehduksien valvonta ja hoito ovat edelleen ihmisen työtä, sanoo Suokannas. Robotti ei tunnista tulehduksia läheskään riittävällä varmuudella. Säännöllinen lättypannutesti on edelleen varmin keino haarukoida ongelmat. Robottilypsäjän työt eivät juurikaan vähene. Työn luonne kyllä muuttuu. Henkinen kuormitus voi jopa lisääntyä. Eläinten hoitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ylen likaiset lehmät, erityisesti utareet, ovat robottilypsyssä kauhistus. Robottimaidon on tutkimuksessa havaittu muokkautuvan hieman enemmän kuin tavanomaisessa lypsyssä. Suokannas sanoo, että syyksi epäillään tiuhaa lypsyä. Maito on silloin herkempää muokkaantumaan. Kokemukset ovat yhtäläisiä muuallakin. Hänen mukaansa asiaa on tiukasti seurattava, vaikkakaan erityistä syytä huoleen ei ole. Vastauksia löytyy Tuotantoneuvojat ovat maidontuottajan luonnollinen kumppani, kun tilalla harkitaan uusien laitteistojen hankkimista. Laitetuntemusta ja testausta tarvitaan, kun maidon laatuongelmia havaitaan. Mannisen mukaan visaisia kysymyksiä voidaan ratkoa tapauksittain. Mikäli lypsyrutiinit ja koneen arvot ovat kohdallaan, katseet käännetään nännikumeihin. Harkitut, tutkimuksiin pohjautuvat nännikumivalinnat tuovat yleensä avun. Mikäli vetimet eivät ulotu nännikumin sukkaosaan, vedin jää alttiiksi jatkuvalle alipaineelle. Samoin vaikuttaa käytettyyn alipaineeseen nähden liian jäykkä nännikumi. Vetimien päät vaurioituvat tällaisessa tilanteessa hyvin todennäköisesti. Nännikumi voi myös kiivetä, ja haitata vetimen verenkiertoa. Manninen mainitsee eräänä hankaluutena olevan umpitilasäiliöiden pesun. Yleisin ongelma on riittävän kuuman pesuveden puute. Varaajasta tulisi aina saada riittävän kuumaa vettä. Umpisäiliön pesu käsin on vaarallista puuhaa. Pesuaineista haihtuvat kemikaalit voivat ahtaissa tiloissa aiheuttaa jopa myrkytyksiä. Mikäli säiliöön on mentävä sisälle, on ulkopuolella oltava valvoja ja säiliön hyvästä tuuletuksesta on huolehdittava. Maitokoneet -yksiköstä on tulossa päivitetyt suositukset sekä putkilypsykoneiden että tilasäiliöiden pesuun. Suositusten mukainen pesu auttaa pitämään säiliön puhtaana. Opas on hyvä esimerkki tuotantoneuvojilta tulleen aloitteen pohjalta lähteneestä selvityksestä. Tutkimus eri pesulaitteiden kuuman ja kylmän veden sekä pesuaineen kulutuksesta on valmistumassa. Manninen paljastaa jo nyt, että erot ovat merkittäviä. Käytettävät vesimäärät eivät välttämättä korreloi pesutuloksen kanssa. Tilasäiliörintamalla seurataan kylmäaineiden yleistä kehitystä kiinteästi. Mannisen mielestä nyt olisi tärkeää organisoida navettasuunnittelun kehitys- ja tukiyksikkö. Vaikka navettainvestointien kuumin aalto onkin jo asettumassa, tällaista yksikköä tarvittaisiin kiireesti. Erikoisneuvoja Uusikaarlepyyssä
Nymanin toimenkuva painottuu suoraan yhteydenpitoon tuotantoneuvojien ja tilojen kanssa. Hän pitää myös kursseja, laatii neuvontamateriaalia, kirjoittaa ammattilehdistöön ja kehittää uusia mittaus- ja testausmenetelmiä. Nymanin käytössä on normaali lypsykoneiden testauskalusto, samanlainen kuin tuotantoneuvojillakin. Hänellä on myös joitakin lämpötiloja rekisteröiviä dataloggereita. Nännikumin kaulusalipainemittaukset onnistuvat myös. Ultraviolettilamppu on hyvä apuväline tilasäiliöiden ja lypsykoneiden puhtauden ja pesutuloksen tarkastamisessa. Tarvittaessa käytössä ovat kaikki Vakolan tarjoamat resurssit. Nyman on ollut Milkan tuotantoneuvojana lähes kymmenen vuotta, joten
kokemusta on kertynyt. Hän on kotoisin maitotilalta Pedersörestä. Nymanin ja Mannisen yhteystiedot: Esa Manninen Kaj Nyman
|
 |
Sisältö | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |
Maitokoneet -yksikön erikoisneuvojana on tämän vuoden alusta toiminut
agrologi Kaj Nyman. Hänen toimipaikkansa on Uusikaarlepyyssä.
Toimipaikkansa ansiosta Nyman on lähellä tärkeitä
maidontuotantoalueita.